Kolme pientä kahvilaa

 

 

Hatunnosto ihanille kahviloille, joissa olen viime aikoina juonut kupposen lattea. Oi kuinka kaipasin tällaisia Pekingissä, iänikuisten, kliinisen tylsien Starbucksien ja Costa Coffeejen sijaan.

Käväisin viikko sitten Kakkosen kanssa Riihimäellä. Erään mutkan kautta hän päätyy vuosittain Riihimäen musiikkiopistolle konserttiin esiintymään. Tai no, edellisestä kerrasta on jo muutama vuosi aikaa, silloin kun asuimme vielä Suomessa. Näillä konserttimatkoilla minulla on tapanani poiketa ihanassa pienessä sisustusmyymälä-kahvilassa aseman lähettyvillä. Edellisestä kerrastani on siis jo aikaa, mutta pikkuinen Pompoti on onneksi yhä entisellään. Tai itse asiassa vieläkin ihanampi kuin ennen, sillä tähän kauniiseen vanhaan rakennukseen, Punaiseen taloon, on pieteetillä sisustettu todella viehättävä kahvila, aivan minunnäköiseni!  Nämä surkean rakeiset kuvat olen räpsinyt työtabletillani, eivätkä ne lainkaan tee oikeutta tälle viehättävälle paikalle, muttei parempaakaan ollut mukanani. Tällaisessa talossa haluaisin asua! Nautimme pikaiset latet ja harmittelin, ettei minulla ollut enemmän aikaa silmäillä ympärilleni. Tai ostaa kauniita joulukoristeita.

Toiseen viehättävään kahvilaan poikkesin niin ikään viikko sitten. Oulunkyläntiellä on pieni romanttinen kahvila nimeltään Café Amore, jossa herttainen rouva tarjoilee herkullisia makeita virolaisia leivonnaisia. Niitä oli pakko ostaa kotiinkin maistettavaksi. Olen viime aikoina lukenut ruotsalaisen Annette Haalandin kirjoittamia Pastor Viveka –dekkareita, joissa kuvataan tarkkaan ruotsalaisen kahvipöydän antimia, ja mielenkiinnolla jäin pohtimaan, kuinka samankaltaisia ovat ruotsalaiset ja suomalaiset kahviherkut, mutta kuinka omanlaisiaan ovat virolaiset. Tai ehkä eteläisellä sukulaiskansallamme on puolestaan yhteiset herkkuperinteet itänaapuriensa kanssa. Hyviä ne ovat kuitenkin, ja rouva kahvilasta kertoi minulle, että hyvin maistuvat hänen kakkunsa suomalaisillekin! Kurpitsajuustokakku suorastaan sulaa suussa. Uutinen kahvilasta on kiirinyt pitkälle, makeita leivonnaisia tullaan maistelemaan Vantaalta asti.

Tänään tein treffit ystäväni kanssa Tuomarinkylän kartanoon, jossa yleensä kahvittelemme kesäisin. Uusi kahvila-ravintola on vastikään avattu ja tarjoilee myös brunssia sunnuntaisin. Kahvittelun lisäksi on pakko tietysti poiketa myös viereisen kaupan puolelle, josta aina tarttuu mukaan jotain pientä ihanaa (ja välillä isompaakin). Tänään nappasin mukaani pari kaunista joulukoristetta tuomaan valoisampaa tunnelmaa masentavaan harmauteen. Valokuvaaminen sen sijaan jäi, olin niin iloinen ystäväni tapaamisesta että unohdin ikuistaa viehättävän kahvilan kuviin. :)