Viime kuun kirjapäivitys uupuu vielä. Harmillista, sillä kirjojen joukossa on monta erinomaista suositusta niin joulu- kuin hiihtolomallekin. Aloitin joululomalla kasan kirjoja, mutta sain ne luettua vasta tammikuun puolella eivätkä ne siksi päässeet joulukuun listaani, joka jäi todella tyngäksi.
Lista päivittyy helmikuussa, mutta vilautan siitä listasta ensimmäistä kirjaa jo tässä, koska se oikeastaan kuuluu samaan kategoriaan.
Löysin tänä talvena monta jouluaiheista dekkaria, osa aivan uutuuksia. Viimeisin näistä eli hiihtolomakaverini, jonka sain päätökseen toissapäivänä, on Suomessakin erittäin tunnetun "Murha Sandhamnissa" -kirjailijan Viveca Stenin uutuuskirja Offermakaren, joka saariston sijasta sijoittuu laskettelukeskukseen Åreen. Kirjailijan mukaan romaani on korona-ajan tuote, sillä koronan alkaessa hän jäi jumiin Åreen ja sijoitti tarinansa sinne.
Ensi vuonna kirjan voi varmaan lukea jo suomeksi, mutta kovin haluttu se on kirjastoista ja hyvin tehnyt kaupaksi kirjakaupoista. Koska olisin saanut sen kirjastosta lainaan vasta kesällä, ostin sen itselleni joululahjaksi ja kuuntelin samalla Storytelistä, jossa samanaikaisesti sitä kuunteli aina yli 60 kuulijaa. Ennätykseni, sillä normaalisti, kun kuuntelen äänikirjaa, olen joko ainoa tai lisäkseni on pari kuuntelijaa.
Offermakaren on taattua Viveca Steniä eli koukuttava. Olen nähnyt kaikki tv-sarjan jaksot pariin kertaan ja kuunnellut suomeksi hänen kirjojaan äänikirjoina, joten se tuntui vähän oudolta, etten tuntenut henkilöhahmoja ennestään. Åre-dekkarissa päähenkilöinä eivät ole Nora ja Thomas vaan Tukholmasta lähtöpassit ja elämänsä umpikujaan ajautunut Hanna sekä Daniel, joka on paennut Åreen oman elämänsä painajaisia. Kummallakin on omat mörkönsä kaapissaan, kun he selvittävät hiihtohissistä löytyneen ruumiin murhaa. Samalla ulkona paukkuu hyytävä pakkanen, mihin on ollut helppo samaistua pakkasen paukkuessa oman ulko-oven takana.
Samalla dekkari paneutuu myös vahvasti uhrin perheen kuvaamiseen. Kuinka läheiset pystyvät jatkamaan elämäänsä, kun heitä koskettaa tällainen tragedia. Millaiseen umpikujaan heidän elämänsä päätyy ja millaiset seuraukset sillä on eteenpäin. Missä vaiheessa mukaan astuu kosto?
Läheisten kosto oli teemana myös toisessa dekkarissa, jonka luin vastikään helmikuussa. Luin vähän aikaa sitten Håkan Nesserin uutuusdekkarin Den sorgsne busschauffören från Alster, joka myös käsittelee läheisten kostoa, lapsensa menettämistä ja teini-iän haasteita. Talvikirja tavallaan tämäkin, sillä osa tapahtumista tapahtuu talvella. Kirja on vähän synkkä ja sain siitä vähän yksitoikkoisen kuvan, mutta osa synkkyydestä lienee lukijan vaikutusta. Luin ja kuuntelin taas samanaikaisesti ja lukijalla oli todella monotoninen ääni. Ennen puoliväliä olin jo aikeissa luovuttaa moneen kertaan. Loppujen lopuksi lukemistani kolmesta ruotsalaisuutuudesta Nesserin tarina oli loppujen lopuksi kaikkein vähiten synkkä.
Vastaava kuin Stenin Offermakaren on Christoffen Holstin uutuus Kalla, vita vinternätter, jonka tapahtumat myös sijoittuvat joulukuuhun 2019 mutta eivät Åreen vaan toiseen ruotsalaiseen hiihtokeskukseen Idreen. Myös Holstin aiemmissa kirjoissa on liikuttu Tukholman saaristossa, mutta tällä kertaa Cilla ja Rosie viettävät joulua Idressä, jossa he löytävät hyvin nuoren miehen ruumiin. Tässäkin kirjassa ulkona paukkuu hyytävä pakkanen, Idre on peittynyt lumeen ja teemana on nuoren mielen haasteet.
Koska olen itse sekä teini-ikäisten että nuoren aikuisen vanhempi, oli minulla haasteita kaikkien näiden kolmen dekkarin lukemisessa. Varsinkin kun tosielämä heittää samanaikaisesti tarua karmeampaa luettavaa sanomalehtiin. Ne panivat minut miettimään ensimmäistä kertaa elämässäni, miksi oikeastaan luen näitä dekkareita, kuinka voin olla kiinnostunut toisten ihmisten kuolemasta - vaikka se onkin fiktiivistä. Sitä olen joutunut myös moneen kertaan itselleni muistuttamaan, nämä tarinat ovat täysin fiktiivisiä, kukaan ei oikeasti tullut murhatuksi tai kuollut, kun aamulla herään kaikki on hyvin. Sen sijaan on tosielämän omaisia kohtaan oikeus ja kohtuus, että edes hetkeksi sisäistän sen, mikä heille on järkyttävää tosielämää loppuelämän ajan. Ehkä edes pikkuriikkisen se auttaa minua ymmärtämään, kuinka heidän tragediansa jatkuu. Lisäksi tämä opettaa minulle itselleni pitkää pinnaa, yritän nyt mahdollisimman vähän ärtyä omalle lapselleni, koska tajuan, miten kauheat muistot riidoistamme jäisi, jos hänelle jotain tapahtuisi.
Neljäs ruotsalainen joulukirjani oli Marianne Cedervallin När sista strofen klingat ut, jossa Anken ja Tryggven tuttava Tomas saapuu Gotlantiin selvittämään vuosikymmeniä aikaisemmin tapahtunutta tätinsä, keski-ikäisen lähetyssaarnaajanaisen katoamista. Mustan joulun sijasta valtava lumipyry pysäyttää seudun (aivan kuin meillä pari viikkoa joulun jälkeen) ja joku haluaa pysäyttää tutkimukset, minkä seurauksena Tomas katoaa. Samanaikaisesti Anken luona asuva teini-ikäinen pojantytär Maja joutuu outoon seuraan. Jälleen kirja teiniangsteista..
Viides joulukirjani ei ollut aivan uusi vaan parin vuoden takaa: saksalaisen Jörg Maurerin Im Schnee wird nur dem Tod nicht kalt. Kuten nimestä voi jo päätellä, valkoinen joulu on kyseessä tässäkin kirjassa. Glühweinia kuluu, kun ylikomisario Jennerwein viettää joulua mökissään kollegoittensa kanssa. Vaan kyykäärme on pesiytynyt joukkoon. Tässäkin kirjassa taustalla on tapahtuma vuosikymmenien takaa. Maurerin tapaan hänen kirjoitustyylinsä ja tapahtumien tuominen lukijan eteen on hyvin erikoinen, mitä olen tainnut jo kuvata aikaisemminkin. Tämä on kolmas lukemani Maurerin dekkari (Jennerwein-sarjan 11. osa) ja olen tehnyt postauksen ainakin sarjan ensimmäisestä osasta. Tämän jälkeen Maurer on keskittynyt ennemmin psykopaattimurhaajiin, joten ne eivät ole enää suosikkidekkareitani, vaikka silti palasin jälleen niiden pariin. Jokin hänen mustassa huumorissaan vetoaa sittenkin...
Tammikuussa lukemistani kirjoista paras tulee tässä: uutuusdekkaristi Maja Willanderin kirja Kärlek börjar med mord. Willander on aikaisemmin julkaissut rakkausdraamoja, mutta siirtynyt nyt hyvällä menestyksellä sekoittamaan jännitystä mukaan ja tuloksena on herttainen feel-good-deckare, jossa on mukana ystävyyttä, romantiikkaa, luontotunnelmaa ja sopivassa määrin jännitystä. Lisäksi murhattu on juuri sellainen öykkäri, ettei häntä jää kaipaamaan kukaan, ja oikeastaan koko murha tuntuu lukijasta ihan oikeutetulta. Eikä murhaa, uhrin kokemuksia ja mietteitä kuten ei jälkiä ruumiissakaan kuvata mitenkään. Maailma on parempi paikka ilman häntä. Täydellinen fiktiivinen murha.
Ainoa mikä hämmensi lukunautintoani oli väärä vuodenaika. Kärlek börjar med mord ei tosin ole talvikirja vaan syyskirja. Kirja alkaa sienimetsästä ja sienimetsään tuli minunkin ikäväni. Luku- ja kuuntelukokemusta täydentää kepeä kirjoitustyyli sekä äänikirjan lukijan sympaattinen ääni. Odotan jo innolla seuraavaa osaa Veran ja hänen lapsenlapsensa Sannan tutkimuksista amatöörisalapoliiseina.
Tässä pätkä kirjan alusta, kohtaus sienimetsästä:
"Vad har du hittat?" ropade Stig igen, högre den här gången.
Nu ryckte Jan-Åke till och vände sig åt Stigs håll.
"Corpus ... sanguineum", svarade han med ostadig röst.
Stig rynkade pannan och började gå i riktning mot sin vän. Den klafsade när han satte sina korta ben i rörelse över den våta mossan, och små kaskader av vatten föll från stövlarnas hälar vid varje steg.
"Cortinarius sanguineus, blodspindelskivling, menar du väl?" frågade han med ansträngd röst, eftersom det snabba tempot gjort honom andfådd.
Men Jan-Åke skakade på huvudet.
Fåran mellan Stigs ögonbryn djupnade. Nu var han framme vid bergknallen. Med försiktiga steg tog han sig upp till sin vän och grep tag om dennes axel. Medan han hämtade andan flyttade han blicken från Jan-Åke till marken framför den skarpt sluttande stenväggen.
Som på beställning rev en hård vindstöt med sig en famn gula löv och lämnade ett stort hål i bladverket där solen kunde lysa igenom. Den guldskimrande löven regnade ner över Stig och Jan-Åke, och det skarpa ljuset riktades som en obarmhärtig strålkastare mot Jan-Åkes fynd.
Jan-Åke hade haft rätt. På mossan invid stenen låg mycket riktigt ett corpus sanguineum.
En blodig människokropp.
Tammikuun luetut:
ruotsiksi:
Marianne Cedervall: När sista strofen klingat ut (5. osa Anki Karlsson -sarjasta, aiempia osia esitelty mm. täällä, löytyy sidottuna kirjana Helmetistä, äänikirjana Storytelistä ja Bookbeatistä).
Christoffer Holst: Kalla, vita vinternätter (3. osa Cilla Storm -sarjasta, aiempia osia esitelty mm. täällä, löytyy sidottuna kirjana Helmetistä, äänikirjana Storytelistä ja Bookbeatistä).
Maja Willander: Kärlek börjar med mord (1. osa, löytyy sidottuna kirjana Helmetistä, äänikirjana Storytelistä ja Bookbeatistä).
saksaksi:
Jörg Maurer: Im Schnee wird nur dem Tod nicht kalt (11. osa Komisarien Jennerwein -sarjasta, löytyy kirjana Helmetistä ja äänikirjana Bookbeatistä sekä lyhennettynä että pitkänä versiona).
Christiane Franke, Cornelia Kuhnert (Henner, Rudi und Rosa -sarjan 4. ja 5. osa):
1. Mörderjagd mit Inselblick
2. Muscheln, Mord und Meeresrauschen
(Löytyvät Bookbeatistä äänikirjana).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)