Hauskimmat ruotsinkieliset dekkarit

Ruotsi pursuaa ahkeria dekkarikirjailijoita, joista Suomessa tunnetuimmat  ovat jostain kumman syystä lajinsa raaimpia. Muutaman olen niistä kuunnellut (esim. Åsa Larssonia ja Anna Janssonia). Aikoinaan rakastin myös ruotsalaisia tv-poliisisarjoja, mutta lasten syntymän myötä raakuus, veriset jutut ja trillerit - usein jopa lapsiin kohdistuneet - eivät todellakaan ole minun makuuni. En halua että kauhu ja pelko varjostavat elämääni ja saavat minut pelkäämään lasteni puolesta ja suremaan heidän fiktiivisten ikätovereittensa kohtaloa.

Tähän skandinaaviseen trilleripaljouteen turtuneena luulin, että ruotsalainen dekkari on synonyymi synkkyydelle ja kammottavuudelle. Vasta muutama vuosi sitten tajusin, että Ruotsistahan löytyy aivan mahtavia, valitettavasti suomentamattomia pehmodekkarikirjailijoita (ainoa poikkeus lienee Marie Bengtsin Murha maalaisidyllissä). Uusia tuttavuuksia löytääkseni koluan aina Akateemisen kirjakaupan spänning-pöydän, josta mukaani lähtevät kirjat, joissa on houkuttelevin kansi ja mielenkiintoisin kuvailu selkämyksessä. Eikä mainintaa mistään raakuuksista.

Akateemisen avulla olen solminut liiton useiden ruotsalaisten pehmodekkaristien kanssa ja nyt viimeiseksi tänä kesänä olen löytänyt aivan huippuhauskan ruotsalaisen pehmodekkarisarjan! Olen lukenut sarjan kolme ensimmäistä osaa ja hurahtanut aivan. Mikä parasta, sarja jatkuu vielä kolmella osalla, jotka säästän ensi kesään. 

Minun kesäni hyväntuulisin kirjasarja on Christina Olsénin ja Micke Hansenin pehmodekkarisarja Mordet i Falsterbo, joka alkaa kirjalla Badhytten - Det som göms i sand kommer fram ibland (löytyy sekä Helmetistä, Storytelistä ja Bookbeatista).  Ruotsinkielinen, mutta melko helppolukuinen. Pullollaan huumoria, lämminhenkisyyttä, hyvää mieltä ja ihanaa kesätunnelmaa. Kaikki sarjan kuusi kirjaa liittyvät kesään ja ovat siis minulle nimen omaan kesäkirjoja, sillä yritän aina lukea kirjan siihen vuodenaikaan, josta ne kertovat. 

Badhytten alkaa neljän seniorin aamuisesta kierroksesta golfkentällä. Toiselle reiälle päästessään he kirjaimellisesti osuvat ruumiiseen, golfklubin itsevaltiaaseen puheenjohtajaan ja ylimieliseen grynderiin Silfverstolpeen, - ja luulevat päättäneensä miehen päivät golfpallollaan. Avukseen he herättävät nuoremman sukulaismiehen, avioerostaan sairaslomalla toipuvan syyttäjä-Fredrikin, joka krapulaväsymyksessään neuvoo vanhuksia jättämään ruumiin jonkun toisen löydettäväksi ja palaa kotiinsa nukkumaan. Vanhukset eivät kuitenkaan henno jättää ruumista - niin epämiellyttävä kuin Silfverstolpe oli eläessään ollutkaan - makaamaan hiekkabunkkeriin, vaan siirtävät ruumiin golfklubin toimistoon, josta siivooja löytää sen. Poliisipäällikkö tuntee antipatiaa paikallista poliisia kohtaan ja määrää Fredrik-syyttäjän näiden avuksi. Fredrik saapuu kohmeloisena murhapaikalle jo toisen kerran saman aamun aikana - ja joutuu peittelemään vanhusten toimia.

Jokaisessa sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa toistuu samantapainen tarina: epämiellyttävä ja ylimielinen nousukas ja hämärähemmo murhataan, neljä herttaisen höpsöä vanhusta sekä hyväuskoinen ja omaleimainen paikallispoliisi Mårten puuttuvat peliin kukin omalla tavallaan ja onnistuvat sotkemaan asiat perin pohjin. Rikosta selvittävät ja näiden muiden jälkiä peittävät Mårtenin tehokas työpari ja poliisipäällikön luotettu Lisa sekä syyttäjä Fredrik, jonka hartain toive olisi vain saada levätä ja ottaa iisisti pitkällä sairaslomallaan. Oman mausteensa keitokseen tuovat lapset, Lisan ja Fredrikin pienet tyttäret, sekä sarjan toisessa osassa Fågelskådaren Mårtenin apuriksi pestautuva Christopher, TETiläinen, jolla yllättää sukujuurillaan....       

Koska kesäkirjojen aika on nyt ohi, jätän sarjan seuraavat kolme osaa ensi kesään (silloin tosin sarja on varmaan kasvanut vielä yhdellä kirjalla - kiitos tuottoisien kirjailijoiden!) Sitä ennen luen samojen kirjailijoiden kevätkirjat, jotka kertovat eläkeläisrouva Ester Karlssonista, ruumiiden parissa tietysti hänkin... 

Tässä vielä pätkä kirjasta Badhytten. Kasikymppiset Egon ja Ragnar ovat juuri siirtäneet Silfverstolpen ruumiin tämän toimistohuoneeseen ja nostaneet toimistotuoliin istumaan. 

"Det smartaste vore nog att få det att se ut som självmord."

Egon tog resolut tag i en tung papperspress och slog den hårt i överkanten på det gigantiska akvariet som exploderade av kraften och tryckförändringen i glaset. Närmare en kubikmeter vatten och ett dussin designfiskar från Jamaica och Indonesien flöt ut över golvet. 

"Vad i helskotta gör du?" sa Ragnar uppbragt. "Har du blivit skvatt galen?"

Egon, som ärligt talat själv blev förvånad över effekten av sitt slag på akvariet, stod nu på en sjöblöt persisk handknuten matta med sprattlande fiskar omkring sig. 

"Vi ska få det att se ut som självmord. Jag tänkte att Silfvestolpe ramlat och slagit huvudet i akvariet, det förklarar märket efter golfbollen i huvudet på honom. Låter inte det logiskt?" sa Egon nöjt. 

"Vad tusan hittar du logiken i det?" sa Egon och såg stött ut. 

"Vi skulle ha lämnat honom i bunkern", sa Ragnar surt medan han hastigt och fumligt samlade ihop de sprattlande fiskarna och la tillbaka dem i det sönderslagna akvariet. Det fanns ju trots allt någon decimeter vatten kvar, så fiskarna kanske skulle överleva, tänkte Ragnar bekymrat. 

"Ser det bra ut så här?" frågade Egon som släpat ner Silfverstolpe på golvet.

Ragnar tittade på Silfverstolpe som låg rygg med armarna rakt utåt. 

"Nja", sa han fundersamt, "undrar om man ramlar sådär av att slå i huvudet? Menar du att han kastade sig in i akvariet för att ta livet av sig? Det verkar bra långsökt."

Egon skruvade på sig. 

"Hur ska ja g kuna veta det? Har du själv något bättre förslag?"

"Nej, abolut inte", sa Ragnar snabbt.

Egon satte sig på Silfversolpes skrivbordsstol och slöt ögonen. 

"Låt mig tänka."

"Visst", sa Ragnar tyst för sig själv. "Tänk du. Du vet ju alltid bäst."

"Nu vet jag!" ropade Egon och dunkade knytnäven i skrivbordet så att blommorna hoppade och vattnet i vasen skvalpade ut och bildade en liten pöl på rödeken. "Han har begått självmord med tabletter så klart! Han har tryckt i sig tabletter, rest sig ur stolen och yrat bort mot akvariet där han trillade och slog i huvudet. Eller vad tror du, Ragnar?"

"Jo, så kan det ju vara", svarade Ragnar som i detta läge gått med på vad som helst för att slippa vara kvar. 

"Har du några tabletter?"

"Tabletter?" Ragnar fiskade upp en ask Läkerol Salvi ur fickan "Jag har de här."

Egon tittade på asken. 

"Tror du verkligen att någon tar livet av sig med Läkerol?"

"Nej, det så klart, men när jag äter många har de laxerande effekt på mig och det..."