No oikeastaan oikeastaan kyse ei ollut mistään pikkujouluista, vaan meidät oli kutsuttu viininmaistiaisiin ja viiden ruokalajin illallisella, ja tilaisuus vain sattui sopivasti pikkujoulukauteen.
Paikkana oli Sue Ellenin viinikellari Etelärannassa. Kyseinen Muru-ravintolan pikkusisar sanoo tarjoavansa Yhdysvaltojen etelävaltioiden herkkuja. Aiemmin paikalla sijaitsi vuosikymmeniä legendaarinen ja loistelias G. W. Sundman ja hassua kyllä olen juuri samaisessa viinikellarissa ollut edellisen kerran viininmaistiaisissa reilut 20 vuotta sitten. Se oli ennen kuin aloin odottaa esikoistani (siitä muistan tarkkaan ajankohdan). Silloin eräs ystäväni oli Gloria-lehden klubin jäsen ja sai sitä kautta kutsun tähän tilaisuuteen, jonne hän pyysi minut mukaan kaverikseen. Ensin olimme kokkikurssilla, jossa ravintolan kokki opasti meitä riistalintujen sitomisen maailmaan. Sen jälkeen meillä oli viininmaistelu kellarissa (näissä samaisissa tiloissa) ja lopuksi päivällinen yläkerran ravintolassa. 19 vuotta sitten olimme kerran mieheni kanssa samaisessa ravintolassa viettämässä syntymäpäivääni kahdestaan - ensi kertaa kahdestaan tuoreina vanhempina. Pikkuista vauvaamme tulivat hoitamaan vanhempani koiransa kanssa. Collienarttu otti vauvan niin suojelukseensa, että siitä lähtien hän aina meillä vieraillessaan ei koskaan poistunut vauvan viereltä.
Eilinen yksityistilaisuutemme oli täysin kellarissa, joten itse ravintolaa en ole nähnyt kuin kuvissa. Ei taida Sundmanin loistosta olla kuitenkaan enää mitään jäljellä. Viinikellari näytti kuitenkin mielestäni entiseltään, tunnelmalliselta kynttilöineen ja alkuperäisine yli sata vuotta vanhoine tiiliseinineen.
Viinit olivat huolella valittuja, ruoat ihan maittavia, tosin joitakin valintoja ihmettelimme. Alkupalamme paistettu luuydin ja salsa tarjoiltiin maissileivän kera, joka antoi aika tunkkaisen maun annokseen. Mutta ehkä se viittasi nimenomaan siihen etelävaltioiden ruokaan. Bataattikeitto sen sijaan oli kermaista ja aivan loistavaa.
Ruokalista vilisi kyllä huvittavan paljon yhdyssanavirheitä, mikä häiritsi minun kielisilmääni. Siinä olisi ollut taas Facebookin yhdyssana on yhdyssana -palstalle viihdykettä.
Meribassi maistui myös, samoin maa-artisokkapyree, vaikka se näyttikin lähinnä sinappikiekuralta. Kolme juustonpalaa karpalohillon kera olivat ehkä yllättävän peruskamaa (esimerkiksi yksi oli cheddar, joka minulle lähinnä tulee mieleen hampurilaisjuustona), mutta ihan kivoja kaverinaan tarjotun portviinin kanssa.
Jälkiruoka oli erittäin makea ja rasvainen pekaanipähkinätorttu, herkullista kuitenkin. Minä joka käyn niin harvoin ravintoloissa, totesinkin, että vaikka kotonakin saa herkullista ruokaa, ei meillä sommelier ole ihan yhtä taitava. Ja tuntuuhan se aivan toiselta, kun lähtee ulos ja saa pukeutua juhlatamineisiin. Minä tosin panin ylleni samat kuin viime viikonloppuna, olen niin rakastunut silkkipaitaani ja kenkiin, joten en malttanut etsiä kaapista muita parhaimpia.
Joka ruokalajin kanssa tuli pieni tilkka kahta eri viiniä, joiden saloihin saimme sommelierilta erinomaisen ja mielenkiintoisen opastuksen. Vaikka olen jopa aikoinaan opiskellut viineistä (luin joskus ranskaa yliopistolla ja opintoihini kuului jopa ihan viini- ja samppanjatietokursseja), sain paljon tietoa, josta en muista kuulleeni aikaisemmin. Viinimäärä tuntui kyllä alkuun (ja lasien määränkin laskien) aivan hirmuiselta, mutta loppujen lopuksi kutakin viiniä kaadettiin lasiin vain tilkka, joten aika hillitysti me olimme.
Osa porukasta lähti illan päätteeksi jatkoille, mutta me olimme jo ennen kahtatoista kotona nukkumassa, raukeina täysien vatsojemme rinnalla.
Kuvat ovat illan emännältä lainattuja sekä omia otoksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)