Synttärijuhlien kuvat

 

 

 

Ihanaa, viikko on jo puolivälissä ja pian alkaa taas viikonloppu. Erityisen iloinen olen siitä, ettei ensi viikonlopuksi ole tiedossa muuta kuin lakanoidenvaihtoa sekä paketin pakkaamista lähetettäväksi Emmyyn. Muutoin on ihan rauhallista kotoilua, ja kotikin vielä siisti edellisen viikonlopun juhlien jäljiltä. Tosin helposti siinä saattaakin käydä niin, että siisti koti houkuttelee kutsumaan (pitkästä aikaa) naapurit kylään!

Tällä hetkellä nautin kuitenkin rauhallisen viikonlopun ja koti-iltojen ajatuksesta ja toivun vilinäviikonlopusta. Tähän saumaan on sopiva hetki julkaista kuvat itse synttärijuhlista.    

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruoka onnistui loistavasti ja sitä oli riittävästi, vaikka paikalla oli 17 syöjää, näistä neljä teini-ikäistä poikaa, joihin uppoaa valtava määrä ruokaa. Siksi emme uskaltaneet lähteä sienirisotto- tai keittolinjalle, kuten ristiäisissämme ja joissakin synttärijuhlissamme. Possu oli mehevää ja kuskusissa riittävästi makua ja sattumia. Kurpitsansiemenet ja kastikkeen hunaja maustoivat mukavasti muutoin aika perussalaattia.

 

 

 

 

Mies teki kaksi mokkamoussekakkua, toisen Kolmoselle ja toisen minulle, onhan meillä kummallakin synttärit näihin aikoihin. Ruokapöydästä hankitusta ähkystä huolimatta molemmat kakutkin tekivät kauppansa, kun taas kuivaneesta pullasta on paistettu ritareita tällä viikolla. Pari päivää selvisimme myös ilman ruoanlaittoa syömällä lauantain jämiä.

 

Pellavaliina tarjoilupöydässä on muuten koottu kahdesta pellavaisesta pyyhkeestä. Ne ovat olleet häälahjamme ja jostain kumman syystä jääneet käyttämättömiksi kaappiimme. Olen varmaan luullut niitä pöytäliinaksi, joita saimme häälahjaksi useammankin kappaleen ja joita olen säästellyt ja varjellut siten, etten ole aikaisemmin raaskinut ottaa käyttöön.

 

Tämän jälkeen, kun nämä pyyheliinat ovat palvelleet ensimmäisen käyttökertansa juhlapöytäliinana, päätyvät ne varmastikin oikeaan käyttötarkoitukseensa kesäpyyhkeiksi. Mikään froteepyyhe ei tavoita pellavapyyhkeen ilmavuutta ja miellyttävää viileyttä, kun saunan jälkeen jälkihiki pukkaa iholle.  

 

 

 

 

Muutama kuukausi on taas aikaa seuraavaan koitokseen eli lasten synttärijuhliin. Ja siinä välissä on vielä joulu!

Valmistautumista juhlaan

Isolle porukalle kun järjestää ruokajuhlat, isäntäväen toiveissa on aterioida vieraiden kanssa ja keittiökin on tavallinen lapsiperheen keittiö eikä suurtalouskäyttöön suunniteltu, juhlien järjestämisessä on haasteensa. Vedän vieläpä sanoja takaisin, keittiön on suunnitellut poikamies omiin tarpeisiinsa lähtökohtanaan sisustaminen eikä lapsiperheen tarpeet, mistä syystä minä koen kokkaamisen tuossa keittiössä erittäin haasteelliseksi. Kaikelle ei ole omaa paikkaansa tai laskutilaa ja jotkut tuon suunnitelman osaset ovat kerta kaikkiaan kummallisia naisen näkökulmasta. Tästä syystä ruoanlaitto jääkin yleensä miehelleni.

Mutta tosiaankin, meistä on ihanaa tavata ihmisiä ja juhlissa pitää mielestämme olla ruokaa. Etenkin, koska leipominen ei ole meidän mielipuuhaamme. Siinä mielessä olemme näkemyksiltämme aika kiinalaisia. Lisäksi suku saapuu juhliin melko kaukaa ja olisi noloa lähettää heidät ABC:lle täyttämään vatsansa.

Oman haasteensa asettaa vielä siivoaminen, joka yleensä päättyy viimeisellä minuutilla vieraiden saapuessa (jää siis aina vähän kesken). Niinpä ruoanlaiton on oltava äärettömän helppoa ja mahdollisimman vähän sotkevaa, jottei vieraiden tarvitsisi kauhistella sotkuista keittiötä jonottaessaan keittiöön noutopöytään.

Yleensä tarjoamme lihan tai kalan pariksi kuskusia, joka valmistuu helposti ja vaivatta ja josta saa todella maukkaan lisäkkeen maustamalla sen valkosipulilla, raastetulla sitruunankuorella ja -mehulla sekä yrttien, kapriksenhedelmien ja pilkottujen tomaattien avulla. Vaihtelua tuovat myös fetapalat, oliivit ja aurinkokuivattu tomaatti.

Lämpimän sään vuoksi harkitsimme savustimen kaivamista esiin ja lohen savustamista, mutta sateen uhatessa päädyimme toiseen helppoon vaihtoehtoon eli persikalla täytettyyn possurullaan. Minun osuuteni eli salaatti oli tällä kertaa erittäin yksinkertainen: erilaisten esipestyjen salaattilaatujen sekaan kurkkua, tomaattia ja kurpitsansiemeniä. Peruskastikkeen sekoitin oliiviöljystä, sitruunamehusta ja hunajasta, maustaen tietysti suolalla ja pippurilla.

Koska kyseessä on lapsen juhla, koristelukin on lapsen toiveiden mukainen eli Halloween-aiheinen. Olimme Halloweeniksi kaivaneet esiin noita-akan, jolla pelottelimme ja riemastutimme ovelle kolkuttavia "Trick and Treat" -kiertäjiä. Korkean äänen tai kosketuksen vaikutuksesta noita riehaantuu täysin ja on todellakin aika kammottava. Esittelin sen vieraille kauan kadoksissa olleena kaksoissisarenani, jonka olemme tunnistaneet yhdennäköisyytemme perusteella. Perheeni tosin totesi tähän, että kauneuskisoissa tulisin kyllä kakkoseksi.

Itse juhlista lisää seuraavassa postauksessa.

Rauhallinen isänpäivä

 

 

Isänpäivä on kääntynyt jo kohti iltaa ja rauhoitun nyt luomaan pari blogikirjoitusta. Eilen meillä oli aikamoinen hulabaloo, kun lähisuku ja kummit kokoontuivat viettämään Kolmosen synttäreitä ja appivanhemmat saapuivat meille yökylään.

Rakastamme juhlia, vaikka emme olekaan mitään ansiokkaita juhlienjärjestäjiä. Emme osaa kattaa näyttäviä pöytiä tai koristella kotia hienosti. Meidän juhlamme ovat aina vähän kotikutoisia, emäntä saattaa lähteä vaikka kesken juhlien pyyhkimään pölyjä lampun päältä, kuten tein kuopuksen ristiäisissä.

Ruoka on kumminkin aina pääosassa. Mies leipoo kakut ja valmistaa lämpimän aterian, minä teen salaatin ja huolehdin siivouksen organisoimisesta. Mies ottaa kunnian ja kiitokset, hyvää ateriaahan kiittelevät kaikki. Kukaan ei ihastele, että onpa täällä hyvin siivottu. Ehkä parempi niin, ehkä se kertoisi jotain normitilanteesta, jos siivouksen erinomaisuuteen kiinnitettäisiin erityisesti huomiota :)

Appivanhemmat jäivät pitkästä aikaa (vuosien jälkeen) yökylään. Kummitkin jäivät kanssamme iltaa istumaan, joten ilta venähti aika pitkäksi. Kuten joka sunnuntaiaamu, pomppasin taas aikaisin ylös, jottei illalla nukahtaminen olisi vaikeaa. Ennätin katsella kaksi osaa Yle Areenasta uusitusta uusseelantilaissarjasta Murhia ja kantrimusiikkia, ennen kuin muu väki kömpi ylös ja tuli kiire laulamaan isille.

Päivä menikin kahvitellen, kävelylenkkeillen harmaansumuisessa säässä ja isovanhemmilla lastenlasten kanssa Monopolia pelaten, kunnes oli aika saatella appivanhemmat kotimatkalle. Sen jälkeen olikin aika ryhtyä koulutöihin, joita yleensä välttelen viikonloppuisin, mutta nyt oli pakko. Perjantaina kun tuli kiire töistä juhlia valmistelemaan.

 

 

 

 
Isänpäivä meni siis meillä aika hiljaisissa merkeissä, kuten yleensä. Mieheni ei ole innokas lähtemään minnekään, mieluummin hän nauttii rauhallisesta olosta kotona ja syö itsevalmistamaansa ruokaa (tänään tosin söimme eilisiä tähteitä). Oma isäni vietti päivää veljeni kanssa, mutta yhtä lailla eleettömästi. Välillä minua huvittaa se, kuinka jossain määrin niin samantapaisia me olemme - isäni ja minä. Kumpikin olemme kovia touhuamaan ja aina niin kiireisiä. Kun työnarkomaani-isäni jäi yli kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle, äidin kanssa murehdimme, kuinka isä saa aikansa kulumaan. Mutta tuskin tunnen ketään yhtä kiireistä eläkeläistä kuin oman isäni. Milloin hän ei tee metsätöitä, viljele maata tai poimi intohimoisesti marjoja, rakentaa diplomi-insinööri uusia keksintöjään. Pitkäksi hänen aikansa tuskin tulee koskaan, ja koska olen yhtä kiireinen, kerkiämme harvoin soittelemaan toisillemme tai näkemään. Jotenkin näen hänessä jo tulevaisuudenkuvani. Tuskin tiedän, mitä tarkoittaa pitkästyminen, sillä innostun aina intohimoisesti jostain asiasta. Minulla on jo nyt pitkä lista asioita, joihin ryhdyn viimeistään silloin, kun joskus jään eläkkeelle!

 

 

Isäni hitsaa keksintöään

 

Hippihenkinen farkkutakki syksyyn

   

 

Eikö olekin rouhea takki. Tämä on niin minun tyyliäni!

Usein kaupoissa minua ärsyttävät tällaiset kangaspaloista valmistetut vaatteet. Etsin niistä merkintää, että materiaali olisi ylijäämää tai kierrätettyä (upcycled tai recycled). Yleensä sellaista ei löydy, joten oletan, että materiaali tulee koskemattomista pakoista eli uutta hyvää kangasta leikataan paloiksi, jotta saadaan valmistettua valmiiksi paikatun näköisiä vaatteita.

Tästä syystä yleensä jätän tällaiset vaatteet kauppaan ja nappaan niistä kuvan ja kiikutan Pialle Remakeen. Pian ja muiden Remaken ompelijoiden ansiosta minulla on useita tällaisia palavaatteita, etenkin hameita, käytetyistä materiaaleista valmistettuja. Uusimman juttuni tulette varmaan näkemään joskus talven mittaan. Se on tällä hetkellä tekeillä Pian työpöydällä.

Sen verran hintaa tulee yksittäin valmistetuille tuotteille, joten tällaista takin hintaa en uskaltaisi edes aavistaa. Niinpä meinasin hypätä riemusta kattoon, kun yhtenä iltana tutkin Emmyn uutuustuotteita ja näin siellä tämän takin! Takki on Desigualin ja tunnistin jopa osan sen kangaspaloista, jotka ovat täsmälleen samaa kuosia kuin alla oleva oma villakangastakkini muutaman vuoden takaisesta mallistosta. Kuva on otettu matkalla kirjamessuille.

Ilokseni Emmyssä oli samaan aikaan myös takkiale, joten sain vieläpä hieman alennusta tästä takista. Lähtöhinta oli 89 euroa, mutta maksoin tästä 74 euroa. Ei paha takista, jonka arvelen maksaneen uutena noin 350 €!

Samalla testasin taas myös Emmyn kuntoluokituksen. Farkkutakin kunto oli merkitty tyydyttäväksi, johtuen kai gabardiinipalojen reunoista roikkuvista langanpätkistä ja yhdestä löyhästi kiinni olevasta napista. Leikkaan langanpätkät pois, ompelen napin kiinni, ja takki on mielestäni taas kuin uusi! Ellei se sitten tykkää huonoa pesukoneesta, jonne aion lykätä sen tänä iltana...

Ainoa miinuspuoli on vuori, joka on täyttä polyesteriä. En ikinä ostaisi uutena takkia, jossa on polyestervuori. Vertailuna, että vastaavassa villakangastakissani vuori on asetaattia, mikä yleensä on sellupohjaista (viskoosin tapaista puoliluonnonkuitua). Tämä menee nyt kuitenkin testistä: jos hikoilen liikaa, minun täytyy teettää Remakessa siihen uusi vuori tai toivoa, että takille löytyy joku vähemmän hikoileva ostaja.

Katsotaan kuinka pitkälle syksyyn pärjään tällä takilla. Tällä menolla varmaan jouluun? 

Tykkäätkö sinä hippihenkisistä vaatteista? Oletko jo kokeillut Emmyä?

Mukavaa viikkoa ja syksynjatkoa <3

Pyhäinpäivän asu

 

 

 

 

 

Mielessäni myllertää jatkuvasti ja yksin ollessani ja touhutessani käyn samalla syvällisiä pohdintoja ja keskusteluita. Niistä en kuitenkaan halua kirjoittaa. En halua olla synkkämielinen enkä vähääkään paatoksellinen, vaan ironinen huumori vetoaa minuun paljon enemmän. Mietteiden purkaminen ja asioiden käsitteleminen ja kirjoittaminen loogiseen järjestykseen vaatisi kuitenkin niin paljon kirjoitusaikaa. Ja sen pitäisi olla silloin, kun ajatukset alkavat pyöriä mielessä, lauseita ei saa ylös enää myöhemmin.  Kun aikaa on vähän, pysyttelen mieluummin pinnallisemmissa aiheissa. 

 

Pyhäinpäivän viikonloppu oli niin kiireinen, ettemme kerinneet edes haudoille. Vähän pahalta se tuntui, eihän äidin kuolemasta ole kuin reilu vuosi. Panimme kuitenkin sitten lapset ja oman etumme etusijalle, emmekä yrittäneet saada johonkin väliin automatkaa toiseen kaupunkiin. Se olisi vaatinut muutaman tunnin reissun. Yksin ei äidin ja isovanhempien haudat jääneet, siitä piti onneksi huolen suku. Muistoissakin edesmenneet rakkaat ovat olleet, sukulaisten kesken ovat muisteluviestit lennelleet.

 

Kynttilän sytytimme äidille koti-ikkunalle. Ja tavoistani poiketen pukeuduin mustiin - äidin muistoksi.

 

Shirt // Cos 

Trousers // Andiata

High heel pumps // Loriblu

Bag bought in Indonesia