Syksyn korona-aikaan meillä on ollut yksi nautinto, josta olemme pitäneet kiinni, kun on niin vähän asioita, joita uskaltaa tehdä. En ole käynyt teatterissa ja konserteissa, en matkaillut kotikaupungin ulkopuolelle paitsi vieraillakseni isäni pihalla. Yökerhoissa tai tanssipaikoilla ei ole tapani käydä muulloinkaan, kuten ei myöskään pubeissa eikä isoissa ravintoloissa.
Kun nyt rahaa säästyy kaikkien aikaisempien rahareikien puutteessa, olemme käyneet syömässä pienissa ravintoloissa paljon useammin kuin normaalisti. Ennen kävimme monen ruokalajin fine dining -illallisilla kerran vuodessa, hääpäivänä mieheni kanssa, nyt olemme käyneet syksyn aikana jo useamman kerran. Useamman kerran mieheni kanssa kahdestaan, pari kertaa myös ystäväpariskunnan kanssa.
Jotenkin se on tuntunut turvalliselta, sillä kyse on yleensä hyvin pienistä, muutaman pöydän ravintoloista. Jos samassa huoneessa, turvavälien etäisyydellä, istuu kymmenisen ihmistä, ei kai riski sairastua voi olla kovin suuri. Nautinto, jonka saan erinomaisen ruoan ja viinin liitosta, on minulle elämäni suola. Ystävien tapaaminen on puolestaan elämäni sokeri. Samalla vieläpä edesautan ravintolan henkilökuntaa työllistymisessä.
Saman näyttää huomanneen moni muukin, sillä viikonloppuillaksi jos pöydän meinaa varata, on oltava liikkeellä jo viikkoja aikaisemmin. Toisaalta pöytiä vapautuu lyhyellä varoajalla, kun ihmiset peruvat pienten flunssaoireiden tai koronatestin tulosten odottamisen vuoksi. Tämä on sattunut meillekin, sillä yhden ystäväperheen kanssa vasta kolmas kerta toden sanoi ja yhteinen iltamme onnistui. Ensimmäisellä kerralla iltamme peruuntui ystäväperheen miehen odottaessa tuloksiaan. Tällöin käytimme pöytävarauksemme Kruununhaan Jord-ravintolassa toisen ystäväperheen kanssa.
Toisella kerralla mieheni odotteli tuloksiaan, jotka saapuivat hetki sen jälkeen, kun olin perunut varauksemme Kuurnassa. Kolmannella kerralla iltamme viimein onnistui, kun onnistuin saamaan Kuurnasta peruutuspöydän.
Luomuravintola Jordissa söimme Chef's choice:n, viiden ruokalajin menun, jonka sisältö oli yllätys ja vaihtelee päivän mittaan. Kokki kuulemma valitsee siihen, mihin kaapista löytyy tarvikkeita. Vierailumme ajoittui syyskuulle, jolloin ravintola oli juuri siirtymässä syyslistaan ja kokin menu sisälsi maisteltavia tästä, mm. metsäsienirisottoa kuusenkerkällä maustettuna. Suosikkini oli alkupala-annos, jossa oli pikkuviikunoita, saksanpähkinöitä, parmesania ja jotain saniaisen näköistä yrttiä. Lopuksi maistoimme lasilliset sommelierin itsensä tekemää Lindacelloa (kehittelemällään Limoncellon reseptillä). Ylemmät kuvat ovat annoksistamme Jordissa.
Kuurna on miehelleni ja minulle tuttu paikka vuosien varrelta, sillä olemme käyneet siellä pari kertaa hääpäivänämme vuosien varrella. Ensimmäinen käyntimme oli aivan ravintolan alkutaipaleella kymmenisen vuotta sitten. Kuurna sijoittuu edelleen kaupungin ja maamme parhaiden ravintoloiden listan kärkeen mutta ravintola on muuttunut (lue: tylsistynyt) paljon vuosien mittaan. Ennen päivän menu vaihteli sen mukaan, mitä aineksia oli löytynyt lihakaupasta ja menu oli luettavissa vain liitutaululla. Nykyään Kuurnassa on muutaman viikon pysyvä lista, joka tuodaan pöytään paperisena ja sen lisäksi löytyy muutama päivän erikoisuus liitutaululta. Enää tarjolla ei ole kanansydämiä tai muita kulinaristisia erikoisuuksia, joita hyödynnettäisiin sen vuoksi, että ne ovat halpoja ja muutoin päätyisivät hävikkiin. Nykyään lista on valitettavan samankaltainen kuin muissakin ravintoloissa.
Ystäväni valitsi ravintolan viimeisen päivän alkupalan, palsternakan. Minä otin puolestani cevichen. Molemmat olivat herkullisia, mutta pisimmän tikun vetivät miehet valitsemalla talon tartarin, joka oli paras maistamani tartarpihvi sitten Singaporen 25 vuotta sitten (jossa erään ystäväni mies valmisti meille aina mielettömän herkullista tartaria).
Pääruoaksi valitsemani pannulla paistettu siika oli aika peruskamaa. Vastaavaa kuin kotona valmistamamme. Jälkiruokani eli japanilaisesta vihreästä matcha-teestä tehty jäätelö oli ihan hyvää, rakastan matchaa kaikissa muodoissa paitsi teenä.
Näistä kahdesta ravintolasta pidemmän korren mielestäni veti Jord. Kuurna tuntui liian yllätyksettömältä. Toki tunnelma piskuisessa, kuumassa kellariravintolassa, jossa vanhat kruunulyhdyt loistavat koristeellisessa katossa, on intiimin viehättävä. Ehkä palaamme Kuurnaan taas joku päivä. Mutta Jordiin on mentävä sitä ennen uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)