Eli sairaslomasta ja syyslomasta huolimatta luin ja kuuntelin vain normimäärän kuusi kirjaa kuukauden aikana.
Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjassa olen päässyt jo kolmanteen osaan. Aiemmat osat olen ensin lukenut englanniksi ja keväällä kuuntelin ne jumpatessani suomeksi. Sarja on niitä harvoja suomennettuja pehmodekkareita ja niin ihanan kuivan humoristinen ja samalla sympaattinen, koska kertoo pienestä tytöstä aikuisten maailmassa.
Lokakuussa löysin uuden hyvän pehmodekkarisarjan ja tällä kertaa kyse on jopa ihan suomalaisen kirjailijan sarjasta. Terttu Autere kirjoittaa herttaisia murhakirjoja viehättävään 30-luvun tyyliin. Tulee ihan mieleeni Hilja Valtonen, jonka romanttiset kirjat ahmin nuorena. Vieläkö muistatte Nuoren opettajattaren varaventtiilin? Aurereen kirjoissa edetään vähitellen kohti lääninetsivän ja nuoren opettajattaren rakkaustarinaa, samalla kun ratkaistaan murhia. Taustatarina on hyvin samankaltainen kuin ruotsalaisen Marie Bengtsin Murha maalaisidyllissä -kirjoissa.
Carola Dunnin 23-osaisesta The Honorable Daisy Dalrymple -sarjasta olen kuunnellut kesän aikana kolmasosan, mutta nyt jätän sarjan tauolle, sillä kirjat alkavat jo tavallaan niin toista itseään. Juu tiedän, niinhän Agatha Christietkin tekevät, mutta niissä on kuitenkin jotain tenhoavaa, joka pitää jatkuvasti pauloissaan.
Samoja lievän kyllästymisen oireita koin myös Kristina Appelqvistin toisen osan jälkeen, vaikka se koskettikin minua erityisesti. Kirjan juoni sijoittuu nykypäivän Ruotsiin ja kirjallisuustieteen maailmaan. Päähenkilö Helenan nuoruusaikainen junamatka Berliiniin muurin murtumisen aikoihin herää henkiin yllättävien käänteiden ja ihmissuhteiden kautta. Yllättäen Helena huomaa, kuinka paljon entisiä itäsaksalaisia elää hänen ympärillään. Ja millaisia luurankoja kolisee heidän kaapeissaan. Henkilökohtaisesti saksanopettajana kirja oli todella kiinnostava. Etenkin kun olen kokenut, että meillä suomalaisilla olisi paljon vahvempi yhteys saksalaisiin kuin ruotsalaisilla. Siinä olen varmaan ollut väärässä. Samanaikaisesti kun luin kirjaa, tuli kuluneeksi 30 vuotta Saksojen yhdistymisestä ja siksi kirja tuntui koskettavan vielä enemmän.
Mutta se Helena Wellereistä. Henkiset raakuudet yliopistomaailmassa riittävät minulle vähäksi aikaa. Nyt pidän pienen tauon. Ainakin kesään asti.
Löysin lokakuussa myös oikean helmen. Storytel oli suositellut minulle intialais-saksalaisen, Briteissä ja USAssa kasvaneen Sujata Masseyn 20-luvun Intiaan sijoittuvia dekkareita, joita myös monet kirjabloggarit ovat ylistäneet. Tähän mennessä olen kuunnellut sarjan molemmat osat ja tykännyt niistä aivan älyttömästi. Maltan tuskin odottaa sarjan uusimman romaanin, The Bombay Prince, ilmestymistä ensi vuonna. Nämä kirjat ansaitsevat ihan oman postauksensa.
Lokakuun aikana nautin kuudesta dekkarista:
englanniksi:
Alan Bradley: A Red Herring without Mustard (Flavia de Luce -sarjan 3. osa, paperikirja Helmet)
Carola Dunn: Rattle his Bones (Daisy Dalrymple -sarjan 8. osa, äänikirja Storytel)
ruotsiksi (paperikirja Helmet ja äänikirja Storytel):
Kristina Appelqvist: Flickan framför muren (Hellen Weller -sarjan 2. osa)
saksaksi (äänikirja Bookbeat):
Gisa Pauly: Gestrandet (Mamma Charlotta -sarjan 2. osa)
suomeksi:
Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin? (paperikirja Helmet, löytyy myös e-kirjana Storytelistä ja Bookbeatista)
Sujata Massey: Murha Bombayssa (Perveen Mistry tutkii -sarjan 1. osa, äänikirja Storytel)
P.S. Kuvissa kaikenlaisia juttuja elämästämme lokakuussa ja marraskuun alussa: naapurien rippijuhlat iltasateessa katoksen alla pihalla, kahvittelua, Halloween-noidan lento kattojen yllä, suppilovahveroiden poimintaa, lomapäiviä poikien kanssa ilmailumuseossa, Tropicariossa ja Amos Rexissä...
Jeans with flower bottom // Remake (näistä tein postauksen tasan kolme vuotta sitten älä osta mitään -päivänä; se on luettavissa täällä)
Lightweight quilted jacket // Odd Molly (löytö Emmystä vuosi sitten)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)