lauantai 28. marraskuuta 2020

Osta ennemmin käytettyä

 





Torstaina kysyin oppilailta, mitä tärkeää juhlapäivää vietetään Amerikassa. Kiitospäivän sijaan moni kolmasluokkalainen vastasi Black Friday, vaikka yritin selittää, että se on alennuspäivä eikä mikään juhlapäivä. Niin on amerikkalainen kulutushärdelli lyönyt läpi myös suomalaisten mielissä.   

Luen välillä blogia nimeltä Vuosi ostamatta mitään. Itse asiassa bloggari on ollut jo kolme ostamatta mitään. Kadehdin tuollaista sitkeyttä ja elämänasennetta, sillä minulta ne puuttuvat. Omistan tavaraa niin paljon, että selviäisin kaikella omistamallani loppuelämäni ajan ja tuskin edes ennättäisin kuluttaa kaikkea loppuun. Siitä huolimatta hankin lisää tavaraa kotiini.







Lokakuussa hän julkaisi postauksen siitä, kuinka hän on vaatettanut itsensä näiden vuosien aikana. Kymmenen päivää sitten hän julkaisi postauksen aiheesta, kuinka ostamattomuus vaikuttaa pukeutumistyyliin. Mietin, mitä yhteistä ja mitä eroja minulla ja kyseisellä bloggarilla on: 

- Hän ompelee itse vaatteensa. Minä en ompele (ompeleminen oli joskus kiva harrastukseni, mutta kyllästyin vuosikymmeniä sitten). 

- Me molemmat haaveilemme vaatteista, jotka on valmistettu vanhoista vaatteista, kierrätysmateriaalista. Hän on luovuttanut, minä en. Olen toteuttanut niitä paljon, tosin en itse vaan ammattiompelijan avulla (Pia Remakesta) ja nähnyt, kuinka vaikeaa se on ammattilaisellekin. Lisäksi minulla on ollut käytössäni myös Uffin, Fidan ja Remaken kierrätysmateriaalit.

- Hän hyväksyy pukeutumisessaan epätäydellisyyttä, minä en. Minulle kauniit, istuvat ja hyvälaatuiset vaatteet ja pukeutuminen ovat yksi suurista nautinnoista elämässä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat menettäneet sen masentumisen myötä. Syksyllä vietimme mielenterveyspäivää ja mietin, kuinka tärkeää on pitää kiinni asioista, joista on iloa. 

- Hän huoltaa ja korjaa vaatteensa. Niin teen minäkin. Jokin aika sitten tein taas vuosittaisen syystuuletuksen ja pesin loput kesävaatteet säilöön. Korjasin purkaumat ja parsin reiät. Olen parsimisen taituri - 30 vuoden harjoitus on tehnyt siinä mestarin! 





Tärkeää on välttää uutena ostamista. Jos vaatekaappi tarvitsee täydennystä, kannattaa etsiä kierrätettyä. Meillä on niin paljon yrityksiä, joista saa todella hyvälaatuista käytettyä tavaraa: esim. ReloveEmmyRekkiVähänkäytetty - UFFia, Fidaa ja Kierrätyskeskusta unohtamatta. Itse teen paljon löytöjä Emmystä, josta on myös osa kuvien vaatteista (loput ovat lähinnä vanhoja löytöjä omista kaapeistani tai uustuotteita käytetyistä materiaaleista). Menneellä viikolla ihailin juuri työkaverini turkoosia villakangastakkia. Se paljastui löydöksi Kierrästyskeskuksesta, josta moni hänen vaatteistaan on kuulemma peräisin. 

Jos ostaa uutena, niin kannattaa pitäytyä esineissä, joista on oikeasti iloa pitkäksi ajaksi. Eikä toimia kuten Tankki täyteen -sarjan Sulo Vilén, joka osti huoltoaseman "Kun halvalla sain..." 

Tiesitkö muuten että eilen vietettiin ostoshässäkän lisäksi myös Älä osta mitään -päivää.      






2 kommenttia:

  1. Toivon, että minustakin tulee parsimisen mestari joku kaunis päivä. Saa toki olla sateinenkin päivä, kunhan vain hallitsen taidon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parsiminen on tosi helppoa. Vaikeinta on löytää siihen aikaa. Minulla on ollut tapana aina parsia pitkillä automatkoilla. Ei väliä, onko kaunista tai sateista, kunhan vain päivänvaloa on riittävästi =D

      Itse opettelin aikoinaan tutkimalla isoäitini työjälkeä hänen parsimistaan villasukista sekä kehittymällä omista virheistäni. Tänä päivänä on varmasti helpompaa, sillä malliksi löytyy varmasti vaikka kuinka paljon youtube-videoita. Reiän parsiminen on työläämpää, joten yleensä parsin jo ennen kuin reikä on ehtinyt syntyä. Eli siinä vaiheessa, kun lanka on hiutunut ohueksi niin että kohta on läpinäkyvä muttei ihan rikki. Silloin siinä on valmiit urat, joista kuljettaa lankaa. Netistä löytyy erinomaisia parsinlankoja vaikka missä väreissä.

      Pitsineuleet sekä vaaleasävyiset tasaneuleet ovat harmillisia, koska niitä en osaa parsia nätisti kuviota mukaillen. Taideparsija olisi niihin oikea ammattihenkilö, mutta taideparsijoita on harvassa. Niihin on parempi keksiä jokin erivärinen kuvio, jolla peittää iloisesti reiän.

      Poista

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)