En mielelläni tee alkoholista postausta, mutta toisaalta näinä vaikeina aikoina kotimainen yrittäjä ansaitsee tukea elannolleen.
Vierailimme sunnuntaina Rönnvikin viinitilalla, josta olimme lukeneet jutun Hesarista. On mielenkiintoista, että Suomessa on viinitiloja, jotka ovat kehittäneet tuotteitaan jo 25 vuoden ajan, mutta meille kotimaiset tilaviinit ovat täysin vieraita, lukuunottamatta joitain Valamon luostarista saamiamme tuliaisviinejä. Yritys, joka pysyy pystyssä 25 vuoden ajan ja myy yhä sekä vanhoja tuotteitaan että kehittää uusia, on jo kannuksensa ansainnut. Oli päästävä testaamaan. Matka Pälkäneelle ei ollut kovin pitkä ja tilakin oli sopivasti auki myös juhannussunnuntaina, joten teimme sinne päiväretken.
Tilan historiaa esiteltiin mielenkiintoisesti pienessä ulkonäyttelyssä, jossa sai myös testata talon vanhaa Zetoria ja vanhanemännän Hillman-autoa. Mieheni muisti heti isänsä hokeman "parempi ilman kuin Hillman".
Mielenkiintoista, että Rönnvikit suomensivat aikoinaan nimensä Rönniksi. Itse olisin heidän tilassaan ottanut nimen Pihjalapoukama, eikö se olisi aika kaunis nimi?
Söimme kahvilassa hyvät broileritoastit ja jaoimme pienen maistelusetin, jotta pääsimme vähän testaamaan viinejä ennen kaupantekoa. Valikoima on niin laaja että oli oikeastaan tosi vaikea valita, kun mieli olisi tehnyt testata useampia. Totesimme, että viinit olivat oikeastaan ihan positiivinen uusi tuttavuus. Mukaamme lähti pari pulloa, joita voimme joskus testata yhdessä naapurien kanssa. Ja pari tuliaisiksi, mikäli tulee kyläilykutsuja kesällä. Mustaherukkaista Kostian Kutsua on neljää eri makeuslaatua ja makeinta löytyy Alkosta. Me kuitenkin testasimme kuivinta laatua, ja kun muistin, että pakkasessa on vielä peuran koipipala, oli pakko ostaa testipullo kotiinkin. Riistan ja mustaherukkahillon kanssa se voisi olla mukava seuralainen.
Maistoimme myös kuivaa Rönnvikin kamreeria eli valkoherukkaviiniä, sekä puolikuivaa Egil-karviaisviiniä. Tarjoilijalla meni pullot sekaisin, joten jouduimme maistelemalla tunnistamaan nämä, mikä oli loppujen lopuksi aika haastavaa. Luulisin, että suosikkimme oli Egil, joka vaati maistamista kalan kaverina. Mikäli meni väärin, ei hätää, sillä Rönnvikin kamreeria saa Alkostakin. Voimme toistaa testin uudestaan.
Eilen saimme kovasti odottettuja vieraita, saksalaisen ystäväperheen, joille tarjosimme savukalaa ja silliä sekä palanpainikkeeksi Egiliä. Aika kivasti sopi karviaisviini vahvamakuisen kalan kaveriksi. Kesäisen raikas yhdistelmä.
Viimeiset testiviinimme olivat Kamreerin vaalea, makeahko raparperiviini sekä makea Rönnvik-viherherukkaviini, jotka sopivat jälkiruokien pariksi. Näitä ostimme kumpaakin pullon siltä varalta, että meille tulee kesällä vieraita, joille voisimme tarjota piirakan pariksi jälkiruokaviiniä. Arvatkaa rupesiko tekemään mieli raparperipiirakkaa...
Seuraavana päivänä huomasin Hesarista jutun lähistöllä olevasta rauniokirkosta ja harmitti, että se jäi näkemättä. Täytyy varmaan toistaa reissu ensi vuonna.
Kuvissa on muuten yksi viimekesäisistä Emmy-kesähamelöydöistäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)