Koukussa sähköisiin romaaneihin

Mökillä on aina paljon tekemistä, etenkin yksitoikkoista puuhastelua, jota tehdessä ei tarvitse aivoja stressata. Vähän niin kuin lempipuuhani silittäminen. Silloin minulla on aina oltava jotain oheistoimintaa, jotain aivoille. 

En pysty koskaan tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun viikonloppuiltana katson leffaa perheeni kanssa, minun silitettävä samalla. Kun ajan töihin, kuuntelen äänikirjaa. Kun pyöräilen, aivoni laativat kirjoituksia (jotka valitettavasti heti jälkeenpäin unohdan, koska en ennätä heti kirjoittaa niitä ylös). Kun lämmitän mökillä vettä tai tiskaan, kuuntelen äänikirjaa. 

Ja kun illalla nukkumaan mennessäni luen kirjaa - aina vieraskielistä -, kuuntelen samaa kirjaa äänikirjana, se auttaa minua keskittymään. Huomaan nimittäin, että minun on välillä hyvin vaikea keskittyä lukemaani. Toisaalta, jos kuuntelen kirjaa äänikirjana, lähtee katseeni harhailemaan ja kiinnittyy johonkin epäoleelliseen, jota jään miettimään. Silloinkin minulla menee helposti jotain ohi tai en ymmärrä kaikkea. Niinpä olen huomannut, että täydellinen kombinaatio syntyy siitä, että kuuntelen ja luen samaa kirjaa. Samalla voin myös kiinnittää huomiota minulle uusien sanojen ääntämiseen. 

Samanaikainen kuunteleminen ja lukeminen toimii etenkin ruotsinkielisissä kirjoissa, jotka on sovitettu täysin yksi yhteen. Ruotsinkielisiä kirjoja olen lukenut ja kuunnellut kevään mittaan useita Storytelin kautta, jonka alun perin otin koekäyttöön eräällä pitkällä ajomatkallamme. 

Storytel tarjoaa hyvän valikoiman suomen-, englannin- ja ruotsinkielistä romaanikirjallisuutta. Sen kautta olen työmatkoilla kuunnellut suomeksi Anna Janssonia sekä Viveca Steniä (Murha Sandhamnissa), Catharina Ingelman-Sundbergin palvelutalon ryöstelevistä vanhuksista sekä Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjaa. Keskittyessäni ajamaan kielenä toimii vain suomi, vieraan kielen kuuntelmisesta ei tuolloin tule mitään.

Sen sijaan iltaisin olen kuunnellut ruotsiksi mm. Marianne Cedervallia, Maria Adolfssonin Felstegin (suomeksi Harha-askel) sekä viimeisimpänä valloituksenani Christina Olsénin ja Micke Hansenin hulvattomia rikosromaaneja Skanör med Falsterbon poliisien ja naapureiden edesottamuksista. Tällöin seuraan siis samalla tekstiä painetusta kirjasta.

Tiskatessani, vettä lämmittäessäni tai räsymattoja päätellessäni menee myös englanti, ja silloin kuuntelen Carola Dunnin 1920-luvulle sijoittuvia tarinoita Downton Abbey -tyyliin varakreivin tyttärestä "The Honourable Miss Dalrymplestä", itsellisestä Daisystä, joka työnsä aikakauslehden toimittajana ohella onnistuu aina osumaan paikalle murhan sattuessa ja auttamaan poliisia ratkaisemaan murhan.

Storytelin melko kattavaan valikoimaan lempisarjoistani olen ollut melko tyytyväinen. Sen kautta voisi kuunnella myös venäjäksi, espanjaksi ja italiaksi, mutta valitettavasti ei saksaksi. Tämän puutteen johdosta innostuin, kun Bookbeat tarjosi etäopiskelun aikana joillekin kouluille ilmaiset käyttöoikeudet kahdeksi kuukaudeksi ja huomasin, että sen kielitarjonta on vielä laajempi. Otin sen myös itse koekäyttöön kahdeksi viikoksi ja kuuntelin Jörg Maurerin saksankielisiä dekkareita, samalla kun lainasin kirjastosta samat kirjat myös paperisina ja ajatukseni oli lukea ja kuunnella niitä yht'aikaa. 

Maurer lukee kirjansa itse, eläytyen täysin koomisten hahmojensa rooleihin. Valitettavasti äänikirjat ovat kuitenkin alkuperäisten romaanien lyhennelmiä, joten on täysin mahdotonta seurata molempia samanaikaisesti. Vaikka äänikirjat on selvästi selkokielempiä ja helpotettuja versioita ja niistä on karsittu paljon kuvailua pois, on Maurerin rikostarinoiden juonta kuitenkin hyvin haastava seurata äänikirjana, vieläpä vieraalla kielellä, sillä tämän dekkarikirjailijan kirjoitustyyliin kuuluu pitää lukija välillä täysin pimennossa: luvuissa kuvataan välillä tapahtumia tai dialogeja lukijalle täysin vieraiden henkilöhahmojen välillä nimeämättä tai esittelemättä näitä henkilöitä sen koommin ja usein vasta aivan kirjan lopussa selviää, kuinka nämä nivoutuvat mukaan kirjan tapahtumiin. Niinpä minun on keskityttävä kuuntelemaan äänikirjaa tarkasti luku kerrallaan ja sen jälkeen luen luvun uudestaan paperisena.                 

Bookbeatin kautta olen löytänyt paljon mielenkiintoisia saksankielisiä dekkareita, jotka olen tallettanut itselleni luettavaksi tämän kesän aikana. Arvelen tosin, että valitettavasti ne ovat kaikki lyhenneltyjä versioita, sillä niiden kesto näyttäisi olevan yleensä 4-7 tuntia, kun taas suomen-, ruotsin- ja englanninkielisten äänikirjojen kesto on yleensä 9-12 tuntia, kaksinkertaisen ajan siis.

    

Lisäksi vaikka Bookbeatillä on paljon kattavampi kielitarjonta kuin Storytelissä, mutta valikoima on muutoin suppeampi. Aiemmin mainitsemiani lempikirjailijoiden kirjoja löytyy myös Bookbeatistä, mutta monissa sarjoissa tarjonta on hieman pienempi kuin Storytelissä. Ilokseni löysin sieltä kuitenkin myös erään sarjan, jota olen etsinyt pitkään alkuperäiskielellä englanniksi. Sarja on nimeltään Agatha Raisin ja se on saman kirjailijan käsialaa kuin skottilainen Hamish Macbeth - muistaako kukaan tv-sarjaa Ylämaan kettu, jonka pääosassa oli rikollisen komea Robert Carlyle?

Myös Agatha Raisin on seikkaillut omassa tv-sarjassaan, 2010-luvulla filmatussa, jota ei kai Suomessa ole edes esitetty. Kirjat saisi Amazonista pokkareina, mutta en mielelläni lue pientä fonttija ja ahdasta tekstiä yhteen nidotuilta arkeilta, joista joutuu pitämään kiinni kaksin käsin, jotta ne pysyisivät auki. Joitakin sarjan kirjoja löytyy myös kirjastosta e-kirjoina - saksaksi. Skrollaaminen on aiheuttanut minulle kroonisen kivun peukaloihini, joten yritän vältellä kosketusnäyttöjä.

Mutta jee, Agatha Raisin -kirjat löytyvät äänikirjoina saksaksi Bookbeatistä. Tällä kertaa menen siis käännöksellä :)

Kesä on lukemisen aikaa. Aikomukseni on pysyä molempien äänikirjojen tarjoajien asiakkaana syksyyn asti, kunnes työt taas alkavat. Silloin on tehtävä päätös, kumman valitsen. Jos raaskin toisesta luopua...

Oletko sinä e- ja äänikirjapalveluiden asiakas? Mitä palvelua voit suositella ja miksi?