Nettishoppailijaveteraani järkyttyy

Aloitin nettishoppailun 14 vuotta sitten. Silloin ei ollut Verkkokauppa.comia ja Stockmannille mentiin kävelemällä ovesta sisään - ei kirjautumalla netin kautta. Zalandosta ja Booztista ei tiedetty mitään vielä moneen vuoteen. Mutta oli sentään Huuto.net ja Ebay. Saksan Ebayn kautta löysin ihania pieniä lastenvaateliikkeitä, jotka myivät juuri minunnäköisiäni värikkäitä ja romanttisia, laadukkaita lastenvaatteita lapsille. Minun ei enää tarvinnutkaan turvautua vain ylikansalliseen ketjumerkkitarjontaan tai siihen, mitä suomalaiset sisäänostajat katsovat kullekin ikäluokalle sopivaksi, siis viisivuotiaille tytöille teinivaatteita ja pojille tummia paitoja pelottavine hahmoineen. Ei, meillä ei ole ikinä ollut Star Wars tai Ninjago -kuvioisia paitoja. Poikani pukeutuivat värikkäisiin vaatteisiin, joissa pelottavan hahmon sijasta hymyili söpö nalle. Ja tyttärelleni löysin mitä ihanampia volangimekkoja, jotka myöhemmin löysivät Huuto.netin kautta uudet onnelliset omistajansa.  

Entä se eteeni auennut kenkävalikoima: Suomessa myytiin pojille vain sinisiä, ruskeita ja mustia kenkiä, kangaslenkkareita. Keski-Euroopasta löysin ihania italialaisia käsintehtyjä nahkakenkiä. Kunnon perinteisin menetelmin valmistettuja, jotka kestävät monella lapsella ja säilyvät seuraavillekin sukupolville. Mitä ihanimmissa väreissä. Oi joi.

Tavaroilla oli palautusmahdollisuus mutta ostajan laskuun. Kun yhden kenkäpaketin postikulut tekivät yli 20 euroa, tuli ostokset mietittyä aika tarkkaan. Useaa kokoa ei kannattanut tilata sovitettavaksi vaan kyselin etukäteen kaikki tarvittavat mitat. Harmillisesti kerran eräs lähetys katosi paluupostissa, ja 170 € tappion  (+ 20 € postikulut päälle) tunnettuani omassa pussissani palautin kalliimmat ostokset jatkossa aina vakuutettuina.


Joskus olen turvautunut myös Amazoniin. Enimmäkseen tilaan sieltä vieraskielisiä kirjoja, sellaisia joita ei Suomesta saa, mutta joskus olen hankkinut sieltä lastenkenkiäkin, mikäli sopivia kokoja en ole muualta löytänyt. Amazonin palautuskäytäntö oli kuitenkin ainakin tuolloin sen verran omituinen, että siihen tutustuminen vei minulta hermot. Olin tarkka tilausten suhteen, jottei tarvitsisi ryhtyä palautustoimiin. Onneksi kirjat ovat sentään aina sopivankokoisia eikä niitä tarvitse palauttaa.

Lastenvaatteiden nettishoppailijana olen siis konkari, suorastaan veteraani, kuten myös nettimatkanjärjestäjänä: ensimmäiset suunnitelmat ja -varaukset Australian matkalle tein netissä ja sähköpostitse jo vuonna 1997 (jolloin suomalaiset matkatoimistot vielä kieltäytyivät vastaamasta sähköpostikyselyihin). Silti omat vaatteeni ostin vielä pitkään oikeista kaupoista ja tavarataloista, joissa myytiin laatuvaatteita (eikä siis mitään Anttilan tai Elloksen postimyyntitavaraa, suomalaisten prenettishoppailijoiden suosikkikamaa). Itselleni en uskaltanut tilata, koska vaatteitteni ja kenkieni on istuttava just eikä melkein. En uskaltanut ottaa epäonnistumisen riskiä: aikuisen vaatteiden paluupostittaminen ulkomaille on kallista!

Tämän vuosikymmenen alussa iskivät ulkomaalaiset nettikaupat Suomeen ja päätin testata. Ensimmäisen epäonnisen kokeilun jälkeen en vielä lannistunut. Tein nimittäin tilauksen Zoovillageen, palautin ja tämän jälkeen odotin rahojani takaisin yli puoli vuotta. Usean sähköpostin ja ulkomaanpuhelun ja tuolloin saamieni lupausten jälkeen ei rahojani edelleenkään kuulunut takaisin, ei ennen kuin mieheni soitti puolestani ja uhkaili kuluttajaviranomaisella.

En lannistunut vaan hylkäsin Zoovillagen ja kohdistin seuraavat yritykseni Zalandoon ja Booztiin, joiden asiakas olen ollut lähes siitä lähtien, kun ne rantautuivat Suomeen. Silloin kun tarvitsen jotain, on nettivalikoima paras paikka. Aina kun ostan jotain, haluan löytää sellaisen tuotteen, joka kestää ja miellyttää silmääni vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Siksi haluan vertailla eri tuotteita vierekkäin ja kaapistani löytyviin vanhoihin vaatteisiini. Tällä tavoin etsin keväällä itselleni uudet lasketteluhousut tehtyäni vaihtokaupat tyttäreni kanssa. Hän halusi vanhat mustat minulta, minä sain hankkia itselleni uudet värikkäät. Useiden sovittamieni jälkeen löysin pinkit, jotka ovat sopivat kooltaan, riittävän lämpimät, näyttävät hyviltä (ja hoikentavilta) päällä ja joiden väri sopii hyvin vanhaan turkoosiin untuvalaskettelutakkiini. Täydelliset, mutta joiden löytäminen vaati paljon sovittelua. 

Kenkien ostaminen on minulle myös tuskaa, sillä olen paljon jaloillani ja kengänkokoni vaihtelee hyvin paljon yhden päivän ja viikon aikana. Jopa kokonaisen numeron verran. Siten joudun testailemaan kenkiä useaan kertaan eri päivinä ja vuorokaudenaikoina. Paras aika on myöhään sellaisen päivän iltana, jolloin olen seissyt ja kävellyt paljon. Toisaalta myös istuminenkin turvottaa välillä jalkoja. Jos ostan kengät tavallisesta kenkäkaupasta, menee yleensä pieleen. Kauppojen palautusmahdollisuudet ovat usein heikot, ja siksi olen tehnyt paljon hutiostoksia: ostanut jälkeenpäin vääränkokoisiksi tai -mallisiksi osoittautuneita kenkiä. Virheostoksia on syntynyt nettiostoksillakin, huolellisesta sovittelusta huolimatta, mutta kuitenkin paljon vähemmän.

Siksi tunnustaudun olevani nettikauppojen kauhu: asiakas, joka ostaa useat, sovittaa, valitsee sopivat ja palauttaa loput. Olen kyllä joka kerta kauhistellut sitä rahdin määrää ja polttoainevanaa kuljetuslauttojen perässä näiden laivatessa pakettejani maasta toiseen. Ja tuntenut terävän tikarinpistoksen wannabe-viherpiipertäjän sydämessäni niiden muovi- ja pahvivuorien vuoksi, joita tilausteni pakkaaminen synnyttää. Olen toivonut, että yritykset edes kierrättäisivät muovit ja pahvit oikein eivätkä ne päätyisi vain kaatopaikkojen täyttämiseen tai rakennusten lämmittämiseen. Tai pahimmassa tapauksessa Itämereen pyöriäisten vatsojen täytteeksi.  

Olen selitellyt itselleni hiilijalanjälkeni tulevan kuitenkin paljon pienemmäksi tällä tavoin, sen sijaan että tekisin jatkuvasti virheostoksia ja panisin ne sittemmin kiertoon. Mutta onko näin sittenkään?

Kuva lainattu täältä

Viime vuonna kauhistuin ensimmäisen kerran lukiessani Hesarista nettikaupoista, joiden palautustuotteet päätyvät uusina suoraan jätteeksi. Anteeksi kuinka, uusina jätteeksi! Eikö ole jo riittävän kauheaa, että hyväkuntoiset käytetytkään eivät kelpaa kenellekään. Puhumattakaan tavaroista, joilla olisi vielä paljon ikää jäljellä, jos joku viitsisi korjata ne!

Lohduttauduin tuolloin, että uutisointi koskee varmasti vain halpisliikkeitä: Henkkaa ja Maukkaa, Ellosta ja sen sellaisia. Kalliimpia tuotteita ei varmasti kaatopaikalle toimiteta, kuvittelin.

Maanantaina sain uuden järkytyksen, joka mullisti maailmankuvani uudestaan. Yle julkaisi Kaupan liittoa siteeraten Amazonia koskevan uutisen, jonka mukaan myös Zalandossa "suuri osa palautetuista tuotteista menee liiton tietojen mukaan roskiin."

Mietin, voiko se oikeasti pitää paikkansa. Monien lukemieni kirjoitusten mukaan Zalandon myymistä tuotteista palautuu takaisin 50-60 %. Tämä varmasti pitää paikkansa. Onko liikkeellä oikeasti niin hurjat katteet myymissään tuotteissa (tuskin tai sitten kaikki vaatekauppiaat ovat miljönäärejä) vai kuinka sillä olisi varaa heittää pois kaikki palauttamani tavarat. Toisaalta, jos Amazonilla on kerran varaa heittää pois uusia kännyköitä ja tiskikoneita, on näköjään kaikki mahdollista bisnesmaailmassa.

Mietin, kuinka olen monesti kytännyt jotain loppuunmyytyä tuotetta ja toivonut, että joku palauttaisi minun kokoni ja ennättäisin napata sen ennen muita. Monesti olen saanut vain todeta olevani liian hidas, joku muu kyttääjä on ennättänyt ennen minua! Tämän "empiirisen tutkimuksen" perusteella uskon näiden myyntiin tulleiden yksittäiskappaleiden olevan asiakkaiden palauttamia tuotteita. Samanlaista tutkimusta olen tehnyt myös seuratessani omia palauttamiani tavaroita ja nähnyt, kuinka ne pian tulevat uudelleen myyntiin.

Minä sovitan ja kohtelen tilaamiani vaatteita ja kenkiä huolella. Sovitan vaatteita aamulla suihkussa käytyäni, käsittelen niitä vain pestyin puhtain käsin enkä edes laske sängylle vaan puutuolille ja silloinkin vain alkuperäisen muovipussinsa päälle. Kenkiä sovitan maton päällä kävellen, toisaalta säästääkseni puulattiaamme, toisaalta suojatakseni pohjia kulumajäljiltä. Pakkaan kengät aina huolellisesti laatikkoonsa sovituksen jälkeen, edes silkkipaperin en anna revetä.

Kaikkia nappeja en sentään jaksa napittaa uudestaan kiinni ja kenkien solkien ympärille en kääri silkkipaperisia suojapaloja takaisin. Vastaavista merkeistä, avonaisista napeista tai puuttuvista suojapapereista, olen myös tulkinnut joidenkin saamieni tuotteiden olleen aiempien asiakkaiden palautuksia.

Joskus olen miettinyt, kuinka nettiliikkeet toimivat, kun asiakas palauttaa likaantuneita tai selvästi käytetyn näköisiä tavaroita. Olen kuvitellut, että sellaiset lähetetään takaisin asiakkaalle tämän omaan laskuun. Nähtävästi kuitenkaan ei.

Saksalaisen verkkolehden manager.magazin.den mukaan Zalandon "vähän vaurioituneet tavarat myydään halvemmalla, osa lahjoitetaan pois."

Saman lehden mukaan, kuten myös Ylen Zalandolta saaman vastauksen mukaisesti, 97 % sille palautetuista vaatteista ja kengistä palautuu tarkastuksen jälkeen myyntiin. Ja että vain 0,05 % sen tuotteista tuhottaisiin, yleensä terveydellisten syiden vuoksi. (Mitähän ne mahtavat olla?)

Paljon on tosin sekin. Vuonna 2017 Zalando postitti manager.magazin.den mukaan 90 miljoonaa lähetystä. 0,05 % näistä tekee 45 000 lähetystä - tuhottavaksi. 45 000 lähetystä päätyy siis suoraan kaatopaikalle tai polttouuniin. Epäselväksi jää vielä, kuinka montaa yksittäistä artikkelia tämä koskee.

Outi Les Pyy on jo vuonna 2015 kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin, jossa hän spekuloi mm. Zalandon toimitapaa palautusten suhteen ja ehdottaa uudelleenkäyttötapoja hävitettäville tuotteille. Vastaavia, joita kierrätysateljee Remake, jossa hän itse on osakkaana, käyttää töissään, joita on muun muassa nähty monien suomalaisten artistien päällä viime aikoina.

Kuinka tämä vaikuttaa minun toimintaani jatkossa?

Amazonilta joudun jatkossakin tilaamaan vieraskieliset kirjani: ammattikirjallisuuden, käytetyt lastenkirjat oppilaitteni luettavaksi, uusimmat Rick Riordanit omille lapsilleni, hauskimmat saksalaisdekkarit itselleni. Niitä ei Suomesta saa ja niiden tilaaminen kirjakaupan kautta on kallista. Tilaan aina ison määrän kerralla ja onni on, etten joudu niitä koskaan palauttamaan.

Kotimaiset ja ruotsinkieliset kirjat ostan jatkossakin kotimaisista kirjakaupoista, kuten tähänkin asti, astumalla itse sisään kirjakauppaan. Koskettelemalla, pläräämällä ja vaihtoehtoja puntaroimalla.  

Kirjoja lukuun ottamatta en muuta tavaraa enää Amazonista tilaa. Zalandon asiakkaana pysyn varmaan jatkossakin, mutta samalla seuraan uutisia ja olen aiempaa tarkempi ostoksissani. Kaikki, minkä löydän Stockmannilta tai kivijalkakaupoista, haen sieltä. Ja heti, jos tulee vahvistuksia epäilylle, että palauttamani tuotteet menevät kaatopaikalle, päättyy tilaamiseni.

Lapsilleni en Helsingin kaupoista mieluisia vaatteita ja kenkiä edelleenkään löydä - en tosin isoista nettikaupoistakaan. Vaikka valitettavasti moni tutuista saksalaisista lastenvaatekaupoista on lopettanut (kai isompien paineessa), aina jostain löytyy uusia, kun hyvälaatuisia lastenkenkiä haikailen. Palautuksen postimaksujen kalleus ei haittaa, sillä pieniltä firmoilta saa palvelua, joita isoilta ei saa: vaikkapa sisäpohjan pituuden mittauksen! Sen tiedon saatuani ei kenkiä onneksi tarvitse edes palauttaa...

Tässä muuten lempikenkäkauppani, joka palvelee asiakasta hyvin - sähköpostitse! Täältä löytyy kauniita ja värikkäitä lastenkenkiä, jotka on tehty lapselle istuviksi, hengittäviksi ja kestämään käyttöä lapselta toiselle. Jos jostain syystä palauttaa täytyy, teet sen täysin omalla kustannuksellasi!