Kun naisella on liian monta miestä, elävää ja kuollutta

Claire on reilu nelikymppinen itsenäinen nainen, jolla on kukoistava avioliittotoimisto, poissaoleva aviomies ja nuoria rakastajia aina tarpeen mukaan. Hän on elämäänsä erittäin tyytyväinen, kunnes eräänä päivänä hänellä on suuri ongelma - tai itse asiassa ongelmia on kaksin kappalein. Hänen kotitoimistossaan on kaksi ruumista, joiden löytyminen haittaisi pahasti hänen toimistonsa hyvää mainetta. Niistä on päästävä eroon.

Angelika Buschan romaani Mein Mann, der Liebhaber und der Tote im Garten ei ole aivan tavanomainen dekkari. Tarinassa esiintyy sekä ruumiita että poliisietsivä, mutta vain sivuosissa. Kirja kertoo Clairen elämästä, kertojana Claire itse, joten juoni etenee ja tapahtumat kuvataan hänen naivistisella kertojanäänellään ja minäkeskeisestä näkökulmastaan. Kirjailijan ote on ennemminkin koomisen draaman kuin perinteisen rikosromaanin.

Ich hatte eine Leiche im Keller. Eine männliche.

 

Und einen Liebhaber in meinem Bett. Selbsverstänlich auch männlich.

 

Ich war ein wenig ratlos, denn die Leiche gehörte da unten definitiv nicht hin.

 

Der Typ in meinem Bett gehörte da auch nicht hin, selbst wenn er seit sechs Wochen versuchte, sich in meiner Wohnung einzunisten. Und er sollte genauso wenig bleiben wie der Tote in meinem Keller. Beide konnten für Probleme sorgen und beide verstieβen gegen meine Geschäftsprinzipien. (S. 5.)

 

 

Valitettavasti Angelika Buschan - alias Mika Bechtheimin - romaaneja ei ole vielä suomennettu (eikä niitä näyttäisi löytyvän englanniksikaan), mikä ei ole kovin tavatonta. Harmillista kyllä, mutta minun silmissäni näyttää siltä, etteivät kustantajat tunnu luottavan suomalaisten dekkarinlukijoiden maun variaatioon. Itsekään en tosin työllistä opiskelutovereitani lukemalla käännöksiä, mutta jonkin verran olen kuitenkin seurannut suomen kielellä saatavaa dekkarikirjallisuutta. Havaintojeni mukaan pehmodekkareista on tarjolla enimmäkseen vain Agatha Christie -tyyppisiä jäyhän asiallisia ja rikoksen selvittelyn mukaan eteneviä tarinoita. Kaikki kunnia niille, rakastan niitä itsekin ja siitä lähtien, kun teininä (lyhyen rakkausromaanikauden jälkeen) siirryin Viisikoista Christiehin, olen lukenut ne kaikki useaan kertaan, niin englanniksi kuin suomeksikin. Silti toivotan mukavana vaihteluna riemulla tervetulleiksi myös huumorilla rempseästi revittävät saksalaiset Krimit.

Tällaisesta rikoskirjallisuuden lajista sopii Mein Mann, der Liebhaber und der Tote im Garten oivaksi esimerkiksi. Ruostuneellakin saksantaidolla suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, kenties sen avulla teroitat taitosi uuteen kiiltävään teräänsä. Kirja löytyy pääkaupunkiseudulla kaupunginkirjastosta ja on tilattavissa Helmetin kautta.

Tämä on ensimmäinen kirjapostaukseni vuoteen. Edelliset löytyvät Eedenistä itämaille -blogistani täältä.