keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Lähtemisen tuskaa

 




Ensinnäkin Finnairin lähtöselvityksen tekeminen
on aivan p*stä. Sitä paitsi inhoan pakkaamista, koska meitä on viisi, jonka tavarat pitäisi saada lähtövalmiiksi ja matkalaukkuun. 

Eli kuten arvannette, olen lähdössä
reissuun. Tuskailin eilen koko päivän pyykätessäni, kuivattaessani, silittäessäni ja pakatessani - ja sitä ennen lähtöselvitystä tehdessäni. Lähtöselvitystraumoistani voi lukea kypsähtäneen asiakkaan tuskaisan valituksen  täältä. Ainoa lohdutus oli, ettei lähtötilanne ole sentään yhtä karmea ja lähtöselvitys stressiä aina portille asti kuten kolme vuotta sitten.

Vatsaani koski koko illan, en tiedä onko se pakkaamisstressistä, matkajännityksestä vaiko siitä valmissalaatista, jonka söin lounaaksi. Lopulta ei auttanut muu kuin jättää pakkaaminen kesken ja lähteä sänkyyn. Onneksi aamulla ehti vielä hieman jatkaa.

Vaikka paikassa, johon menemme, on takuuvarmasti hellettä eikä lämmintä tarvita kuin koneeseen, olen ollut hepulissa koko pakkaamisen ajan (mikä ei sinänsä ole epänormaalia). Menemme ystävien luo, ja he ovat ilmastointi-ihmisiä, joten tiedän palelevani heidän kotonaan. Yhdet pitkähihaiset ja -lahkeiset on vähintään oltava mukana, jotta ei tarvitse heti ryhtyä valittavaksi vieraaksi. Pesukone olisi, mutta jotenkin pyykinpesulle ei tunnu koskaan löytyvän aikaa. Toivottavasti selviämme ilman pyykkäämistä. Ja silittämistä. Kotona on kiva silittää, kylässä haluan seurustella.

Vaatetta siis tuli pakattua mukaan liikaakin. En osaa yhtään päättää, mitä jättäisin pois. Minulla on niin paljon ihania kesävaatteita, joita kaikkia haluaisin tietysti päästä käyttämään. Ehkei Suomen suvessa ole enää mahdollisuutta tänä kesänä (suurin pelkoni :)). Pakkaan siis kaikki lempparini varalta mukaan. Se on todella noloa, sillä ystäväni eivät kauheasti piittaa vaatteista ja he varmasti ihmettelevät, miksi tulemme jättimäiset laukut mukanamme, täynnä kiiltäviä kenkiä ja hulmuavia helmoja. Etenkin kun matkustan kolmen pojan kanssa - no, ja yhden nuoren neidin... Ehkä panen kaikki hienosteluvaatteet tyttären syyksi.

Tein pari vaatepäivitystä valmiiksi ja julkaisen ne reissuni aikana, mikäli pystyn. Paikassa mihin matkustan, ei pääse Facebookiin eikä Googleen. Niinpä ei myöskään avaudu Bloggerin ovet. Reissukuulumiseni ilmestynevät postauksina vasta seikkailumme jälkeen.

Zaijian!


P.S. tuo kakku on muuten sen vuoksi, että meillä oli toissapäivänä aihetta juhlaan. Sain uuden työsopimuksen ensi vuodeksi. Työni siis jatkuu tutussa mukavassa koulussa mahtavien työtoverien ja ihanien oppilaiden parissa. Siitä olen superonnellinen. Lisäksi nuorimmat pojat pääsivät musiikkiopistoon, minkä vuoksi oli myös aihetta juhlistaa.

2 kommenttia:

  1. Aaarghh ja pakkaaminen vielä menee, mutta purkaminen vasta hanurista on. Mutta hei aivan ihanaa lomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ne usein jäävät lojumaan likaisina pitkäksi aikaa... kiitos <3

      Poista