Länsirannikkoa pohjoiseen osa 3: yösija Porissa

Pori oli jotenkin pettymys vanhojen talojen metsästäjälle ja etenkin Rauman jälkeen. Kaupunki paloi yhdeksännen kerran vuonna 1852 ja sen jälkeen Poriin luotiin uusi asemakaava leveine puistoteineen. Helsingistä saapuvalle matkailijalle ei Kivi-Porissa ole mitään niin erikoista, vastaavia uusrenesanssi- ja uusklassismityylisiä taloja löytyy pääkaupungistakin. Lähes ainoa kuvaamisenarvoinen talo oli Junneliuksen palatsi, Porin kaupungintalo, joka toi mieleen  Dogen palatsin Piazza San Marcolla Venetsiassa.

Sen sijaan Kuukkarilla eli viralliselta nimeltään Päärnäisen kaupunginosalla on mielenkiintoinen historia. Tulipalon jälkeen köyhempi väki, jolla ei ollut varaa ostaa tai vuokrata asuntoa, asui tällä alueella maakuopissa viidentoista vuoden ajan. Kunnes asiasta nousi häly Helsingissä ja kuoppakaupungin tilalle rakennettiin vastaavia työväenrivitaloja kuin Hakaniemessä ja Vallilassa tai Turun Portsassa (Port Arthur). Viimeiset Kuukkarin maakuopat purettiin vasta 1890-luvulla ja sanotaan, että radan varressa olisi ollut jopa vielä vuonna 1916 kolme kuoppa-asumusta.    

Yövyimme Kuukkarissa Airbnb-asunnossa, joka oli aika mielenkiintoinen. Asuntoa remontoitaessa oli säilytetty ihailtavan paljon vanhaa, esimerkiksi lattia oli täysin alkuperäisessä kunnossa. Ensisilmäyksellä se oli pelottavakin, mutta kun sitä tarkastelin lähemmin, se oli oikeastaan aika viehättävä. Ihailin ratkaisuja, joita oli tehty, jotta asunnossa oli säilytetty alkuperäistä tunnelmaa. Asunto oli varmaan kunnostettu alunperin omaksi kodiksi, kunnes omistaja oli siirtynyt asumaan muualle. Joissakin paikoissa tosin näkyi huolimaton kädenjälki ja uusituiksi tapeteiksi hämäriin huoneisiin olisin valinnut vähän vaaleampia. Jälkeenpäin rakennettu kellari puolestaan oli hyvinkin moderni eikä oikein muun asunnon tyyliin sopiva. On jännittävää, millaisia yösijoja löytää, kun kiertää "perushotellit" kauempaa.