sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Aikuisiässä - synttäripostaus osa 2






Edellisessä postauksessani kerroin kuukausia sitten olleesta merkkipaalustani, joka oli silloin, kun syntymäpäiviä oli vielä mahdollista viettää oman kodin ulkopuolella. Yövyin siis mieheni kanssa hotelli Kämpissä edellisen yön ja itse syntymäpäivänä söimme hotellin lasitetulla terassilla aamupalan. Huomasimme, että moni asiakas tulee hotelliin vain aamupalalle ja jatkaa sitten matkaa töihin. Arjen luksusta!

Aamupalan jälkeen lähdimme katselemaan kaupunkia turistin silmin. Kävelimme aurinkoisessa satamassa, poikkesimme Vanhassa kauppahallissa, ihailimme Kalevalaista taidetta Ateneumissa. Valokuvasimme toisiamme Suurkirkon portailla, nautimme kevyen kuoharilounaan ja kahvittelimme Engelissä, opiskeluaikaisten muistojeni kahvilassa. Miten ihmeessä opiskelijabudjetilla raaskimme silloin aikoinaan ystävien kanssa kahvitella niin riistohintaisessa kahvilassa? Ehkä kävimme siellä pari kertaa ja muistoissani se sama kuin aina :)

Ateneumissa pyörähdimme Magnus Enckellin näyttelyn läpi, jonne kuvittelimme palaavamme toisella kertaa uudestaan. Emme koskaan ehtineet. Muutamaa viikkoa myöhemmin museot sulkeutuivat ja viimeisen tiedon mukaan näyttely lähtee ennen kuin Ateneum avautuu uudestaan.  

















Mies otti palkattoman vapaapäivän syntymäpäiväni kunniaksi, mutta meidän kierrellessämme kaupungilla lapsilla oli normaali koulupäivä. Illalla juhlistimme yhdessä syntymäpäivääni kalliolaisessa lähiöbistrossa nimeltä Kolmon3n. Se oli täydellinen paikka perhejuhlaan. Fiini muttei liian ylellinen, joten pojat saattoivat tilata listalta burgerit ja me aikuiset nauttia muutaman ruokalajin menut. Surukseni tätä postausta kirjoittaessani luin kyseisen ravintolan sulkeneen juuri ovensa lopullisesti.     








Kotona minua vielä odotti kaksi valtavan ihanaa kukkapuskaa, jotka lähetit olivat toimittaneet tietämättäni. 




Viimeisen kerran vietin syntymäpäivääni vielä töissä, jossa tarjosin työkavereille rosat kakkukahvit ja sain rosan kimpun ja sihisevät juoman. Tämä sampanja on vielä avaamatta ja odottaa sitä hetkeä, jolloin voin vielä kutsua ystäväni koolle ja juhlistaa aikuisikään tuloani heidän kanssaan.





Viimeisen lahjan sain viikkoa myöhemmin, jolloin poikkesin ystäväni kanssa kahville ja sain häneltä lahjan, joka on tullut käyttöön ja tarpeeseen jo monet kerrat tänä talvena. Korkealle pohkeeseen ulottuvat turkoosit pitsivillasukat ovat palvelleet minua kokoontuessamme naapurien kanssa itsenäisyyspäivän viettoon kotikadulle ja valvonnoissa pihalla pakkasilla, jolloin murtuneen käden kanssa on ollut haastavaa pukeutua lämpimästi. Tarpeeseen ne ovat tulleet myös sisätiloissa mittarin näyttäessä alle 20 astetta. Välillä ne lämmittävät jalassa muutoin vain, kuten tuossa jouluaattona otetussa kuvassa. 











2 kommenttia:

  1. Hurjasti onnea Ei-Leen pyöreistä ja ihanalla tavalla olette viettäneet synttäreitä. Me hyvin samalla tavalla, teinit tosin olivat mukana, sillä synttäriksi osui sunnuntaina. Ystävät järkkäsi vielä yllärijuhlat ravintolassa edellisenä päivänä. On kyllä mukavaa, että vaikka itse ei halua suunnitella kummempia, että muistetaan. Nuo sukat on aivan ihanat ja että tykkään vihreästä villatakista ja neuletakista ja aijai mitkä herkut.

    Ihanaa uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
  2. Ei-Leen Sato/Hempeät hepeneet25. huhtikuuta 2021 klo 16.39

    Kiitos, Tiia! Ystävien ja perheen kanssa juhlat ovat parasta, valitettavasti ystävien kanssa ei tällä hetkellä voi juhlia. Onneksi sekin aika koittaa myöhemmin ja maistuvat ne juhlat makoisilta silloinkin!

    VastaaPoista

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)