Puoli vuosisataa takana - osa 1

Takana on isompi merkkipaalu. Itse asiassa siitä on jo monta kuukautta, kun minusta tuli aikuinen, kuten kerroin työkavereille, jotka kysyivät ikääni. Aikuisikä! Tosiaan se ei enää ole mikään uutinen, mutten ole vain ehtinyt käydä läpi kuvia. Hiihtolomalla on vihdoin ollut aikaa siihenkin. 

Valitettavasti isompi merkkipaaluni tapahtui näin korona-aikana, sillä niin kovasti kuin olin synttärijuhlia odottanutkin, niitä on lykättävä. Olisinpa tajunnut pitää juhlat viime kesänä, kun vielä uskalsi juhlia ja säätkin olivat sopivat. Mutta kuka sitä osasi ennustaa etukäteen.

Kymmenen vuotta sitten juhlani peruuntuivat, sillä vietin 40-vuotispäiväni sängyssä kovassa kuumeessa. Juhlapaikan maksu ja ruokatarjoilujen hinta lankesi silti, niitä kun ei voi perua edellisenä päivänä viime tingassa. Ystävällisesti pitopalvelu tarjosi kuitenkin omat tilansa ilmaiseksi käyttööni seuraavana vapaana lauantaina ja taisi antaa tarjoiluistakin alennusta. Juhlat vietettiin muutamaa kuukautta synttärien jälkeen ja kivaa oli. Osa pitkämatkalaisvieraista ei kuitenkaan raaskinut enää ostaa uutta matkalippua menettämänsä tilalle.

Joka tapauksessa ei minun asiani ihan huonosti ole. Vaikka juhlia ei tullutkaan, sain kuitenkin kivan syntymäpäivän. Toista olisi viettää juhlapäivää nyt, kuten moni ystäväni tekee. Rakas ystäväni täyttää näinä päivinä ja koronatilanne kun on mikä on, hän joutui perumaan kaikki suunnitelmansa. Syksyllä oli vielä toisin, hotelleissa uskalsi vielä yöpyä ja ravintolassa syödä. 

Työnantaja palkitsi minut palkallisella vapaapäivällä, joten menimme mieheni kanssa jo edellisenä iltana yöksi Kämp hotelliin. Majoituimme perustasoa korkeampaan huoneeseen ja meitä huvitti kovasti, että vaikka mieheni oli kertonut etukäteen merkkipäivästäni, hotellin tapa muistaa oli neljän praliinin suklaarasia. Siis neljän praliinin! 

Töissä varmaan ihmeteltiin, kun kuljin korkkareissa koko päivän. Saavuin Kämpiin suoraan töistä pieni laukku mukanani, mies tuli etätöistä kotoa ja toi loput tavarat, hänellä jatkui puhelinpalaveri vielä huoneessakin. Raikas suihku ja poks, korkki auki miehen kotoa tuomasta pienestä sampanjapullosta. Sitä siemaillen loikoilin hetken aikaa pehmeässä kylpytakissa. Samalla jaoimme ne neljä praliinia. Sen jälkeen puhtaat vaatteet ylle ja menoksi. 

Olimme varanneet pöydän Michelin-palkitusta ravintola Olosta. Kun kerran oli kyse ainutlaatuisesta tilaisuudesta, raaskimme syödä noin yhdeksän ruokalajin illallisen. Ruoat olivat ihan hyviä ja erittäin mieleenpainuvia, sillä sen verran erikoisia maut ovat. Ruoassa on selvästi japanilaistyyppinen tatsi, umamin maku on tuotu lähes kaikkiin ruokalajeihin. Vaikka sinänsä olen fermentoidun ruoan suuri ystävä, ei se ole kuitenkaan maku, jota arvostan "hienossa" ruoassa. Itse pidin siis enemmän vastaavan supeskalliin ravintolan Demon ruoista, kun taas mieheni tykkäsi enemmän Olon mauista.

 Hattua nostan sille, että Olossa on kiinnitetty huomiota myös alkoholittomien juomien makuun. Kuhunkin annokseen on sommitettu sommelierin viinisuosituksen lisäksi myös alkoholiton drinkki, joka on todellakin luotu annosta varten. Viinimenun ja alkoholittoman menun lisäksi on mahdollista saada myös sekamenu, jossa osa viineistä korvataan alkoholittomilla. Pyysin tällaisen ja sovimme tarjoilijan kanssa, minkä ruokalajien kanssa vaihto tehdään. Näin pitkän ajan jälkeen muistelen, että yksi juomista oli kaalipohjainen ja jossain päämakuna taisi olla punajuuri. Toki ne eivät viiniä korvanneet, mutta hyviä ne olivat kuitenkin ja täydensivät erinomaisesti ruoka-annoksia.

Hyvillä mielin palasimme hotelli Kämpiin painaaksemme päämme pehmeään tyynyyn ja kauneusunien jälkeen herätäksemme varsinaiseen syntymäpäivään.