Huomasin syksyllä, etten ole koskaan tehnyt päivitystä tästä neuletakista. Luulin, että minulla olisi paljonkin kuvia tästä neuleesta, onhan se seurannut mukanani jo vuosia ja melkein joka joulu ylläni. Se ei ole kuitenkaan päätynyt kuviin.
Taisin ostaa tämän odottaessani Kakkosta. Mielessäni on ainakin muistikuvia tästä ylläni sinä vuonna työpaikan pikkujouluissa. Takilla on siis ikää ainakin 17 vuotta ja se on siitä lähtien ollut ylläni joka ikinen joulu. En kyllästy siihen ikinä! Musta jotenkin sopii niin hyvin jouluun ja väristään huolimatta tämä neule ei ole tylsä "perus". Rakastan sen kaikkia lukuisia yksityiskohtia. Pitsineuletta selässä ja hihansuissa, kukkia etumuksessa, solmimisnauhoja.
Muistan kuinka ostin tämän aikoinaan aika arkaillen. Tykkäsin Marlboron vaatteista, niissä oli jotain säväyttävää tuohon aikaan, jolloin Suomessa kaikki vaatteet niin yksivärisiä ja koruttomia. Mieheni oli kuitenkin niin vastaan vaatemerkkiä, jolla tuetaan tupakanmyyntiä, joten minäkin välttelin merkkiä periaatteesta. Mutta kun näin tämän en voinut vastustaa kiusausta. Kukkatakki oli jo silloin toiveideni täyttymys. Muistan myös, kuinka minulla oli aikoinaan ihana Marlboron vaaleansininen ruutuhame, sellainen villainen a-linjainen. En voinut käyttää sitä, koska se pisteli, ja myin sen pois Huutonetissä. Sitä harmittelen edelleen, sillä olisin voinut teettää siihen vuorin!
Ainoa harmi on tässä neuletakissa on materiaali. Hihat ja etumus ovat viskoosia, joka on pysynyt siistinä ahkerassa käytössä ja pesuissa, mutta kukat ova samaa akryyliä kuin takakappaleen pitsi. Akryylin ja mohairin nukkautumista on hankala estää, mikä näkyy kukista. Saisihan takin siistittyä nukkakammalla, mutta olen laiska.
Ohut materiaali on kärsinyt kovassa käytössä ja olen parsinut siitä useita reikiä. Olen itse asiassa aika ylpeä käteni jäljestä. Toisesta lähikuvasta juuri ja juuri erottaa hihasta parsitun kohdan, reikä oli jo tosi iso ja päässyt purkautumaan pitkälle. Päällä parsittua kohtaa ei edes erota, tumma väri on siitä kiitollinen :)
Jouluaaton juhlahameen jouduin vaihtamaan tähän kukalliseen. Uutenavuotena sekin jo kiristi...
Tanskalaiset glögilasit saimme joululahjaksi mieheni työpaikalta kauan sitten. Se oli joskus Milleniumin aikoihin. Yhtä vanhoja ovat myös brasilialaiset kivellä koristetut Cocktail-lusikat, jotka viime vuosituhannen lopussa mieheni bralialaiset asiakkaat antoivat hänelle tuliaisiksi Suomen vierailullaan. Caipirinha oli silloin uusi ja supersuosittu drinkki, rantautunut Brasiliasta Suomeen. Meille se oli tosin vieras, yökerhoajat olivat jo takanamme. Lusikoiden mukana tuli täydellinen pakkaus drinkkien valmistukseen. Pakkaus on edelleen koskemattomana baarikaapissamme. Lusikat sen sijaan ovat perinteiset glögilusikkamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)