Särää ja vetyä - paikallisherkkuja Etelä-Karjalassa

Tässä seuraa jatkoa kuviin Lappeenrannasta. Tänä vuonna jätimme väliin hiekkalinnan ja Linnoituksen, jotka ovat aivan ihania ja must-paikkoja Lappeenrannassa, mutta me olemme nähneet ne jo niin monet kerrat. Satama-Sannin vedyt oli kuitenkin syötävä aamupalaksi.  

Kun piipahtaa Lappeenrannassa, kannattaa poiketa Lemin kautta. Missään muualla Suomessa ei saa aitoa särää eli "yhtä Suomen seitsemästä ihmeestä". Se on lampaanlihaa, jota on haudutettu tuhatvuotisen reseptin mukaan yhdeksän tunnin ajan koivuisessa kaukalossa. Tässä linkki Ylen arkistoon, kuinka särän valmistamista esitellään 60-luvulla.  

Oikein paikka nauttia särää olisi käsittääkseni Lemin kotiseutuyhdistyksen Museosärässä, mutta myös Kippurasarvi on tarjoillut särää modernimmassa ilmapiirissä jo yli 40 vuoden ajan. Me olemme testanneet molemmat, mutta edellisistä kerroista on aikaa parisenkymmentä vuotta. Nyt Kippurasarvi oli sopivasti auki ja varasimme pöydän kymmenelle sieltä. Särä tuodaan annoksina perunan kanssa pöytään, mutta sitä saa syödä niin paljon kuin masu vetää. Lisänä tarjoillaan talon rieskaa. Seurueemme punaisen lihan välttäjille sai etukäteen tilata kanaa ja kalaa.  

Kukkaistyttö Saimaalla (lempihameeni osa 2)

Tässä rempseä kukkaistyttö [sic] 😂 vie kukkia isoäidille. Ei tosin omalleen, vaan lastensa isoäidille. 

Viime viikolla pyörähdimme siis Saimaalla ja sieltä nämä asukuvat, joihin on ikuistettu tämän hetken lempivaatteeni. Neuletakki ja hame ovat second hand -löytöjäni Emmystä, neule tämänkeväinen ja hame parin vuoden takaa.

Lisa Campionin puuvillahame on esiintynyt jo usein kesäkuvissani, viime kesänä se oli aina reissussa mukana. Siinä on piilossa kiristysnauhat, joilla helman saa nostettua tuollalailla puffiksi ylös. Nostan yleensä vain yhden kohdan helmaa ja muut nauhat somin löysäksi. Kiiltäväpintaisen nauhat eivät kyllä oikein pysy kiinni ja välillä ne repsottavat näkyvissä helman alta kuin paksut langanpätkät. Pitäisi leikata ne pois, mutten ole raaskinut. 

Neuletakki on Tara Jarmonin. Se oli täydellinen löytö tähän kesään, sillä minulla oli kesäneulevajaus, koska toisen lempparineuleeni hihansuu oli purkautunut viime syksynä pesussa ja se on vielä korjauttamatta. Tämä vihreä on puuvillaa, kashmirhöysteellä siten, että se on aivan ihanan pehmeä. Aluksi epäröin, koska pidin tätä liian lyhyenä selästä. Päätin kuitenkin pitää ja jatkaa sitä pitsillä helmasta, kuten toisessa lempparineuleessani. Mutta loppujen lopuksi tämä onkin täydellinen juuri tämän mittaisena. Käytän paljon tällaisia korkeavyötäröisiä hameita ja tämä on niiden pariksi just eikä melkein, se tärkeä piste i:n päälle! 

 

Skirt // Lisa Campioni

Shirt // Uniqlo

Floral cardigan // Tara Jarmon

White cardigan // Odd Molly

Pumps // Chie Mihara 

Canvas shopping bag // Jackpot

The skirt and the floral cardigan are treasures bought as second hand, the rest are old favourites of mine from my wardrobe.

T-paita on Pekingin Uniqlosta muutaman vuoden takaa. Uniqlo on monen suomalaisen lempivaatekauppa Kiinassa, koska japanilainen laatu on taattua ja hinnat matalat. Suomalaisnaiset hamstraavat Marimekko ja Muumi -yhteistyöllä tehtyjä vaatteita, mieheni puolestaan arvostaa Uniqlon kauluspaitoja, joita hän pitää vähintään yhtä hyvinä kuin moninkertaisesti kalliimmat Schoffan mittatilauspaidat. Pelkistettynä Uniqlo ei kuitenkaan ole ollut minun juttuni. Kunnes näin nämä paidat. Tykästyin hempeänvihreään sävyyn sekä noihin frillahihoihin. Jotenkin kuitenkin epäröin. Missä kukat, missä koristeellisuus! Päädyin kuitenkin ostamaan pari paitaa eli tämän vihreän ja toisen valkoisen. Ne ovat olleet varmasti yksi elämäni parhaita ostoksia. Taidan tehdä t-paidoistani oman postauksen, jossa kerron miksi. 

Sama hame on kuvattu viime kesänä Napolissa, Lontoossa sekä täällä.

P.S. Tänään on kesäalen viimeinen päivä.

Muutama second hand -vinkki sekä tarjolla alekoodeja (Emmy ja Zadaa)

Nyt kannattaa kiiruhtaa, jotta ennätät Emmyn kesäaleen, sillä se päättyy 23.7. 

Huomenna ajattelin esitellä pari kesäistä löytöäni, jotka olen tehnyt Emmystä. Mutta ensin vinkkaan pari sellaista, jotka voivat ilahduttaa jotakuta toista. 

  

 

Muistatteko nämä Andiatan farkkuni, jotka ovat vilahdelleet kuvissani usein (esim. täällä ja täällä) ja viimeksi Visavuoressa pari viikkoa sitten. Huomasin aivan samanlaiset, täysin uudet myynnissä Emmyssä, löydät ne tästä linkistä. 

Pari viikkoa sitten löysin tämän hameen ja ihanan uuden Odd Mollyn paidan. Hame oli minulle sopiva ja sai uuden kodin, mutta paita oli väärää kokoa, joten jouduin palauttamaan sen Emmyyn. Toivottavasti joku toinen antaa sille hyvän kodin.  

Entäs tämä sitten! Paras löytöni aikoihin olisi ollut tämä Dolce & Gabbanan silkkipusero. Se olisi ollut aivan täydellinen löytö, ellei olisi aavistuksen nafti kainaloista. Eihän silkkipusero saa kinnata, muutoinhan se on vaarassa revetä. Kyyneleet silmissä palautin tämän jonkun toisen iloksi.

Tämän Soulmate-paidan olen itse luovuttanut jonkun toisen löydöksi. Tämä ja muita kesäisiä myyntiartikkeleitani löytyy täältä.

Oletteko te käyttäneet Zadaata? Itse en ole ostanut sen kautta vielä mitään, mutta myynyt jokusen vaatekappaleen. Päätin nyt kokeilla ja panin myyntiin muutamat syyskengät, jotka ovat minulle hieman väärää kokoa ja siksi jääneet käyttämättömiksi. Panin hinnat ihan alakanttiin, jotta vain saisin kaappeihini vähän tilaa. Mikäli en kuitenkaan saa niitä myydyksi viikon sisällä, lähetän ne Emmyyn. Minulta suoraan ostaja saisi ne kuitenkin paljon halvemmalla. 

Nämä "yhden juhlan" nilkkurit näkyvät tässä postauksessa viimeisessä kuvassa.

Kahdet käyttämättömät ja kahdet kerran hetken jalassa olleet kengät löytyvät Zadaasta hakusanoilla: Nine West, Bronx, Sam Edelman ja Liverpool. 

Kuten lupasin, tässä tulevat ne alekoodit. Emmyssä on siis 23.7. asti kesäale koodilla SUMMERF20. Zadaasta saat ilmaisen toimituksen käyttämällä koodiani ES6814.  

Lyhytlomia (rannikon tuntumassa) osa 3: Visavuori

Sunnuntai-ilta Loviisassa olisi toki voinut päättyä huonommin kuin rengasrikkoon, jonka saimme paikattua purukumilla, kuten pikku-Kallen autossa. Tosin purukumi oli rengaspaikka-ainetta, jonka viimeinen käyttöpäivä oli neljä vuotta sitten. Paikka-aine toimi ja köröttelimme hiljaa kotiin. Toki matkalla pysähdyimme useaan kertaan mittailemaan paineita. 

Onneksemme myös saimme heti seuraavaksi aamuksi ajan rengaskorjaamoon, sillä lapsi Kakkonen piti saada maanantaina ajoissa leirille Pirkanmaalle. Siinä vaiheessa kaikki sujui jo kuin tanssi ja lapsi ennätti hyvin. 

Paluumatkalla minä ja mieheni teimme kahdestaan retken Visavuoreen, kuvanveistäjä Emil Vikströmin taiteilijakotiin, joka muuten mainittiin juuri pari päivää sitten Hesarissa palstalla, jossa vinkataan koti-Suomen matkailunähtävyyksistä. 

Tällä kujalla viimeksi nuorenaparina vuonna -99

Viimeksi olemme poikenneet Visavuoressa elokuussa 1999. Kävellessämme museolta takaisin autollemme köpötteli meitä vastaan Kari Suomalainen perheineen ja yllättäen pysähtyi vaihtamaan muutaman sanan kanssamme. Se hetki tuntui aika mielikuvitukselliselta, sillä olimme juuri tulleet Karin piirroksia esittelevästä näyttelyrakennuksesta ja sitten taiteilija kävelee meitä vastaan. Hän oli viimeisellä vierailullaan vanhoissa lapsuudenmaisemissaan, hänhän oli Emil Vikströmin tyttärenpoika. Kaiken lisäksi vain muutamaa päivää tämän kohtaamisen jälkeen Kari menehtyi. Tästä syystä muistamme, että edellinen vierailumme Visavuoreen oli 5.8.1999.  

Lisää kuvateksti

Leather jacket // Massimo Dutti

Floral cardigan // Armani Kids

White jeans // Andiata

Leather tote bag // Ted Baker

 

Tämäkin "rannikon tuntuma" meni vähän pidemmälle kuivalle maalle kuten ensimmäinenkin, mutta totuutta hieman venyttäen... Kulkivathan ne viikingitkin jokia pitkin laivoillaan näille vesille ryöstöretkilleen. =D  

Seuraavaksi siirryimmekin sitten Saimaan rannoille.