perjantai 8. helmikuuta 2019

Lämmintä neuletta pakkasille - #lempivaatteeni



Jokin aika sitten ennätin todeta, kuinka näin talvipakkasilla ja pimeän aikaan ei tule kuvattua niitä vaatteita, joita käytän juuri nyt, kun pakkaset ovat kovimmillaan ja koulussakin on kylmä. #Lempivaatteni-kampanjan myötä sain kuitenkin viime viikon kovilla pakkasilla otettua kuvat näistäkin lämpimistä vaatteistani.

Tämän Repeatin neuletakin olen maininnut usein, varmasti tosi usein! Tämä on nimittäin niin lämmin, että kaivan sen aina esiin kaikkein kovimmille pakkasille eli tammikuussa viimeistään.



 Ostin neuleen vuosi sitten Stockan Hulluilta päiviltä ja se on kyllä osoittautunut tosi huippuostokseksi. Merinovilla vaan on niin lämmittävä, eikä siitä valmistetun takin tarvitse olla edes paksu.

Ayimme ompeli irronneen napin vahingossa väärälle puolen enkä laiskuuttani saanut korjattua tilannetta, joten kiinnitän toisen puolen usein tuolla feikkitimanttisella pöllorintaneulalla, jonka sain kerran korealaiselta ystävältäni tuliaisena kotimaastaan.

Rakastan kaikkea kimaltavaa niin, että kimallusta on oltava myös kashmirpipossani. Tuubihuivini ei kimaltele, mutta tykkään sen romanttisesta reikäneuloksesta. Huivini lämmittää minua usein kaulassani sisälläkin.

Pakkasilla farkkuja lämpimämmät ovat paksut sukkahousut, joiden parina tämä villahame on aivan mieletön yhdistelmä. Ulos sen alle puen näpsäkästi äitini perintöä olevat villahousut, jotka on helppo riisua sisään tullessa.



Cardigan (merino wool) // Repeat
Wollen skirt // Massimo Dutti
Cashmere hat // Balmuir
Cashmere scarf // Odd Molly
Floral boots // Angulus

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Ilta savusaunassa ja blinipöydässä


 
 
 

 
 
Kerroin eilen, kuinka lauantai-iltamme jatkui musikaalin jälkeen savusaunoen ja blineillä herkutellen.
 
Krapihovi on nykyään hotellina ja ravintolana toimiva vanha Krapin tila, joka sijaitsee Tuusulan rantatien varrella, niissä maisemissa, missä 1800-luvulla sijaitsi merkittävien suomalaisten taiteilijoiden yhteisö. Ravintola on vanhassa päärakennuksessa, ihanassa puutalossa, jossa noin 14 vuotta sitten vietimme veljeni häitä perhepiirissä. Hotelli puolestaan on pihapiiriin rakennetuissa viehättävissä uusvanhoissa taloissa ja yhdessä kaikki rakennukset, uudet ja vanhat, muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. 
 
Ajoimme suoraan rantaan savusaunalle, jonka olimme varanneet seurueellemme pariksi tunniksi. Me naiset menimme saunaan ensin ja miehet jäivät istuskelemaan saunan kupeessa olevaan pieneen saunabaariin. Aikaa saunomiseen oli tunti, sen jälkeen teimme vaihdon. Sauna oli ihana, iso ja hämärä, miedosti savulle tuoksuva, niin kuin savusaunan kuuluukin olla. Mikään saunakokemus ei ole kyllä yhtä mahtava kuin saunominen aidossa savusaunassa. Ei edes hyvin vanhassa saunassa saunominen - paitsi jos se on savusauna.
 
 
 
 
 
 
Lapsena pääsin muutaman kerran savusaunaan sukuloidessamme Kainuussa. Ne harvat kerrat, jolloin vierailimme isotätini ja hänen miehensä mökillä, meitä varten lämmitettiin vanha savusauna, jolla taisi olla jo ikää vuosikymmeniä elleipä sata vuotta. Oli se jännää, kylpeä pimeässä alkeellisessa saunassa ja hilpaista järveen peseytymään.
 
Nuo lapsuusmuistot jättivät ihanan muistikuvan savusaunassa saunomisesta, mutta sain odottaa ainakin kaksikymmentä vuotta, ennen kuin seuraavan kerran pääsin nauttimaan savuisista löylyistä. Se tapahtui toukokuussa 2000, esikoistani odottaessani. Millenium-vuosi oli myös Helsingin kulttuurivuosi, jolloin järjestettiin kuukauden sauna -projekti. Toukokuun saunana oli Espoon tuomiokirkon kupeessa oleva Kuninkaantien saunaseuran pikkuinen savusauna, jolla on ikää enemmän kuin monellakaan savusaunalla, nimittäin yli 200 vuotta!
 
Olin yksi niistä 30 onnekkaasta, jotka mahtuivat saunomaan tässä Suomen vanhimmassa savusaunassa. Minä ja kaksi ystävääni. Se oli mieletön kokemus, ison vatsani kanssa kipusin korkealle lauteille ja kapusin lauteiden alle peseytymään vadin ja kuupan avulla, aivan kuten mökkisaunassammekin. Miestenvuorolla näyttää kylpeneen amerikkalainen New York Timesin toimittaja Edmund L. Andrews. Jos sinulla ikinä on mahdollisuus saunoa täällä, suosittelen lämpimästi!
 
Myöhemmät savusaunakokemukseni ovat uudemmista saunoista. Harvalla savusaunalla nimittäin on pitkää ikää, nimittäin sen verran suuri on todennäköisyys, että savusauna palaa. Olen muutaman kerran saunonut Helsingin seurakuntayhtymän savusaunassa Lohjan Lohirannassa, mutta siihen kokemukseni ovat jääneet. Kunnes keksimme porukalla vuokrata Krapihovin saunan.
 
Krapin 1930-luvulla rakennetusta savusaunasta vanhaa on enää vain kiuas, itse sauna on rakennettu vuoden 1998 palon jälkeen uudestaan. 90-luku näkyy sisustuksessa, silti savusaunassa on aina tunnelmaa. 

 
 
 
 
 
 
Saunan lähelle on hakattu avanto, ja muistimme lukeneemme vastikään, kuinka viileä aktivoi ruskean rasvan. Sitä kiihdyttääksemme pulahdimme sitten avantoon kolme kertaa. Kyllä oli hyvä olo sen jälkeen!
 
Saunottuamme lähdimme tarpomaan pimeää tietä pitkin kohti päärakennuksen seisovaa blinipöytää. Krabin blinit lienevät tunnettuja, sillä jonossa juttelimme muiden ravintolavieraiden kanssa, joista osa kertoi palaavansa joka vuosi Krabiin näille letuille.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ystävällinen tarjoilija esitteli meille täytteet, joita on todella montaa sorttia, aivan kuten aidossa venäläisessä blinipöydässä konsanaan. Kattaus on niin kaunis, että ihan silmiäni hiveli. Lisukkeeksi on vielä montaa sorttia mitä herkullisempia salaatteja. Itse tykkäsin täytteistä eniten perinteisestä siianmädistä sipulin ja smetanan kera, mutta todella herkullisia uusia tuttavuuksia olivat hanhi ja fasaani sekä savusilakka. Osan söin aivan sellaisenaan, ilman blinilettua.
 
Aivan alkuun otimme kupilliset madekeittoa, joka oli todella herkullista. Meidän on ollut aikomus keittää itse kalasoppa mateesta kotona, mutta se taitaa nyt jäädä tekemättä, sen verran hyvää soppaa saimme Krapissa. Lammasmakkaran jätin suosiolla testaamatta, vaikka herkulliselta sekin kuulosti. Neljän blinin ja valtavien salaattilautasellisten jälkeen totesin parhaaksi siirtyä jälkiruokapöytään, jossa oli tarjolla juustoja, erinäisiä keksejä, kahta sorttia kakkuja sekä suussasulavia kinuskipaloja.

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olen kertonut aiemmin, kuinka joka laskiaiseksi saamme kutsun ystäviemme blinijuhliin. Täällä on viimevuotinen postaukseni näistä juhlista. Ystävieni suvussa kiertäneeseen bliniohjeeseen verrattuna Krabin bliniletut ovat vähemmän rasvaisia ja selvästi tiiviimpää tavaraa. Täytyy sanoa, että minun mielestäni Krapissa maistamamme eivät pääse lähellekään ystävieni tekemiä, mutta mieheni mielestä molemmat ovat yhtä hyviä. Neljä tuhtia blinilettua riitti täyttämään vatsani niin, että loppuillan oloni oli niin ähkyinen, että voin melkein pahoin. Ensi kerralla kolme saa riittää... 
 
Mutta heti kun ähky laski, alkoi taas tehdä mieleni blinejä. Voi kuinka jo odotan, että kuukauden päästä koittavat ystäviemme laskiaisjuhlat!




 

 
 
Krapihovin savusaunan saa vuokrattua 1-8 hengelle kahdeksi tunniksi hintaan 340 €. Saunaan pääsee myös kerran kuukaudessa lauantaisin yleisövuorolla kohtuuhintaan 18 €/hlö. Tarkemmat tiedot ja päivämäärät löytyvät täältä.
 
Pitopöytä pääruokana maksaa 48 € hengeltä. Ravintolan 5 vuodenajan pitopöydästä löytyy lisätietoja täältä ja tarkempi ruokalista täältä. sisältäen tällä hetkellä kuvauksen blinien herkullisista lisäkkeistä. 

Musikaali-ilottelu eli kuinka ylistetään naisellisuutta, erilaisuutta ja laadukkaita kenkiä

 
 
 
 
 
Onpa ollut taas vauhdikas viikonloppu, olen yli-innokkaasti buukannut kalenteriani täyteen. Onneksi kiireet töissä ovat sentään rauhoittuneet ja viime viikon sain ottaa melkoisen rennosti, etenkin kun miehenikin oli reissussa ja olin yksin lasten kanssa. Olipa siis aikaa tehdä niitä lumitöitä, sää kun yllätti meidät tupruttamalla lunta taas perin pohjin.
 
Perjantaina palasi mies kotiin ja sai ryhtyä heti tekemään lumitöitä. Samaan aikaan kun itse palasin töistä ja kuopus iltapäiväkerhostaan, toi saksalainen ystäväni poikansa meille yökylään. Kyllä oli elämää talossa viiden lapsen myötä ja pojilla oli niin hauskaa keskenään. Eipä muistanut ystäväperheen poikakaan ikävöidä kotiinsa, molemmat pojat hiljenivät aivan saman tien sänkyyn päästyään vaikka olivat uhanneet leikkiä koko yön...
 
Lauantaina lunta tuprutti yhä lisää ja tuuli oli aikamoinen, kun lähdin perheemme aikuisseurassa kaupunginteatteriin musikaalia katsomaan.
 
 
 
 
 
Olin mielestäni hyvissä ajoin syksyllä ostamassa lippuja, mutta aika tiukille meni taas. Sain liput parvekkelle, josta näki kyllä tapahtumat lavalla mutta välimatkan vuoksi näkyvyys yksityiskohtiin tuntui rajoitetulta. Tässä esityksessä nimittäin yksityiskohdilla on nimen omaan väliä! Toisaalta voi olla, että ylhäältä erotimme yksityiskohdat - kuten kengät - jopa paremmin kuin permannolta. Eikä musiikki kuulunut liian kovaa.
 
80-luvulla fanitin Cindy Lauperia ainakin hänen kahden hittibiisinsä verran. Taisi minulla olla jopa hänen älppärinsäkin. Kinky Bootsissa olin hieman pettynyt lauluihin, niistä suurin osa oli mielestäni liian tasapaksuja, melodialtaan liian monotonisia. Tanssiesitykset sen sijaan olivat todella näyttäviä ja ilo silmälle. Drag queen Lolaa esittävän Lauri Mikkolan ääni oli huikea, milloin se kuulosti feminiiniseltä, milloin maskuliiniselta. 
 

 
 
 

 
 
Ehkä minusta on tullut jo jossain määrin kyyninen, että arvioin tarinan itsessään amerikkalaiseksi  saippuaoopperaksi ja juoneltaan ohueksi. Tuntuu siltä, että onhan tämä väheksytyn drag queenin, perivanhoillisissa arvoissa rypevän äijän, ennakkoluulojen murtumisen ja ystävyyden voittamisen kertomus jo nähty. Mutta sitten jouduin taas muistuttamaan itseäni, että paljon on vielä maailmalla ja kotimaassammekin ennakkoluulon muureja murtamatta ja että jos tämä hyvänmielenmusikaali voi muuttaa yhdenkin ihmisen ajatusmaailmaa, saa se paljon aikaan! Sitä paitsi, onhan tällä musikaalilla paljon enemmän sanomaa annettavanaan kuin vaikkapa lempparillani Mamma Mialla!
 
Lauri Mikkolan muuntautumiskykyisyyttä on vielä erikseen kehuttava: uskomatonta kuinka hän yhtenä hetkenä oli komea nuorimies, toisena kimalleshortseista huolimatta maskuliinisuutta uhkuva mies nyrkkeilykehässä ja siinä samassa taas upea ja seksikäs nainen meikattuna korkokengissään.
 
Lisää musikaalista voi lukea tästä blogikirjoituksesta.
 
Pakko vielä mainita, että naisellinen minäni nautti suunnattomasti näistä ihanista korkokengistä ja nyökytteli kovasti mukana Lolan laulaessa punaisten saappaiden seksikkyydestä. Juu ei, viininpunaiset saappaat eivät todellakaan ole sama asia!
 
Kuvissa muuten minun seksikkäät saappaani. Ostin nämä Emmystä ennen loppiaisen kenkäalea. Olin seurannut näitä Ballyjä jo jonkin aikaa ja täytyy sanoa, että kyllä hyvälaatuiset saappaat ovat jotain. Nämä ovat aivan ihanat jalassa, olisin itse voinut juosta näissä lavalle tanssimaan ja pomppimaan Lolan kanssa. Joo, väri on tylsän musta, mutta valitettavasti noita kirkkaanpunaisia glittersaappaita ei ole näkynyt minun kaupoissani. Niitä odotellessa käytän näitä...
 
Vintage-leningin olen muuten esitellyt jo täällä ja 17-vuotiaasta kashmirvillaisesta luottohuivista maininnut varmaan tuhannet kerrat.
 
 
Jännitimme ennätämmekö teatterista ajoissa kotiin. Aikaa oli onneksi ihan riittävästi, niin että ennätin jopa vaihtaa saappaat kinttupolulle sopivampiin. Lähdimme nimittäin naapuriemme kanssa illaksi savusaunomaan ja blineille Krapihoviin Tuusulaan. Siitä kerron lisää huomenna!
 
Dress // Muumineiti (vintage) see here
Coat // Desigual
Cashmire scarf // Repeat
Handbag handmade 20 years ago in Indonesia
Boots // Bally (second hand) & Lola Ramona
 

perjantai 1. helmikuuta 2019

Keväisiä Emmy-vinkkejä

 
 
 

 
Kävin taas Emmyn uusia valikoimia läpi ja mitä löysinkään! Tuo ylimmäinen neulepaitahan on aivan samaa mallistoa kuin omistamani neuletakki, jonka esittelin vuosi sitten täällä. Tykkään aivan älyttömästi tuosta pastellinsävyisestä vihreästä neuletakistani ja taidanpa taas pian kaivaa sen esiin - sen verran keväiset sävyt jo houkuttelevat. Merinovillaisena se olisi nytkin sopivan lämmin.
 
Kun näin tämän neulepaidan, se kutkutteli minua tekemään kaupat. Mutta - johan minulla on samansävyinen neuletakki! Sen sijaan tuo Custommaden merinovillainen, kashmirilla pehmennetty kukkaneule houkuttelisi vielä enemmän. Nukkahan on helppo poistaa pinnasta, joten nukkakamman avulla siitä saisi taas varmasti uudenveroisen.
 
 
 
 
 
 
Kuten näkyy - vaikka talvivaatteiden ja villan kausi on vielä parhaimmillaan, käännän jo katseeni kesää kohti. NYT on se aika vuodesta, että voi hengähtää jo helpotuksesta. Kohta on talven selkä taitettu ja kevättä odotellaan. Ja sen kunniaksi: kevätvärien kavalkadi esiin...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Okei, myönnettäköön: nämä kaksi viimeisintä takkia eivät ole minulle luotuja. Ne ovat nimittäin keinokuituisia, joita en päälleni pue. Mutta ovat ne aika hyvännäköisiä ja siksi ajattelin vinkata ne jollekulle, joka ei ole niin hirmutarkka kuten minä!
 
 
 
 
 
Nämä kolme viimeistä ovat hyödyllisiä ja muodikkaita. Siksi ajattelin vain...
 
 
 
 
 
 
 
 
Oi noita kenkiä, ne olisivat menneet pikkujouluissakin. Vöitä ei ole koskaan liikaa. Etenkään hyvälaatuisia, klassisia. Ei, hyvä vyö kestää seuraavat kaksikymmentä vuotta. Jokapäiväisessä käytössä. 
 
 
 
 
 
 
 
Kukkamekot, muiskis!
 
 
 
 
 
Taas jotain klassista, kuten tämä bukleeleninki (onko tämä viime kevään mallistosta?) ja ikiklassikkoballerinat.
 
 


Tuon Dayn hameen ostaisin heti, mikäli se olisi minun kokoani. Marc Cainin hame on puolestaan paitsi muodikas, myös erityisen hintansa väärti. Erityisen!
 
Tänään hain postista tyttärelleni paketin, joka sisältää valkoisia paitoja ja villakangastakin. Nyt jännitämme, että ne ovat sopivia ja odotuksenmukaisia. 
 
 
Tässä minun vinkkini tällä kertaa. Bon appetit!