Hei vaan!
Kirjapäivitykseni pläjähtää nyt kerralla, sillä minulla on tekemättä se kolmen kuukauden ajalta: maalis-, huhti- ja toukokuulta.
Täytyy sanoa, etten enää muista, mitkä kirjat luin milloinkin. Aika vähän tuli itse asiassa edes luettua, koska illatkin kuluivat työn merkeissä ja usein kellahdin sänkyyn ottamatta kirjaa käteeni. Aika vähän ennätin kuunnellakaan, varsinkaan loppukevään aikana.
Maaliskuussa siivousinnostuksen voimin kuuntelin kyllä useita Matthew Costellon ja Neil Richardsin Cherringhamin mysteerit -sarjan lyhytdekkareita, jotka ovat noin kolmen tunnin pituisia, juuri sopivasti "yhden urakan mittaisia". Kirjat on suomennettu, mutta Midsomerin murhien faneille tiedoksi, että osan englanninkielisistä äänikirjoista on lukenut Neil Dudgeon alias rikosylikomisario John Barnaby. Kuullakseni hänen äänensä oli tietysti tilanteesta riippuen kuunneltava osa englanniksi. Sen seurauksena huomasin erään valitettavan puutteen Storytelin laskurissa. Minulla on nimittäin "max 20 h kuussa" -sopimus, johon sisältyy siis tämän verran kuuntelu- ja lukuaikaa. Laskuri näköjään mittaa ajan kirjan etenemän mukaan eikä sen mukaan, mitä sitä on todellisuudessa kuunneltu. Kirjatarjonnasta ei selviä sarjan osien järjestys, mutta kun lukee tai kuuntelee kirjan loppuun, palvelin tarjoaa asiakkaalle seuraavaa osaa. Kuuntelen välillä tarinoita suomeksi ja välillä englanniksi, ja kun haluan vaihtaa kieltä, on hankala tietää, mikä on sarjan seuraava osa. Helpoin tapa selvittää se on kelaamalla pikakelauksella toisella kielellä luettu kirja ja sen jälkeen palvelin tarjoaa minulle haluamani osan.
Joskus myös kirjat kelautuvat taskussa vahingossa kesken kaiken alkuun ja joudun kelaamaan ne uudestaan eteenpäin löytääkseni kesken jääneen kohdan. Valitettavasti laskuri ei tunnista kelaamista vaain laskee tämän kuunnelluksi ajaksi. Niinpä maaliskuussa kävi niin, että Storytelin tilaukseni 20 kuuntelutunnin aika päättyi, kun olin todellisuudessa kuunnellut alle 10 h.
En saanut aikaiseksi valittaa, vaan kuuntelin loppuun Bookbeatin vastaavan 20 h Basic-tilaukseni ja kun olin kuunnellut sen loppuun kesken maksukauden, vaihdoin Basicin Standardiin eli tein 100 tunnin sopimuksen (14,99 €).
Bookbeatista kuuntelin pari saksankielistä pehmodekkaria, joista lempisarjani on yhä edelleen Christiane Franken ja Cornelia Kuhnertin, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjanmeren rannalle Itä-Friisiaan ja kertovat opettaja-Rosasta, poliisi-Rudista ja postiljooni-Henneristä, joiden tielle sattuu aina ruumiita. Tässä sarjassa on samanlainen humoristinen ote kuin ruotsalaisilla Christina Olsénilla ja Micke Hansenilla Mord i Falsterbo -sarjassa. Jos saksa ja ruotsi luistavat ja tykkäät pehmodekkareista, kannattaa ehdottomasti kuunnella ja lukea näitä sarjoja!
Automatkoilla kuuntelemistani suomenkielisistä minun on hehkutettava löytöäni. Nappasin sen jonkun saksanopettajan suosituksen ja täytyy sanoa, että kyseessä on todellinen germanistin ja Saksan ystävän ilo, nimittäin suomalaisen Antti Vihisen uutuusdekkari Punainen prinsessa. Antti Vihinen on musiikkitieteen tohtori ja häneltä on aiemmin ilmestynyt musiikkiaiheisia teoksia. Valtiotieteen maisterinopintonsa hän on kuitenkin suorittanut aikoinaan Hampurin yliopistossa ja myöhemmin työskennellyt Saksassa professorina, joten perehtyneisyys saksan kieleen ja saksalaiseen yhteiskuntaan näkyy tarinan juonessa.
Vihusen esikoisdekkarissa Tampereelta Pyhäjärvestä löytyy hukkunut vainaja, jonka poliisit tunnistavat lukioaikojensa kauniiksi saksanopettajattareksi. Selviää, että tämä Helga Conrad onkin 80-luvulla kadonnut, punaisena prinsessana tunnettu RAF-terroristi Alina. Tampereen poliisivoimat, keski-ikäiset komisariot Berglund ja Ruokolahti "Ruokoton", päätyvät selvittämään punaisen armeijakunnan eli Baader-Meinhof-ryhmän historiaa, nykytilaa ja Alinan murhaa yhdessä Saksan tiedustelupalvelun kanssa.
Alina, kuten poliisitkin, ovat Antti Vihisen mielikuvituksen tuottamia henkilöitä, mutta kirja pohjautuu yksityiskohtaiseen historiatietoon punaisesta armeijakunnasta. Minulle selvisi hyvin paljon uutta tietoa ryhmän toiminnasta ja tapahtumista, joista iltaisinkin googlettelin lisätietoja. Saksanopettajana ja kielen suurena ystävänä oli ihana kuunnella saksankielisiä pätkiä, jotka lukija tosin luki melko suomalaisittain ääntäen, vaikkakin kieltä oletettavasti opiskelleena.
Parasta antia tässä kirjassa on kuitenkin sen huumori, jota ilman tällainen terroristi-toimintajännäri olisi jäänyt minulla lukematta. Ruokoton, joka muistelee haikeana teinirakkauttaan Fräulein Helgaan (kuka muistaa vielä M.A. Nummisen Helga-neidin kylvyssä?) ja latelee Saksan tiedustelupalvelun johtajille latteuksia approbatur-saksallaan, on täydellinen karikatyyri leppoisasta tamperelaispoliisikomisariosta. Tuo aivan mieleen Joel Rinteen Mika Waltarin Komisario Palmuna.
Mainitsemisen arvoinen on myös Kanadan-ranskalaisen Joël Dickerin esikoisdekkari Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jota jo vuosia sitten ylisti eräs vanha ystäväni Facebookista ja joka on siitä lähtien ollut lukulistallani. Kirja on pitkä, mutta erittäin mukaansatempaava jännittävine käänteineen. Kuuntelin heti perään seuraavankin osan Marcus Goldmanin muistelmista, jonka sain päätökseen siivotessani luokkaani koulujen päätyttyä.
Keväällä lukemani/kuuntelemani kirjat:
suomeksi ja englanniksi:
Matthew Costello ja Neil Richards: Cherringham mysteries osat 3-12 (englanniksi lukijana Neil Dudgeon alias John Barnaby, löytyy Storytelistä)
1. Murha kuunvalossa
2. Haudattu mysteeri
3. Viimeinen juna Lontooseen
4. Mabbin tilan kirous
5. Viimeiset juhlat
6. Lumisokea
7. Kohtalokas näytelmä
8. Tappava tunnustus
9. Veitsenterä vedessä
englanniksi (Storytel):
Shéa MacLeod: Lady Rample Steps Out (Storytel) 20-luvun epookkidekkari
suomeksi (Bookbeat ja Storytel):
1. Antti Vihunen: Punainen prinsessa
2. Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
saksaksi (Bookbeat):
1. Gisa Pauly (Mamma Carlotta, Teil 3): Tod im Dünengras
2. Christiane Franke ja Cornelia Kuhnert (Henner, Rudi und Rosa, Teil 6):
Zum Teufel mit den fiesen Friesen
