MayDay MayDay – friikkejä koulussa

 

 

 

 

 

Vappu on vuoden hauskin juhla. Aikuisiällä en ole jättänyt yhtään vappua juhlimatta kunnolla. Ulkomaillakin vietimme sitä suomalaisittain - kaksi vuotta sitten suomalaisten kanssa ja viime vuonna opastimme saksalaisia ystäviämme vapun saloihin ja vapunpäivänä lounastimme Pekingin suomalaisessa ravintolassa. (Uskokaa tai älkää, mutta sellainen löytyy Pekingistä!)



Tänään oli ihan normaali työpäivä, mutta silti olen jo aamusta alkaen ollut vappuhuumassa. Enkä ollut ainoa, sillä koulumme opehuoneessa hyöri kaiken maailman friikkejä - Uuno Turhapurosta lähtien. Valitettavasti en tähän voi julkaista kuvaa, jonka heistä nappasin.



Ihmetyksekseni vain noin puolet oppilaistamme tunnisti aidon cowboyn sellaisen nähdessään.

 

 

Jeans jacket: Vingino

Shirt: Donaldson

Jeans skirt made by Remake

Boots: Odd Molly

Leather belt: Jackpot

Linen scarf bought in Toscana

Vappuvalmiudessa vääränä päivänä

 

 

 

 

 

 

 

Koulussamme vapunjuhlinta aloitettiin jo torstaina. Edellisenä iltana havahduin että kerrankin on mahdollisuus naamiaispukeutumiseen. Vaan mistä kiireessä moinen asu? Lapset ehdottivat Isän panda-asua. Liian iso ja kuuma. Jossain pitäisi olla cowboy-hattu. Ei löydy. Kesävaatepussia kaivellessani käteeni osuu ikivanha polokauluksinen mekko. En ole käyttänyt sitä vuosiin, mutta nyt se on täydellinen asu tenniksenpelaajalle. Pisteeksi i:n päälle tennismaila, lippis ja valkoiset lenkkarit.

 

Panin työkaverille viestiä, että pukeutuuko hän. Ajoin töihin. Perillä huomasin vastauksen: ”Vasta maanantaina!”

No kuinka tenniksenpelaaja muuttuu alakoulun opettajaksi? Riisumalla lippiksen ja vaihtamalla mailan käsilaukkuun…

 

 

 

 

Kukkalenkkarit ovat olleet niin lempparini ja vakiokenkäni viime vuosina ja esiintyneet jatkuvasti kummankin blogini sivuilla, joten tässä välissä on vierähtänyt jokunen vuosi, kun viimeksi olen käyttänyt näitä Bikkembergsin lenkkareita. Mutta nyt kun panin ne jalkaan, yllätyin taas, kuinka ihanat nämä onkaan jalassa. Pohjan nystyreiden ansiosta näillä liihottaa keveästi kuin enkeli. Täytyypä alkaa käyttää näitä taas. Siinä näkee, ettei mitään kannata hävittää, ellei ole pakko. On ihana tehdä hyviä löytöjä omasta vaatekaapista!

Pakko minun on sen sijaan luopua vastaavista Bikkembergsin lasten lenkkareista, joita on meille siunaantunut useammat ja osa on jäänyt jopa käyttämättä, kun innostuin välillä hankkimaan näitä liikaakin. Uusia ja vähänkäytettyjä lenkkareita lapsille on myynnissä second hand –palstallani täällä.

Bomber jacket: Odd Molly

Cardigan: Maison Scotch

Tunic: DKNY

Jeans: Fornarina

Sneakers: Bikkembergs

Cap: Gant

Bag: presented here

 

 

 

 

Soittajaiset ja pikkuinen kahvila

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen jo aikaisemmin kertonut, kuinka poikani esiintyy välillä konsertissa Riihimäellä ja kuinka meillä on tuolloin ollut tapana poiketa kahville Punaisen talon kahvilaan. Tällä kertaa kahvilan parkkipaikka lainehti vettä eikä mielemme tehnyt poistua autosta, joten muistin toisen kahvilan nimeltä Fenix. Hämmästykseksemme se oli muuttunut täysin, mutta selvisi, että Fenix on vaihtanut toiseen paikkaan ja tilalle on tullut Vanilja. Tässäkin pikkukaupungissa riittää siis viehättäviä kahviloita, enemmän kuin meidän nurkillamme kotona.

 

Yllä olevat kuvat ovat Vaniljasta, joka on siis sisutettu hyvin minun makuuni. Mieli teki kysyä, ovatko sisustuselementin paikallisesta vanhan tavaran liikkeestä vai mistä haalittu. Meille ne kelpaisivat kaikki!

 

Konserttikin meni erittäin hyvin, vaikka poikaa etukäteen vähän jännittikin. Ja äiti oli hyvin ylpeä komeasta ja taitavasta pojastaan J

 

Coat: Desigual

Cotton blouse with flounce: Odd Molly

Undershirt with lace: Rosemunde

Jeans: Fornarina

Tote bag: Lumi

Leather boots: Oxitaly

(Old purchases bringing me joy!)

"Uusi" vai vanha laukku?

 

 

Luin Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran kirjoituksen vaatteista, joiden olemassaolon on unohtanut ja joiden löytyminen ilahduttaa. Näin käy minullekin usein. Omistan hirmuisen paljon vaatteita mutten mielestäni yhtään liikaa. Pakkaan ne vuodenajan mukaan pois muovisäkkeihin ja laatikoihin - ja talvivaatteet kesän ajaksi ja kesävaatteet puolestaan talveksi. Kun tähän vielä lisätään neljän lapsen vaatemäärä, sekä kaikki käytöstä poistetut (kuten liian pieneksi jääneet) vaatteet tai kankaat, näitä muovisäkkejä kertyy aika monta vaatehuoneen perälle. Niiden tyhjentäminen on sitten oma operaationsa. Välillä (ja aika usein) sattuukin niin, että joku säkki tai laatikko unohtuu tyhjentää. Usein käy vielä niin, että aivan kuumeisesti etsin jotain vaatetta - tuloksetta. Lopulta vaatehuoneen perältä löytyy se unohtunut säkki. Siinä vaiheessa kun kausi on ohi!

Osa vaatteista jää käyttämättä ihan tarkoituksella. Ne eivät vain löydä sopivaa tilannetta. Tällä hetkellä esimerkiksi turkoosi sateenpitävä leudon sään talvitakkini on ollut vuosia käyttämättä. Pekingissä ei lämpimälle vedenpitävälle takille ollut käyttöä ja nykyään liikun niin vähän ulkona, että sateenvarjo ajaa saman asian. Mutta sitä ennen liikuin vuosia (noin 15 vuotta) enimmäkseen rattaita työnnellen ja sinä aikana kulutin useammankin vedenpitävän talvitakin puhki.

On kuitenkin aivan mahtavaa löytää omasta vaatekaapista jotain, jonka olemassaolon on jo unohtanut. Sellainen löytöhän on siis käytännössä jotain "uutta"!

Tällainen uutuus - vaikkakin vuosia kaapissani lojunut - on tämä laukku. Ostin sen kahdeksan vuotta sitten jostain Kämp Gallerian vaateliikkeestä. Se on valmistettu Pilgrim-korujen mainosesitteistä päällystämällä paperisuikaleet muovilla ja punomalla. Yritin etsiä laukkua googlettamalla, mutta samaa en löytänyt, sen sijaan löysin nettisivun, joka antaa ohjeet tällaisen laukun punomiseen.

Muistelen myyjän kertoneen, että se on valmistettu kehitysyhteistyönä työllistämällä köyhiä naisia (jossain Etelä-Amerikan maassa, en muista missä). Laukku oli kallis ja mukana tulleen lapun mukaan tekijät saivat kunnon korvauksen.

Laukku oli mielestäni todella hieno. En voinut vastustaa kiusausta ja ostin sen (menihän raha hyvään tarkoitukseen...). Mutta laukussa oli yksi ongelma. Muovin suuresta määrästä johtuen se on myös hyvin painava. Koska liikuin lähinnä jalkaisin tai julkisilla, en jaksanut raahata sitä mukanani.

Vuosia se roikkui naulassa vaatehuoneessani. Tänä kevään (lajitellessani vaatteita myyntiin Ei-Leenin Pikku Putiikkiin) meinasin myydä sen pois. Kunnes tajusin, että hei, nythän minulla itselläni onkin sille käyttöä! Koska joudun työn vuoksi liikkumaan autolla, ei laukun paino ole mikään rasite.

Niinpä oppilaiden kokeet kulkevatkin nyt näin hienossa laukussa. Ja kun ala-asteella olen, eksyy laukkuun välillä kaikenlaista muutakin kivaa ;)


**

Vapun säätiedotusta kuuntelin tänä aamuna ajaessani töihin ja kuulostaa siltä, että vappuna taitaa tulla sille turkoosille takillekin vielä käyttöä!

Hulluttelua

 

 

”Hullujen päiviksi” kutsuu mieheni maamme tärkeimmän tavaratalon suurta keltaista ostosriehaa. Ja ehkä ihan syystä. Vaan hulluna hulluttelemaan eksyn minäkin viikko sitten.

 

Vaikka blogini aikomus pysytellä kaidalla polulla, nauttien vaatekaapin vanhoista antimista ja kotoa löytyvistä tavaroista, en malta olla kirjoittamatta nyt Stockmannista ja shoppailusta.

 

Kun aikoinaan muutin Helsinkiin (noin 25 vuotta sitten), kuljin silmät pyöreinä Hulluilla Päivillä. Kai jotain opiskelijan rahoilla ostinkin – en edes muista.

 

Kun esikoiseni syntyi ja yritin lastenvaunujen kanssa pyöriä ruuhkassa, erehdyinpä jopa vielä ostamaan jotain, mikä ei kestänyt, hylkäsin hullujen riehan vuosiksi. Kymmenisen vuotta sitten palasin kurkkaamaan tarjontaa ja yllätyin: Stockmann oli alkanut panostaa hulluttelupäivien laatuun! Enää ei myynnissä ollut vain kalliilla brändeillä teetettyjä halpisversioita, vaan jopa ihan laadukasta tavaraa. Osittain merkkien poistovalikoimia, osittain ihan jatkuvassa myynnissä olevia tuotteita. Kymmenen vuotta sitten löysin Hulluilta Päiviltä neljä Villeroy Bochin viinilasia, jotka kuuluvat tuolloin lopetettuun Retro Country –sarjaan. Ne osoittautuivat todella näppäriksi ”arkilaseiksi”, ovathan ne paksuja ja kestäviä ja konepestäviä. Näiden vuosien ajan olemme kattaneet ne pöytään viikonloppuisin, mikäli meillä ei ole ollut vieraita. Valitettavasti nekään eivät kuitenkaan ihan mitä tahansa kestä – kuten pudottamista. Niinpä viime viikonloppuna mieheni tuhosi toiseksi viimeisimmän. Netistä yritin metsästää uusia tilalle, mutta en onnistunut löytämään tätä sarjaa miltään nettikirpputorilta. (Jos joku osaa vinkata, otan ilolla vinkin vastaan!)

 

Muutama vuosi sitten ostin samoilta keltaisilta päiviltä kauniita juhlavia juomalaseja pilkkahintaan. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että samat italialaiset lasit maksavat normaalisti lähes 20 euroa kipale. Lasikaappimme on täynnä myös juhlalaseja, sillä ennen Pekingiin muuttoamme satsasin Villeroy Bochin Vieux Luxembourg –sarjan laseihin. Paketissaan ne odottivat paluutamme Suomeen.

 

Lähes kaikki untuvatyynymme ja –täkkimme ovat keltaisilta päiviltä. Ja monet romanttiset pussilakanat. Muutama vuosi sitten löysin kukallisen PIP Studios –lakanat, viime syksynä matkaani lähtivät Ted Bakerin orvokkilakanat. Muulloin tuskin raaskisin ostaa niitä, vaikka niiden olemassaolosta nautin joka päivä.

 

Talvisin tyylikkäin villaneuleeni on viittamainen Repeatin takki, jossa on sivuissa hapsut ja kaunis viininpunainen väri. Edelleenkin se on kuin uusi, vaikka kulutan sitä talvesta toiseen. Ehkä ensi syksynä kuvaan sen tänne, nyt se on jo pakattu varastoon.

 

Viime syksynä nappasin tavaratalosta mukaani ruutukuvioisen Bossin hameen, saman joka on nähty päälläni muun muassa täällä. Se oli uskollinen, helppo ja lämmin hame kulkea töissä koko talven. Pitkät saappaat jalkaan ja se oli aina tyylikäs, asiallinen ja silti pirteä.

 

Pekingin vuosinamme hulluttelu jäi väliin, en kiusannut itseäni edes tarjontaa vilkaisemalla. Nämä olivat nyt toiset Hullut Päivät paluumme jälkeen ja innolla tutkin kuvastoa sen kolahdettua postilaatikostamme sisään. Olin aika pettynyt. Enimmäkseen tarjolla olevat vaatteet olivat ankeita ja tylsiä, liiankin klassisia. Oikeastaan mammamaisia. Väriskaala oli enimmäkseen mustaa, harmaata, tummansinistä ja valkoista. Ja nekin, jotka olivat muodikkaan pastellinsävyisiä, olivat tylsää peruskamaa. Eikö meillä kaikilla ole jo vaatekaapit samanlaisia täynnä ennestään. Missä kaikki muodinmukaiset yksityiskohdat, paljetit, rimpsut ja kukkakuviot? Ainoa poikkeus olivat Gerry Weberin kukkapaita naisille ja Sandin pellavainen kukkapaita miehille. Molemmat muuten myytiin heti loppuun sekä verkkokaupasta että tavaratalosta. Miehelleni onnistuin saamaan miestenpaidan sopivankokoisena, mutta vanhimmalle pojalleni havittelemani pienin koko ennätti jo mennä sivu suun. 

 

Annan silti pisteeni Stockmannille. Se on ollut luotto-ostospaikkani vuosikymmenet. Ja lopputulemana myös tälläkin kertaa Hullut Päivät lunastivat paikkansa. Turhuuksiin en sortunut, vaan hankimme sellaista, mitä tarvitsimme.

 

Kaikki kauniit romanttiset käsipyyhkeeni pinttyivät harmaiksi Pekingissä asuessamme. Kielivaikeuksien ja heikon johtamistaitoni vuoksi oli epäselvää, kumman tehtäviin kuului käsipyyhkeiden vaihtaminen: apulaisemme vai emännän. Lopputulos oli, että pyyhkeet olivat pitkään vaihtamatta ja Pekingin saasteet ja pienet likaiset tassut ja nassut pyyhittiin suoraan pyyhkeisiin, joten eivät ne enää pesussa valkaistuneet. Toin ne vielä mukanani Suomeen, mutta nyt olen innokkaasti odottanut sitä hetkeä, jolloin saisin tilalle uudet ja voisin toimittaa vanhat kissahoitolaan makuualustoiksi. Palasimme Suomeen aikana, jolloin kaikki kukkii: vaatteet, lakanat, verhot – paitsi pyyhkeet. Kaikkialla myydään vain yksivärisiä pyyhkeitä, mutta romantiikannälkäisenä etsin kukallisia. Olen selannut Greengateä ja Cath Kidstonia, turhaan. Niinpä riemuni oli rajaton, kun hulluna löysin Stockmannin omasta mallistosta kukallisia pyyhkeitä. Hullut Päivät ratkaisivat ongelmani.

 

Keittiöosastolta löytyi myös uusi paistinpannu. Vanhat pannumme ovat kymmenen vuotta vanhoja ja pohjasta kulahtaneita. Niitä on kärytetty niin tavallisella liedellä, kaasulla kuin induktiollakin. Uutta kaipasimme jo kipeästi. Hulluilta Päiviltä hankimme nyt uuden, paljon kehutun De Buyer -merkkisen rautapannun. Mies esivalmisteli rasvalla pannun oppien mukaisesti ja paistaa nyt mustuneella pannullaan perheelleen kulinaristisia herkkuja. Tällaisia.

Lastenvaatteita tuli myyntiin

 

 

 

 

 

 

 

 

Panin taas paljon huippukuntoista ja laadukasta lastenvaatetta myyntiin second hand -putiikkiini tänne. Merkkeinä muun muassa Steiff, Burberry, Catimini ja Ralph Lauren.