Tänä
iltana vietettiin taas Earth Houria. Kuinka moni sen muisti?
Me
vietimme sitä kynttilänvalossa synttärijuhlan päätteeksi. Kahden pojan ”kummi
ja mummi” -synttäreitä vietimme sitä ennen koko päivän. Syöden hyvin ja
nauttien läheisten ihmisten seurasta. On se kummallista, että ennätämme tavata
isovanhempia yhtä harvoin nyt, kun välimatkaa on vain sadasta muutamaan sataan
kilometriä, verrattuna siihen kun välimatkaa oli tuhansia kilometrejä! Elämä on
ainaista kiirettä, mutta onneksi se on sitä myös isovanhemmilla. Ehkä hekään
eivät ennätä kaivata meitä, koska heillä itselläänkin on niin paljon tekemistä.
Minulla
oli uusi leninki, ja sen nähdessään mieheni totesi heti, että ”hei, mikäs uusi
kylpytakki tuo on…” Luulin sitä vitsiksi, vaan ei, hänen nolo ilmeensä todisti
aivan päinvastaista… Onneksi leninkini sai pyyteettömiä kehuja vierailta.
Kahvimoussekakku
ja sienirisotto tekivät kauppansa. Molemmat bravuureitamme jo vuosien takaa.
Sienirisoton ohjeen löysin ainakin 15 vuotta sitten Me Naisista ja sen on ollut
koko perheen herkku siitä lähtien. Oma edesmennyt äitinikin oli vielä läsnä
näillä juhlissa, olivathan sienet hänen poimimiaan ja kuivaamiaan, jo vuosien
takaa.
Toisen pojan kummit
jäivät istumaan vielä kanssamme iltaa. Sitä vietettiinkin kynttilänvalossa,
sattuihan Earth Hour tälle illalle. Ekaluokkalaisemme keksi leikin, jota on
varmaan leikitty koulussa äidinkielentunnilla. Keksitään satu, jota jokainen
jatkaa eteenpäin sopivalla sanalla. Jos ei keksi lauseelle jatkoa, voi aina
sanoa piste tai pilkku, mikä parhaiten sopii lauseeseen. Aika mainiota
lauserakenteiden harjoittelua. Meidän tarinastamme tuli aikamoinen kummitustarina,
jossa oli murhaajia, palavia tauluja ja vietnamilaisia henkiä. Mutta hauskaa
oli kaikilla. Olisi pitänyt kirjoittaa ylös koko tarina, siinä olisi ainekset
goottilaiseen tarinaan.
Keski-ikäistymistä karttava suurperheen äiti parantaa maailmaa(nsa) kauniilla kipoilla ja vetävillä vetimillä. Hyvää ruokaa, lempidekkareita, kestävää kehitystä ja kriittistä kuluttamista sekä kimuranttia kielillä keikailua siinä sivussa ja silloin tällöin. Tervetuloa kyytiini!
lauantai 24. maaliskuuta 2018
lauantai 17. maaliskuuta 2018
Kaappien tyhjennystä ja kirppistelyä
Mitä ihmettä on tapahtunut parin vuoden aikana second handille? Myin vuosia lasteni merkkivaatteita ja –kenkiä Huuto.netissä ja kauppa kävi. Pieneksi jääneet hyväkuntoiset lastenvaatteet katosivat paketeissa ympäri Suomea, osa ulkomaillekin.
Pekingissä
ihmettelin, kuinka nuukia ihmiset ovat. Mieluummin he tilaavat uusia vaatteita
Taobaon halpakrääsätaivaasta tai hakevat kopiokamaa Hongqiaolta kuin maksavat
saman verran tai hieman enemmän aidoista laadukkaista tuotteista hieman
käytettynä. Jopa uudenveroiset merkkivaatteet olisi pitänyt saada ilmaiseksi. Yritettyäni
pari kertaa kaupata lasteni vaatteita taloyhtiömme Whatsappin kaltaisessa kiinalaisessa
WeChat-ryhmässä päätin jättää kaupanteon Suomeen.
Niinpä
palattuamme ryhdyin innokkaasti luomaan Huuto.net-ilmoituksia, mihin käytin monta
viikonloppua. Ajanhukkaa.
Kokeilin
myös Zadaata. Panin myyntiin uusia ja uudenveroisia tuotteita, vaatteita ja
kenkiä, jotka ovat osoittautuneet minulle tai lapsilleni liian pieniksi. Hintana
alle puolet tai kolmasosa verrattuna uuteen. Turhaan. Sydämiä ne ovat saaneet
eli ostajaehdokkaat ovat tallettaneet ne itselleen muistiin, mutta kauppoja ei
ole tullut. Olen myös itse ostajana seurannut Zadaata ja pannut merkille, että siellä
on myynnissä valtavasti halpakrääsänä pitämääni tavaraa: Henkkaa ja Maukkaa ja
Gina Tricota, kaikenmaailman minulle ennestään tuntemattomista Monkeista ja Bik
Bokeista puhumattakaan. Ne kyllä tekevät kauppansa. Ja mikä hulluinta: melkein
samaan hintaan kuin uutenakin. Lähes samaan hintaan, millä saisi merkkivaatteen
käytettynä. Onko siis oikeasti niin, että kannattaa ennemmin ostaa H&M:ää
uutena, käyttää pari viikkoa ja myydä sitten eteenpäin samaan hintaan?
Tyhjensin
nyt pieneksi jääneitä lastenvaatteita kaapeista ja vein ne kirpparille. Mikäli
asut tai poikkeat Helsingissä, seuraavien kahden viikon ajan Hämeenkadun
varrella sijaitsevassa Vekarakirppiksessä on myyntipöytä, jonka hyllyt
pursuavat Burberryä, Levistä, Gantia, Steiffia ja ties mitä pienille pojille. Tytöille
on tarjolla Desigualia, Kenzoa, Pampolinaa ja muita keskieurooppalaisia merkkejä.
Kannattaa poiketa katsastamaan myyntipöytä numero 63.
Myyntipöytäni
varaus päättyy kiirastorstaina 29.3., minkä jälkeen varaan vielä parhaille vaatteille
rekkitilaa kyseisen liikkeen merkkivaatetangosta.
Jokin
aika sitten perustin tämän blogin yhteyteen second hand –blogin ja aikomukseni
oli kaupata kaikki itse. Ajanpuutteen vuoksi olen päätymässä siihen, että panen
sinne vain uutta tuotetta sekä kenkiä – siis tavaraa, joka helposti kärsii
kirpputorilla tai lähettämistä. Tavaraa jota ei voi tai haluaisi pestä. Kengät
myös siksi, että ne lyttääntyvät koreissa ja pinottuna tai tiiviisti pakattuna.
Kotonakin säilytän aina kengät niiden omissa laatikoissa ja sellaisissa haluan
toimittaa ne myös seuraavaan kotiin. Rakkaudella <3
Vekarakirppis, Intiankatu 20:
Vekarakirppis, Intiankatu 20:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)