Kesäjuhlien humussa osa 1

 

Silk dress // Linni-Z (posted here too)

Sandals // Blocco 5

(both bought in Beijing)

Bag // Globe Hope

Tämän kesän piti olla oikea juhlakesä. Viisikymppisiä piti olla melkein joka viikko, samoin rippijuhlia piti riittää lähes joka sunnuntaille. Tätä kesää varten vaatekaappini pullisteli juhlavaatteita, kengistä puhumattakaan. Rippijuhlista toteutuivat onneksi kaikki - vaikkeivät alkuperäisessä aikataulussaan.  Jälkiylppäreihinkin pääsimme eilen. 

Sen sijaan 5-kymppiset on kaikki peruttu. Juhlaviikkojen piti alkaa helatorstaina vanhan saksalaisen ystäväni juhlilla Sveitsissä, mutta sanomattakin selvää, ettemme niihin päässeet me - kuten ei myöskään ystäväni ruotsalaiset appivanhemmat ja miehen puoleinen suku. 

Organza silk skirt // Bouthentique (bought in Beijing)

Top // Naf Naf

Sling back shoes // Lodi

Belt // COS

(The same outfit posted here)

Samalla suren sitä, että itsellänikin tulee täyteen puoli vuosisataa syksyllä - mikä ihana tekosyy juhlia suuresti. Isoja juhlia varten olen pannut rahaa säästöön jo jonkin aikaa, siis siitä lähtien kun mieheni vastaavat juhlat oli maksettu. Vaan enpä ole nyt uskaltanut suunnitella ja järjestää yhtään mitään. Ehkä vuoden päästä kesällä... Joku lohdutti, että voihan viisikymppisiä juhlia vaikka päivää ennen kuin täyttää 51. :) 

Toisaalta, pyöreitä ihminen täyttää niin monet kerrat, että turha niiden pois jäämistä on surra. Enemmän olen surrut niitä nuoria, joiden ylioppilaspäivä läsähti viime keväänä. Iloitsin eilen niin ystäväperheiden tyttärien viimein toteutuneista juhlista. Läheltä piti, ettei korona vienyt niitä jo toistamiseen. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Aina on kuitenkin hyvä syy juhlia, edes pienellä porukalla. On kyseessä sitten hääpäivä tai ystävien tapaaminen vuosien jälkeen. Kun ei isoja juhlia uskalla järjestää, juhlimme kahdestaan tai pienellä porukalla ravintolassa. Ennen kuin korona vie taas sen mahdollisuuden. Kuvat ovat Demosta ja NJK:lta. 

P.S. Ravintoloiden hygieniaosastot kertovat mielestäni ravintoloista paljon =D

Vielä vähän maalaismaisemia ja mietteitä vanhojen vaatteiden laadusta

 

 

Kävimme tänään mustikassa. Miestäni nauratti, että kun rouva lähtee mustikkaan, hän pukee kellohameen ylleen ja lähtee kuin kaupungille. No melkein pitää paikkansa, sillä samassa kirpparihameessa ja pitsitopissa olen kulkenut Saigonin kaduilla - yhtä lailla kuin lankannut kenkiä kotipihalla. Musta toimii moneen, etenkin kun harvoin mustaan pukeudun. 

Näissä kuvissa ei kuitenkaan ole mustikka-asuani. Mökillä lempivaatteeni ovat yläkuvan pellavashortsit. Ensimmäisenä kun tulen mökille, vaihdan nämä jalkaani ja alle yhtä monia vuosia nähneen t-paidan. Hassua, miten muodikkaat nämä pellavaiset lappuhaalarit ovat tänä päivänä, mutta siitä on jo reippaasti yli 20 vuotta, kun ostin ne pilkkahintaan Singaporen Holland Villagen outletistä, jossa myytiin Aasiassa valmistettujen länsimerkkien ylituotantoa. Ostin ne mukavaksi kotivaatteeksi, eivätkä ne ole edes kuluneet vuosien saatossa. Kuvittelin niiden olevan täydelliset äitiyshaalarit, mutta kasvava vatsa osoitti totuuden, ei näiden väljyydessä kasvunvaraa ollutkaan. Joten olen käyttänyt niitä paljon - odotusaikojen ulkopuolella!

Part Twon t-paita on samalta aikakaudelta. Minulla on mökkipaitoina muutamia rakkaita 90-luvun t-paitoja, jotka eivät kuluttamalla kulu. Olen todennut, että nykyään minulla on paremmat paidat mökillä kuin kotona, mikä kertoo surullisen paljon tämän päivän vaatteiden laadusta! Elastaani on minulle aivan kammotus t-paidoissa, mutta yllättäen 90-luvulla jopa sekin oli kestävämpää kuin nykyään. Tänä kesänä kun katselin kuvia muutaman vuoden takaa, huomasin että vastaava Jackpotin kukkapaita kesti pari vuotta ja olen joutunut heittämään sen pois elastaanin kulahtamisen vuoksi jo aikapäiviä sitten, kun taas samanlainen 90-luvulta on pysynyt hyvänä kaikki nämä vuodet. Sama 90-luvun paita näkyy vanhoissa kuvissa täällä ja viime vuonna täällä, sen nykypäivän huonolaatuinen vastine näissä kuvissa täällä.

  

 

Näissä kuvissa rouva on lähdössä hienostelemaan kylille lounaalle tai ottaa mökkivieraita vastaan. Tämä Hilfigerin mekko on viimevuotinen Emmy-hankintani. 

Hainevä järvessä. Ei - se on peura uimassa järven poikki. 

Mökkitunnelmissa ja loman loppu

Onko mitään niin upeaa vedessä kuin värit auringon laskiessa?

Tätä punaisen hehkua järvenpinnalla ei tavoita kuin veden äärellä. Ja sitä syvää hiljaisuutta, kun järvi on tyyni. Entä auringon kultainen kimaltelu lainella tai vastarannan metsien kirkkaanvihreys laskevan auringon säteiden osuessa siihen. 

Näistä maisemista siis hyvästit taas vuodeksi. Säätiedotus lyhensi lomaamme päivällä ja niin pakkasimme kauniina päivänä, 25 asteen helteessä, suuren haikeuden vallassa. Ei siis enää viimeistä mökkisaunaa tai ruokailua auringonlaskussa järvenrannassa. Aina voin tänne kuitenkin palata - seuraavana kesänä! 

 

 

 

 

Tämä kesä oli erilainen kuin aikaisemmat kesämme, jolloin mökkeily on jäänyt muutamaan päivään, parhaassa tapauksessa kahteen viikkoon. Tämä kesä meni lähinnä mökkeillen ja kotoillen. Tänä kesänä - kiitos miehen etätyömahdollisuuden - vietimme enemmän aikaa mökillä kuin sitten lapsuuskesieni, jolloin opettajavanhemmat raahasivat meidät lapset väkisin mökille koko kesäksi. Ensimmäistä kertaa saatoin kuulla omien lasten parkuvan ”ei enää mökille!” Mies totesi että lomakin tuntui pidemmältä tänä vuonna, sillä mökillä työpäivän jälkeen alkoi aina loma.

Neljä viikkoa vietimme kaiken kaikkiaan mökillä ja käsittämättömän vähän saimme siellä mitään aikaiseksi. Sen sijaan näimme luonnon ja taivaan ihmeitä ennemmän kuin koskaan ennen. Näimme peuran uivan järven halki ja nousevan maihin vastarannalle. Yksinäinen joutsen lipui pimeässä yössä mökkimme ohi. Kurkiperhe tallusteli tiellä ja katosi kaurapeltoon. Saturnus, Jupiter, Elisan masto ja kansainvälinen siivousasema (ISS) loivat kirkkaat tähtivalonsa yötaivaaseen ja järveen. Puhumattakaan normaalikesien sorsista, koskeloista, kuikista ja vesisiippojen syöksylennoista illan hämärässä aivan vedenpinnan yläpuolella.

Sateisen heinäkuun vietimme enimmäkseen kaupungissa ja viimeinkin saimme valmiiksi asioita, jotka odottaneet tekemistä jo vuosia: kuten tyhjennettyä kellarista ylimääräisiä tavaroita joita emme ole kaivanneet ja tuskin enää koskaan tarvitsemme. Ei tosiaankaan mitään viikonloppupuuhaa se.

Pidempiä lomamatkoja emme tehneet, mutta matkailuamme ei säädellyt ainoastaan korona, vaan myös lasten aikataulut. Aina jollakulla heistä oli joku leiri tai meno. Yhdellä oli rippileiri, toisella sähly. Kolmas opiskeli etänä - kunnes palasi Saksaan.

Neljäs vietti lähes koko heinäkuun ja elokuun alun leireillä, viikon isosena riparilla, useamman viikon omasta halustaan leirillä lukioaineita opiskellen. Näinä päivinä hänellä on vaikean valinnan paikka, missä lukiossa hän aikoo aloittaa opintonsa ensi viikolla. Päätös ei selvästikään ole helppo - yhden valinta sulkee ulos muut vaihtoehdot ja minkä tahansa hän valitseekin, voittaa paljon mutta samalla menettää jotain hyvää. Iso asia 16-vuotiaan päätettäväksi mutta itsenäisesti hän aikoo saa sen tehdä. Me vanhemmat odotamme ratkaisua suurella jännityksellä, emmekä vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Neuvoa hän ei ole meiltä kysynyt.

Mutta ei siis niin pitkää lomaa ettei se joskus loppuisi. Mökki on pantu talvikuntoon, perhe palannut kaatosateessa kaupunkiin. Viimeinen päivä lomaa meni pyöräillessä ja ystävän kanssa kahvitellen.

Tässä vaiheessa loman päättyminen tuntuu aina surulliselta, yhtään ei huvittaisi palata töihin. Mutta onneksi ekana jo päivänä tunne aina muuttuu ja innostun taas. Keväällä en osaisi lopettaa töitä, syksyllä lomaa :)

Osa kuvista on jo kahden vuoden takaa (kuopuskin on niissä vielä niin pikkuinen), osa otettu vasta pari päivää sitten.