#Lempivaatteeni ja viikon Emmy-vinkit

Toivottavasti ennätitte eilen vielä piipahtaa Emmyssä talvivaateostoksilla, jos oli toppavaatteet hankinnassa hiihtolomalle. Esikoiseni tarvitsee siistin villakangastakin näyttääkseen ikäiseltään nuorelta opiskelijanaiselta ja me toivottavasti löysimme hänelle sopivan eilen. Nyt vain odottelemme saapuvaksi pakettia, joka kuulemma on jo matkalla.

 

Kaipaatko tietoa erilaisista villoista ja niiden erinomaisista käyttöominaisuuksista ja hoito-ohjeista? Tämän linkin postauksesta löydät lisätietoja.

 

Jos sen sijaan olet jo kyllästynyt talvivaatteisiin, niin tiedoksi, että kevätvaatteiden valikoimat kasvavat koko ajan. Tämän postauksen lopussa tulee taas muutamia vinkkejä uutuuksista.

 

Mutta sitä ennen esittelen #lempivaatteeni. Oletteko jo kuulleet tästä kampanjasta? Se on lanseerattu vastaiskuksi pikamuotia vastaan, sillä tekstiiliteollisuus saastuttaa toiseksi eniten maailmassa öljyteollisuuden jälkeen. Kampanjan mukaan noin 70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä päätyy Suomessa vuosittain jätteeksi, mikä tekee 13 kg jokaista suomalaista kohden. Mietin muuten, kuinka monta kiloa niistä on minun osuuteni? Kuusihenkinen perheemme heittää tekstiilijätettä pois arviolta kilon verran vuodessa, senkin toimittamme Hesyyn räteiksi tai kierrätykseen Reccin kautta.

 

Antikonmarismini menee niin pitkälle, että joskus olisi oikeasti syytä raivata kaappeja. Vuoden aikana olen myynyt meille turhiksi jääneitä lastenvaatteita kilokaupalla ja taas olisi aika jatkaa raivaamista. Vaatteitamme on myynnissä toisessa blogissani kuten myös Zadaassa ja Emmyssä.

 

Mutta nyt esittelen teille ensimmäisen #lempivaatteeni. Käytin sitä paljonkin viime syksynä, se oli täydellinen valinta töihin ja jotenkin sen persikkainen sävy sopi niin hyvin aikaan, jolloin omenat kypsyivät. Nyt kevään myötä sen väriskaala tuntuu taas silmään niin raikkaalta.

 

 

 

 

 

 

Muistatteko nämä kuvat, joissa esittelin tämän hopealla täydennetyn silkkipaidan syyskuussa?

 

 

 

 

Täsmälleen samanlainen silkkipaita tuli vastikään myyntiin Emmyyn, mutta nyt tätä kirjoittaesani en sitä enää löytänyt. Mahtaakohan se siis olla jo mennyt? 

 

 

Jos johonkin ihastuu, kannattaa tosiaan olla nopea. Muutoin voi mennä tilaisuus nenän edestä. Niin kävi minulle, kun aikailin maailman kauneimman turkoosinvärisen kukallisen silkkitopin kohdalla. Se ennätti jo mennä, mutta toivottavasti hyvään kotiin ja suurempaan tarpeeseen!

 

Mutta seuraavat kevätihanuudet lienevät vielä myynnissä: 

 

 

 

 Maanantaina tuli taas uusia ihanuuksia myyntiin ja huomenna jälleen tulee uusi erä.  

 

Kimalleselkätakki kylmää karkottamaan

 

 

Eilen esittelin lämmintä palttootani, tänään puolestaan villaneuletta, jonka kaivan ylleni aina tällaisina TOSI kylminä päivinä. Nämä kuvat otimme eilen ulkona -20 asteen pakkasessa, enkä edes palellut, vaikka muutaman minuutin juoksentelin pelkässä neuleessa kuvattavana ja sen jälkeen jäin vielä itse ottamaan kuvia, kun luottokuvaajani häipyi sisälle.

 

Tänään on ollut ihana kääriytyä tähän neuleeseen, kun sisälämpötilamme kodissamme on pudonnut 20 asteeseen. Yhtään ei ole tuntunut kylmältä. Tai korkeintaan varpaista.

 

 

 

Ostin laadukkaan, perusbrittiläisen Stravenin poolokauluksella varustetun klassikkoneuleen noin 25 vuotta sitten, nuorena opiskelijaneitosena, jolloin arvostin hyvää laatua ja klassista tyyliä ja halusin satsata arvostettuun merkkiin. Valikoima Stockmannilla ei tuolloin ollut suuren suuri: oletettavasti valittavana oli perusneule mustana ja perusneule grafiitinharmaana. Valitsin grafiitinharmaan.

 

Sittemmin, värivalikoimien parantuessa jäi neule vuosiksi kaapin pohjalle, sillä vihasin grafiitinharmaata ja vihasin kaikkea "perusvaatetta". Eikä poolokaulus edes sovi minulle...

 

 

 

 

Kymmenen vuotta sitten löysin vastaperustetun Remake-ompelimon. Oliko suorastaan ensimmäisellä vierailullani liikkeeseen, kun näin myyntirekissä makean, pörröisen grafiitinharmaan neulehameen, jossa oli valtava paljeteista ommeltu kukkakuvio. Se oli aloittelevan Remaken tuotantoa, tehty 80-luvun lepakkohihaisesta neulepaidasta. Muistan jopa vielä, että se maksoi 50 €.

 

Huolimatta siitä, että hame haisi hirveästi maakellarille, se näytti niin hauskalta, että minun oli pakko saada se. Tein sille kaikki mahdolliset hajun- ja homeenpoistotemput: saunotin, tuuletin ja pesin etikalla, desinfiointiaineilla ja vahvasti tuoksuvilla pesuaineilla. Etikkapesuja ja tuuletuksia tein useampaan otteeseen. Vihdoin ja viimein kellarin tympeä haju oli poissa. Samoin inhoamani pesuaineiden haju hävisi sittemmin ajansaatossa.

 

Hame oli edelleen käyttökelvoton, sillä resori vyötäröllä ei pitänyt hametta päällä. Se liukui aina yltäni. Remakessa vyötärölle asennettiin kuminauha, mutta ei sekään sittenkään oikein toiminut toivotulla tavalla. Mutta silloin sain huippuidean!    

 

 

 

 

Kaivoin esiin perustylsän Stravenin neuleen, jota en käyttänyt ja mutta josta en raaskinut luopuakaan. Vein sen ja hameen Remakeen ja pyysin valmistamaan neuletakin, jonka selässä on valtava paljettikuvio ja kauluksessa ja etumuksessa röyhelöreuna. Tässä näette sen lopputuloksen: neuletakki juuri minun makuuni, tylsästä väristä huolimatta. Rouhea kukkafarkkujen parina :)

 

Olen muuten esitellyt neuleen jo kerran kaksi vuotta sitten kuvissa kertoessani elämästämme Pekingissä, kuvat löytyvät täältä ja täältä.

 

 

Cardigan // Straven / remade by Remake

Jeans // Stehmann

Cashmire scarf // Balmuir

Boots // Odd Molly

 

P.S. Mikäli sinulla on toppavaatteet vielä haussa hiihtolomalle, niin muistathan, että Emmyssä on vielä kaksi päivää talvivaatteet alessa koodilla EMMY4V

Tässä vielä linkki myymiini tuotteisiin. Vaaleansininen Burberryn neulehuivini on vielä kaupan, samoin äitini Arolan villakangastakki vintagea rakastavalle.

Pakkasta, kaipuuta ja vintagea

 

Tämä on haavekuva. Leikin lapseni kanssa tänään Snapchatillä ja tämä kuva niin kertoo siitä, mikä voisi olla mahdollista. Mieheni istuu juuri koneessa matkalla Pekingiin ja toivoin niin, että voisin matkustaa hänen kanssaan. Viisumin hankkiminen ja sormenjälkien jättäminen lyhyessä ajassa tässä työkiireessä meni niin vaikeaksi, että päätin jättää matkan väliin.

 

Olen siis iloinen, että tein suuren ilmastotyön, jätin lentämättä. Silti minua ihan itkettää, sillä olisin niin halunnut päästä käymään taas Pekingissä tapaamassa ystäviäni. Tämä olisi ollut viimeinen mahdollisuuteni viettää aikaa kolmistaan saksalaisten ystävieni Linnin ja LM:n kanssa, sillä kesällä LM palaa Saksaan, ja sen jälkeen emme tiedä, kuinka enää järjestää tapaamisen kolmistaan. Milloin me kaikki voisimme olla kolmistaan samassa paikassa, kun yksi asuu Kiinassa, toinen Baijerissa ja kolmas Suomessa.

 

En tunne kauheasti vetoa näkemään uusia paikkoja maailmalla, olen kai nähnyt jo niin paljon, että tiedän, etteivät uudet paikat anna mitään ihmeellisiä uusia kokemuksia. Sen sijaan haluaisin matkustaa tapaamaan vanhoja ystäviäni, eiväthän Whatsapp- ja Wechat-viestit ikinä korvaa sitä, että saisin istua heidän kanssaan ja höpötellä.

 

Kaipaan myös kaikkea sellaista, mitä olen joskus tehnyt ja kokenut, maistaa tuttuja makuja ja tuntea fiiliksiä, jotka melkein vielä muistan ihollani ja ainakin sydämessäni. Saatoin jo tuntea kielelläni hotpotin ja Linda'sin herkut. Tunsin kirpeän kuivuuden ihollani ja näin silmissäni Pekingin kylmän ja karun talven. Mieheni yritti lohduttaa, että AQI eli ilmansaastearvot ovat korkeat juuri nyt, mutta minua se ei haitannut ennenkään.

 

Miestäni puolestaan ei lainkaan olisi huvittanut lähteä Pekingiin, joten hän lohdutti minua luvaten ostaa lipun jääkiekon maaotteluun ja antaa sen sitten minulle. Ymmärsin, kuinka vastenmielistä hänelle lähtö oli...

 

 

 

 

 

Kakkonen saavutti vähän aikaa sitten mopokortti-iän (mopo ei tosin ole hankinnassa) ja juhlimme sitä tänä viikonloppuna. Saimme esikoisen paistamia omenalettuja aamupalaksi ja aikaiseksi päivälliseksi isä teki hampurilaisia, ennen lähtöään lentokentälle. 

 

Parantelin mieltäni pitämällä taukoa töistä - eka vapaapäivä kolmeen viikkoon! Nautin kävelylenkkien voimalla, tein kolme eri lenkkiä päivän aikana ja ulkoilin yhteensä ainakin parisen tuntia. Pakkasta 20 astetta, tuuletonta ja aurinkoista. Siis täydellinen kävelysää. 

 

 

 

 

 

 

Tällaisilla pakkasilla paras takki on vintagea. Äitini nuukaili vuosia ennen kuin raaski ostaa itselleen Joutsenen untuvatakin ja pettyi. Lauhojen talvien jälkeen untuvatakkien täytteitä oli kevennetty, eikä takki ollut lämmin. Lahjoitin sen hyväntekeväisyyteen.

 

Onneksi äitini oli ostanut minulle Joutsenen untuvatakin vuosia aikaisemmin ja se on lämmin, tosin tylsän musta. Enemmän tykkään tästä Kestilän kelsiturkista, jonka olen perinyt äidiltäni jo vuosia sitten. Äitini on hankkinut sen nuoruudessaan 60-luvulla ja kutonut vielä villaiset tuulisuojat hihansuihin. Muhkean kashmirhuivin suojatessa muutoin niin avonaista kaula-aukkoa on tämä tosi lämmin. Mutkan rukkaset olen ostanut varmaan parikymmentä vuotta sitten ja ne ovat edelleen huippulämpimät, vakiovarusteeni kovissa pakkasissa.

 

 

Sheep skin coat // Kestilä (vintage)
Jeans // Stehmann

Cashmire scarf  // Odd Molly

Cashmire hat // Balmuir

Sheep skin mittens // Mutka

The worst winter boots ever // Timberland

 

 



 

 

 

 

Nämä Timberlandin kengät ovat sen sijaan jalassani toivottavasti viimeistä kertaa. Hankinnassa on yhtä lämpimät, sillä eivät näissä jalat kyllä palele, siitä pitää huolen aito lampaanturkis. Ongelmana on pohjien liukkaus. Kuviointi näyttää syvältä ja hyvältä, mutta nämä ovat oikeat luistelukengät, joilla tänäänkin liukastelin sellaisissa paikoissa, joissa lumi oli tampattu tasaiseksi.

 

Heti kun saan paremmat tilalle, lahjoitan nämä vaikka Pekingiin. Siellä nämä pääsevät oikeuksiinsa: ne kuuluvat paikkaan, jossa on hyytävän kylmää mutta tuskin koskaan liukasta!

 

  

 

 

 Kuinka sinun viikonloppusi meni?

 

 

 

 

 

 

Emmy-vinkit

 Blogini hiljeni vähän vahingossa. Viime viikkoina ei kerta kaikkiaan ole enää riittänyt aikaa postata yhtään mitään. Tammikuut ovat rankkoja: pitää kirjata sanalliset arvioinnit, mikä vie tunteja. Samanaikaisesti on vuoden tärkein toistaisten virkojen hakuaika.

 

Lisäksi teetin syksyllä kirjoitelmia oppilaillani ja ne pitäisi saada korjattua ja arvosteltua. Ja jotta pakka ei olisi aivan mahdoton, suunnittelin tähän samaan syssyyn vielä itsenäisen opiskelun jakson. Loman jälkeen viimeisten kolmen viikon viikkotyöaikani on varmaan hiponut lähes sataa tuntia viikossa.  

 

Tänään koulun jälkeen olin vielä koulutuksessa messukeskuksessa. Sen jälkeen olin niin puhki, etten jaksanut enää raahautua Educa-messuille, vaikka kotona sitten harmittikin. Tosin en olisi ehtinyt edes kiertää messuja kuin puoli tuntia, mutta siitä jäi jotenkin  aikaansaamaton olo. Sinänsä se tuntuu naurettavalta, ihan kuin en olisi antanut koko panostani.

 

Vaikka tällä hetkellä olo on aika uupunut, rakastan kuitenkin työtäni. Eihän tällaista painamista edes muutoin jaksaisi. Aiheesta syntyi tänäänkin keskustelu ruokalassa, jolloin toisen opettajan kanssa pohdimme, että kyllä sen oppilaatkin huomaisivat, jos ei tämä työ olisi mieluista opettajalle. Minusta on ihana suunnitella ja on ihanaa saada oppilailta palautetta, että he pitävät siitä mitä suunnittelen. Valitettavasti en ole luova, ja siksi yritän kerätä ideoita ylös, jotta on mitä käyttää lähteenä tuntien suunnitteluun.

 

Aiheita blogikirjoituksille minulla olisi pilvin pimein, mutta ne saavat nyt jäädä odottelemaan. Valo ei riitä edes tämänhetkisten lempivaatteitteni kuvaamiseen. Tähän aikaa vuodesta minulla on erityiset pakkaslempivaatteet, mutta joka talvi ne jäävät kuvaamatta samasta syystä. Ei ole aikaa, ei ole valoa eikä tee mieli mennä ulos vähäisissä vaatteissa.

 

Lempivaatteista sen verran, että tammikuussa on lanseerattu #lempivaatteeni-kampanja, jossa kannustetaan ja haastetaan ihmisiä somettamaan vaatteista, jotka ovat olleet heidän lempivaatteitaan jo pitkän aikaa, mikä sopii minulle kuin nappi silmään. Omia lempivaatteitanihan olen esitellyt jo suurimmassa osassa tämän blogin postauksistani.

 

Vasta viime viikolla saimme vertailla Hesarissa matkustusmuotoja ja ihmetellä, että onko jopa lentäminen todellakin parempi vaihtoehto matkustaa Berliiniin kuin lautalla Travemündeen. Mutta eipä siinä vielä kaikki: pikamuoti saastuttaa kuulemma jopa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne.

 

Jos kuitenkin jotain uutta täydennystä tarvitsee, niin miksi ei ostaisi käytettynä? Tässä viimeisimmät vinkkini Emmyyn, jossa muuten on tällä viikolla 4-vuotisale. Ja tässä vinkkini uutuuksista, jotka kiinnostaisivat ainakin minua...

 

Vielä käsillä olevaan talveen varautuen:

 

 

 

Mutta eipä aikaakaan, kun tulee jo kevät:

 

 

Tämä takki on puuvillaa

 

 

 

 

 

 

 

Vielä minulla on tekemättä postaus viimeisimmistä Emmy-hankinnoistani. Niistä pikapuoliin - toivottavasti!