Syksyisissä

 

 

Viimein olen kaivanut syysvaatteet esiin, vaikka vieläkin on onneksi aika kesäistä. Olen kyllä aina pitänyt syksystä, ainakin paljon enemmän kuin keväästä, jopa sateesta huolimatta. Muistan kun lapset olivat pieniä, työntelin heitä ihan tyytyväisenä sateessa, nauttien sen lämmöstä. Mieluummin syyskuinen lämmin sade kuin kylmä kesäkuinen. Onhan siinä paljon eroa, onko lämpötila 10 vai 20 astetta!

 

  Vielä siis kuljen hameissa ja ilman sukkahousuja. Sukkikset ovat sellainen asia, että jos ikinä voin välttää, niitä en jalkaani pane. Onko teillä muilla samanlaista klaustrofobista suhtautumista sukkahousuihin vai ovatko ne mielestänne välttämätön paha? Vai onko teillä täysin neutraali asenne niihin?

 

Tässä viimeisten parin viikon lempiasuni. Hame on taas löytö kaapistani, toinen kahdesta lempihameestani Singaporen ajoilta kahdenkymmenen vuoden takaa. Sen jälkeen nämä hameet hautautuivat vuosikymmeniksi odottamaan ja monesti suunnittelin teettäväni niistä jotain uutta, kangas kun on erittäin hyvälaatuista viskoosia. Onneksi en ehtinyt, sillä nyt olen tästä jälleen niin onnellinen.

 

Parina mustapohjaiselle, oranssikukikkaalle hameelle olen käyttänyt mustaa neuletakkia, jonka olen jo kuvannut pariin otteeseen tänä kesänä (täällä ja täällä). Sekin on yli kymmenen vuoden takaa, kuten myös kuvien valkoinen t-paita. 

 

Vaikka korkkarit ovat kouluni oloissa huono valinta, joskus tekee mieli panna sellaiset jalkaa. Niinä päivinä, jolloin en aja autolla töihin vaan bussilla, koska jatkan suoraan matkaa kaupungille. Kuten tänään. Välituntivalvonnassa sain sitten taluttaa pelissä loukkaantunutta lasta sisään ja miettiä, kumman nilkka olisi sen jälkeen pahemmin nyrjähtänyt.

 

Mieheni ei oikein osaa kuvata "bloggarikamerallani" ja suurin osa kuvista oli tarkentanut takana olevaan kallioon, joten nämä olivat valitettavasti parhaimmat otokset.

 

 

 

 

.  Floral skirt: Laura Ashley

Cardigan: Repeat

T-Shirt: Filippa K

Hääpäivä sai jatkoa...

 

 

 

Kerroin kuukausi takaperin 20-vuotishääpäivästämme. Se ilta ei jäänyt ainoaksi illaksemme kahden kesken. Miehelläni oli enemmänkin lahjakortteja, joiden voimassaolo oli menossa umpeen. Kun lapset lähtivät isoisän luo, me lähdimme viettämään aikuisten iltaa kahden kesken.

 

Ensimmäinen etappimme oli Cantina West, johon mieheni oli saanut lahjakortin Tequila tastingiin. Sen juuret juonsivat varmaan erääseen uuteenvuoteen, jolloin olimme tarjonneet ystävillemme 20-vuotta vanhaa tequilaa, joskus aikoinaan vakio-ostostamme Singaporen lentokentältä. Yleensä kun en vahvoihin juomiin koske - ja tequila suolalla ja sitruunalla on täysin vieras juttu minulle, mutta tuo ikääntynyt maistuikin ennemmin liköörille, joten sitä oli mukava joskus tarjota vieraille jälkiruokajuomaksi.

 

Opimme nyt tämän ikääntyneen olevan laatuluokaltaan extra añejo (erittäin vanha), joka kuuluukin nauttia vaikkapa tumman suklaan kaverina. 

 

 

 

 

 

 

Cantina Westistä jatkoimme matkaa rantaan, Katajanokan Holidayhin. Meillä oli Royal Ravintoloiden lahjakortti, joten paikka valikoitui menun ja terassin perusteella. Paikka on hyvin rento, moni taisi olla jatkamassa iltaansa suoraan rannalta. Siten tunsin itseni suorastaan ylipukeutuneeksi. Terassillekaan emme harmikseni kuitenkaan päässeet tälläkään kertaa.

 

Ruoka sen sijaan oli mukava yllätys, olimme todella positiivisesti yllättyneitä. Tilasimme yhteiseksi kolme alkupalaa: graavisiikaa ja greippiä, vietnamilaisia nem-rullia ja paahdettua kukkakaalia mansikkatahinilla. Jälkimmäinen on tavattoman hyvää. Paahdettu kukkakaali on todellakin tämän kesän herkkumme. Hesarin herkkupastaohjeen paahdettuine kukkakaaleineen vinkkasin jo jokin aika sitten.  Holidayssa kukkakaali tarjoiltiin sumakin ja mansikkatahinin kera.

 

Hauska yhdistelmä oli myös graavisiika greipin, retiisin ja merileväkaviaarin kera, wasabilla ja unikonsiemenillä maustettuna. Näitä täytyy kokeilla kotonakin.

 

 

 

 

 

Silk dress: Linni-Z (bought in Beijing)

 

 

 
 
Pääruoaksi valitsemamme mustekala oli kuitenkin mukavin yllätys. Mustekala oli grillattu juuri sopivaksi, se oli kypsää mutta mehevää. Sellaista emme osaisi itse kotona valmistaa eli juuri sellainen ruoka, jota varten ravintolaan mennään. Kaverina oli uusien perunoiden lisäksi runsaasti tilliä ja suolayrttiä, mikä myös oli uusi tuttavuus meille.
 
Erityisesti tämän ruokalajin vuoksi varmaan palaamme Holidayhin vielä toistekin. Mikäli se pysyy ruokalistalla.
 

 

Rannalla tekemämme kävelylenkin jälkeen istahdimme vielä hetkeksi ravintolalaivaan, johon usein päätämme hääpäivämme. Jutellessamme seurasimme huvittuneina naapuripöydän miesten edesottamuksia, sitten päädyimme hetkeksi heidän kanssaan puheille. Ja kuinka ollakaan, jo lyhyen keskustelun jälkeen ilmeni yhteys. Heistä toisen serkku oli luokkakaverini koko peruskoulun ajan. Niin lähti tervehdys vanhalle luokkakaverilleni.

 

Illan pimetessä viileni niin, että ensimmäistä kertaa viikkoihin alkoi jo paleltaa. Otimme taksin kotiin ja unohdin kännykkäni taksin takapenkille. Yleensä en koskaan laske tavaroitani julkisissa kulkuneuvoissa istuimelle, ja nyt taas.

 

Onneksi kuski ei ennättänyt ajaa pitkälle, kun hälytimme hänet takaisin. Ja onneksi oli tullut otettua talteen kuitti, josta löytyi kuskin numero.

 

 

 

 

Kirppariostoksia ja kulttuurieroja

 

 

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin alkoi tuntua syksyltä, ihanan kesäisen lämpimän viikonlopun jälkeen.

Toissailtana istuimme naapurinrouvien kanssa t-paitasillamme pihalla yöhön asti, oli pimeää, muttei paleltanut. Vielä eilenkin saimme nauttia lämmöstä, kun istuimme Kanadasta tulleen kummisedän perheen kanssa pihalla, söimme karjalanpiirakoita, savukalaa ja kuskusia, juttelimme tuntitolkulla lasten keskenään pyörähtäessä kaupungilla. Tyttäret ovat pitäneet vuosia yhteyttä kirjeitse, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun he tapasivat toisensa. Ja kuulemma heistä tuntui, kuin he olisivat aina tunteneet toisensa. Sellaista se kirjeenvaihtoystävyys on.

Jälkeenpäin jäin miettimään, kuinka hassua, kuinka erilaisia me jossain määrin olemme, vaikka tavallaan meillä on samanlaiset lähtökohdat. Tämä perhekin on alun perin Euroopasta kotoisin, vaikka lapset ovat nyt ensimmäistä kertaa käymässä Amerikan ulkopuolella. Ensin huomasimme pelkkiä yhtäläisyyksiä, sitten aloimme huomata eroja. Yllättävin ero oli huumorintajussa. Siinä missä meillä arvostetaan kuivaa brittiläistä huumoria, kanadalaisten nuorempi polvi sanoi kokevansa brittiläisten komedioiden hahmot noloiksi. Hassua, koska brittisarjojen fanina minusta tuntuu melkein päinvastaiselta, naiivit amerikkalaissarjojen koheltajat ovat pikemminkin noloja ja jatkuva vauhti, tapahtumarikkaus ja värien kylläisyys tuntuvat lapsille tehdyiltä. Ajatteleeko joku muu samalla tavoin kanssani?

Euroopassa on yleensä totuttu ihmisten erilaisiin aksentteihin. Ihmiset puhuvat eri kieliä ja yhteistä kieltä puhuessaan aksentteja ja ääntämiseroja ei paljon noteerata. Perheen nuorempien jäsenten myötä tajusin, kuinka yksikielisyyteen he ovat tottuneet. Brittiaksenttiakin he ihmettelivät.

Mutta matkailu avartaa ja avaa silmiä. Muutaman päivän jälkeen heitä ei enää pelottanut uusi ja erilainen. Mukanaan he vievät lohikeiton reseptin, savustuspöntön ja paljon hauskoja muistoja. Perheen tytär päätti jopa alkaa opettelemaan suomea!
 
Meidän puolestaan pitäisi lähteä tutustumaan Kanadaan ja sen kulttuuriin.

 

Skirt: Lisa Campione

Top: Rosemunde

Cardigan: Repeat

Illalla vieraiden lähdettyä tuli sade ja viilensi ilman. Tänään minusta tuntui, kuin syksy olisi tullut aivan kertaheitolla. On aika poimia omenat puusta ja kaivaa syysvaatteet esiin.

Tänään otin jo ensiaskeleen kohti syksyisempää, kaivoin esiin tuon kanervanpunaisen silkkitopin ja mustan neuletakin. Neuletakki on muuten sama, joka minulla oli kymmenisen vuotta sitten sekä hääpäivänä että Rooman matkalla ylläni (alakuvat).




"Roomatar" 10-vuotishääpäivämatkalla 2008

Hameen ostin Emmystä muutama viikko sitten. Taas jouduimme palauttamaan muutaman vaatteen sopimattoman koon vuoksi. Eniten minua harmitti Trullin paitamekko, joka koon 38 sijasta oli varmaan pari numeroa pienempi, eikä sopinut minulle alkuunkaan. Sitä olin kovasti odottanut. Anna Suin neule oli myös aika pieni, mutta sen päätin kuitenkin pitää. Näitä syksyisempiä vaatteita tulette näkemään myöhemmin.
 
Tässä on kuitenkin vielä pari kuvaa pellavahameesta, joka oli päälläni eilen, viimeisenä kesäisenä päivänä. Tämä on niitä kesäkuisia ostoksia siltä päivältä, kun tyttären kanssa piipahdimme Töölön Reloveen.

 

Skirt: Premoda

Linen top: Massimo Dutti

Belt: COS

Shoes: Wonders

 

 

Olemme muuten tyttären kanssa tehneet päätöksen, ettemme tänä vuonna ostaisi enää mitään vaatteita uusina. Saa nähdä, pystymmekö pitämään päätöksen. Tähän mennessä ei ole kaupoissa tullut vastaan mitään, mitä olisin halunnut. Olen päättänyt, etten nettikauppoja edes vilkaise. Paitsi Emmyä ja Rekkiä, joita selaan maanantaisin ja torstaisin...

 

 

Laura Ashleyn farkkumekko

 

Denim dress from 90s: Laura Ashley

Silk scarf: A+More

 

 

Singapore 1996. Näin tämän leningin Laura Ashleyn liikkeessä ja minun oli pakko saada se. Ystäväni näki tämän päälläni ja riensi ostamaan itselleen samanlaisen. Tämä oli varmaan yksi hänen kalleimpia vaateostoksiaan ikinä, muistan kuinka häntä kauhistutti. Samanaikaisesti hän oli onnellinen ostoksestaan, olimme molemmat mielestämme niin fiinejä... Olimme suomalaisyhteisön nuorimmaisia, alle kolmekymppisiä keski-ikäisten joukossa, ja tämä leninki antoi myös pituutta ja arvokkuutta. 

 

Sittemmin expattiyhteisö nuortui. Lopulta palasimme Suomeen, leningit kapenivat ja tämä alkoi vaikuttaa jotenkin vanhanaikaiselta. 2000-luvulla hautasin tämän varastooni ja ystäväni myi kai omansa eteenpäin kirpparilla. Vuosia olen miettinyt, mitä tästä oikein teettäisin. Onneksi en keksinyt mitään.

 

 

 

 

 

Tänä kesänä kaivoin leningin naftaliinista ja se näyttikin yllättävän freesiltä. Suorastaan uudelta. Viime viikolla se oli päälläni Visbyssä, tällä viikolla kannan sitä töissä. Jos säät jatkuisivat vielä lämpiminä, menisi se pitkälle syksyyn.

 

Toivottavasti.

 

Luokkani on pieni ja kuuma. Ekana päivänä yksi oppilas jo karkasi selkosen selällään olevasta ikkunaräppänästä pihalle. Totesin, ettei toista kertaa tarvitse ja vein itse oppilaat ulos, jossa pidin kaikki oppituntini. Paljon hauskempaa se on minunkin mielestäni kuin ahtaassa luokkahuoneessa. Käytetään mahdollisuudet hyväksi niin kauan kuin voimme! Kyllä se talvi tulee taas ennen pitkää...

 

 

 

 

Kumpi asu synttärijuhliin?

  

 

 

 

Silk skirt: tailor-made in Beijing

Shirt: More & More

Slingback shoes and bag: Ted Baker

(All loved treasures from my wardrobe)

 

 

Joskus on vuosia ilman ainoitakaan juhlia ja välillä sattuu useammat samalle päivällekin. Tälle kesällemme on siunaantunut paljon tärkeitä juhlia, ja tänään ovat tiedossa näillä näkymin kesän toiseksi viimeiset: sukulaisen nelikymppiset!

 

Nyt on vaikea valinta: kumman laivalla käyttämistäni asuista pukisin ylleni?

 

Yllä olevan Pekingissä teettämäni silkkihameen, jonka kankaan olen hankkinut jo puretulta kangastorilta, vai pekingiläisostarista ostamani silkkisifonkihameen, joka näkyy alakuvissa? Tuota turkoosia olen käyttänyt usein, parin viikon takaisen hääpäivämme vastaavasta silkkihameesta se eroaa tyllialushelman ansiosta.

 

 

 

 

 

Jälkimmäinen on jäänyt vähälle käytölle, koska en ole löytänyt kaapistani sopivia toppeja sen pariksi. Ja jotenkin pelkäsin sen olevan liian "kiinalainen", liian tyttömäinen ikäiselleni naiselle. Kunnes huomasin tämän mustan topin sopivan erinomaisesti myös sifonkihameen kaveriksi. Erinomainen toppi joka vääntyy yhtä lailla arkikäyttöön (täällä) kuin juhlaankin...

 

Ja kuinka niin hame olisi liian nuorekas? Ihminen on juuri sen ikäinen, minkä ikäiseksi hän itsensä tuntee, eikö niin? :)

 

Onko sinulla vaatteita, joita et uskalla käyttää, koska pelkäät muiden pitävän niitä epäsopivina?

 

 

 

Silk chiffon skirt: Bouthentique

Top: Naf Naf 

Slingback shoes: Lodi

Bag: Ted Baker

 

(All loved treasures from my wardrobe)

 

 

 

 

Valitsin muuten ensimmäisen asun täksi illaksi. Seuraaviin juhliin loppukesään säästän tuon jälkimmäisen.

 

Ensi kesänäkin meillä on tiedossa taas paljon juhlia, mutta tällä kertaa myös ihan omasta takaa...

 

 

Siljalla Visbyn vieraiksi

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai-iltana lähdimme mieheni suvun kanssa risteilylle Visbyhyn, josta palasimme tiistaina - ensimmäisenä työpäivänäni. Olimme sopineet ja varanneet reissun jo kauan sitten, jolloin ei ollut vielä tietoa koulujen alkamisesta varhain syksyllä. Opettajillahan työt alkavat aikaisemmin kuin oppilailla.  

 

Silja Tallink teki tänä kesänä kolme risteilyä Visbyhyn ja tämä oli niistä viimeinen. Laiva lähti sunnuntaina klo 16.30 ja palasi tiistaina lähes kaksi vuorokautta myöhemmin. Helsingistä se suuntasi Tallinnaan, jossa poimittiin kyytiin virolaiset matkustajat. Maanantaina aamulla laiva oli perillä Visbyssä, josta paluumatka alkoi illalla. Palasimme samaa reittiä takaisin, eli ensin palautettiin virolaiset Tallinnaan, josta muutaman tunnin päästä jatkettiin matkaa Helsinkiin.

 

 

Vintage dress: Laura Ashley

Silk scarf: A+More

 

 

 

 

 

Jeans skirt: Zerres/Remake (see here)

Shirt (made of men's shirt): Remake (see here)

 

 

 

Visby on ihastuttava kaupunki, kuten kuvistani näkyy, rakastan vanhaa ja olin aivan myyty keskiaikaiselle kaupungille. Vaikka kaikki oli asuttua, mitään ei ollut pilattu (paitsi jossain oli mukulakatua paikkailtu asfaltilla, mikä on mielestäni synti). Taloja ei ollut uudistettu ja modernisoitu, ikkunoita myöten kaikki oli enimmäkseen vanhaa.

 

Hauskasti vierailumme aikaa sattui kaupungissa olemaan viikinkipäivät, joten monet ihmiset olivat pukeutuneet keskiaikaisiin asuihin. Perheiden pienimpiä vedettiin puisissa kärryissä ja yksityiskohtiin oli panostettu aika tavalla. Minkäänlaisia Turun keskiaikapäivien tyylisiä performansseja emme kuitenkaan nähneet, valitettavasti. Ainoastaan viikinkiasuinen kulkue marssi torin halki, ja se olikin Pride-kulkue!

 

Iäkkäämmät isovanhemmat väsyivät aikaisin ja muut seurueemme palasi heidän mukanaan bussilla laivalle. Meidän perheemme hajaantui ja isommat jäivät meidän kanssamme kiertämään vielä kaupunkia. Tulipa aikamoinen kävelylenkki tehtyä päivän aikana ja kuljettua mäkiä ylös ja alas.

 

Laivamme Silja Europa oli vähän pettymys. Ainoat Ruotsinlaivat, joilla olen matkustanut viimeisten 25 vuoden aikana, ovat olleet Silja Symphony ja Serenade, joissa on ikkunat jopa kävelykannelle. Niinpä ikkunaton perhehyttimme oli masentava. Lisäksi verrattuna noihin samaisiin Tukholman laivoihin ravintolat olivat aikamoinen järkytys. À la carte -ravintolassa eli Grillissä alkupalat ja jälkiruoat seisovassa pöydässä olivat ihan hyvät, mutta pääruoaksi oli burgereita, lohta pestokastikkeella sekä pippuripihvejä, kaikkien kera tuli uppopaistetut ranskikset tai bataattiranskikset... Ei ihan odottamaani à la carte -tasoa!

 

 Seuraavaksi illaksi olimme varanneet pöydän buffettiin. Sinne mentiin karjalauman mukana, ovien avautuessa kaikki rynnivät sisään yhtä aikaa etsimään pöytiään. Siinä kului jo vartti. Ihmiset olivat kuin hyeenat tarjoilupöytien kimpussa, jotka olivat kuin varjo sisarlaivojen buffetille. Tuli ihan 80-luvun Ruotsinlaivojen seisova pöytä mieleen. Ruokailuun jäi aikaa vain reilu tunti, joten aika loppui kesken. Näin omin silmin, kuinka tarjoilija heitti kokonaisen tarjottimellisen lihaa roskiin sulkiessaan linjaston. Jälkiruokapöydässä lähti astia kälyn nenän edestä juuri kun hän oli ottamassa astiasta. Lopulta tarjoilijat tulivat komentamaan meidät pois pöydästä, kun meillä oli vielä annokset kesken. Jo varttia myöhemmin oli alkamassa uusi kattaus!

 

 

 

  

 

 

Aamupalabuffet oli aivan bulkkiruokaa ja väkeä tungeksi hirmuisesti, joten emme meinanneet saada pöytää. Maistoin palan leipää (virolaista maissileipää), josta loppu jäi syömättä. Juustot ja kinkut, kuten kaikki muutkin ruoat, olivat halvinta ja huonointa sorttia. Ainoa houkutteleva ruokalaji oli perunasalaatti, ja sen turvin kävelin lounaaseen asti Visbyssä. Seuraavana aamuna menimme kysymään, voisimmeko upgradata itsemme erikoisaamupalalle. Hyvin oli tilaa eikä se maksanut kuin 26 euroa lisää perheellemme. Ja vaikka ruoka oli osittain samaa kuin perusbuffetissa, oli tarjolla myös rouheisia sämpylöitä, chorizoleikkeleitä ja parmankinkkua. Sain vatsani täyteen ja mikä tärkeintä: ei minkäänlaisia jonoja.

 

Ihmettelin, kuinka saman yhtiön laivoilla voi olla niin erilainen palvelutarjonta. Epäilen syyksi sen, että Visbyhyn meni paljon eläkeläisiä ja eestiläisiä. Ehkä he eivät osaa vielä vaatia.

 

Kuten kuvista näkyy, mukaan olin pakannut valtavat määrät vaatteita ja kenkiä. Jotenkin nämä viimeiset helteet saavat minut ihan villiksi, tekee mieli käyttää kaikkia rakkaita vaatekaapin aarteita vielä kerran. Ja niitä oli kiva piipahtaa kannelle kuvaamaan auringon laskiessa (ja viimeiset omalla kotipihalla). Mutta onneksi on vielä useammat kesäjuhlat tiedossa, joten toivottavasti ennätän näitä vielä tänä kesänä käyttämään...