perjantai 11. lokakuuta 2019

Vanha Enskede - kylässä pastori Vivekan kotikulmilla



Tämä on viimeinen päivitykseni Ruotsista. Anteeksi että tämän kirjoittaminen on kestänyt. Olen työstänyt tätä kuin Iisakin kirkkoa. Syksy on ollut taas niin hektinen, ettei ylimääräistä aikaa ole kerta kaikkiaan jäänyt edes blogin pitämiseen tai muiden blogien lukemiseen. Perheessämme on koettu sellainen mullistava asia kuin esikoisen muuttaminen pois kotoa ja vieläpä ulkomaille. Ihan kivuttomasti ei sekään käynyt. Mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää. 

Nyt palaan vielä heinäkuuhun ja yhteiseen reissuumme Ruotsiin, jossa kohtasimme. Tytär saapui sinne kesätöistään Keski-Euroopasta ja minä tulin kotimaasta. Vietimme ihanan viikon yhdessä, kuten aiemmissa postauksissani olen kuvaillut. Tämä postaus kuvailee viimeistä päiväämme Tukholmassa.






Lempikirjojemme tapahtumapaikat liittyivät olennaisesti kohteisiin, jotka halusimme nähdä viikon matkallamme. Tyttärellä se oli Roslagenin saaristo. Gotlantiin saakka emme jaksaneet lähteä, olimmehan olleet siellä vuosi sitten. Tukholman saaristo olisi kiinnostanut minua Murha Sandhamnissa -tv-sarjan houkuttelemana, mutta Roslagenissa oli minulle saaristoa riittämiin ja koko Nackan poliisipiirin halusin tässä vaiheessa kiertää jo hyvin kaukaa. (Söta, röda sommardrömmar -kirjan oli haudannut paria päivää aikaisemmin matkalaukun pohjalle...)

Södermalmilla liikkuessamme muistin kyllä, että siellä ovat myös kirjan päähenkilön Cillan kotikulmat.

Tukholmassa on kuitenkin eräs kaupunginosa, jossa olen liikkunut mielikuvituksessani jo vuosia ennen kuin oikeasti astuin sinne jalallani. Pastori Vivekan kotikaupunginosa on Gamla Enskede, Tukholman vastine Helsingin Käpylälle, työväenluokan asunnoiksi sata vuotta sitten rakennettu puutarhakaupunginosa.

Tämän postaukseni ylimmässä kuvassa on Enskeden vapaakirkko, pastori Vivekan työpaikka ja yhteisön tärkeä kohtaamispaikka kirjoissa.







Päivä oli todella helteinen, kun lähdimme kävelemään Södermalmilta kohti Globenia. Matkalla on valtava silta, jonka ylittäminen oli auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta aika hikistä puuhaa. Olikohan meillä vesipulloakaan mukana.

Ennen matkamme jatkumista Gamla Enskedestä eteenpäin poikkesimme vielä viehättävässä ravintolassa virkistäytymässä. Se ravintola olisi ollut täydellinen illallistamispaikka. Ehkä seuraavalla matkallamme...

Paluumatkan Slussenille tulimme metrolla ja vaihdoimme lauttaan päästäksemme Djurgårdeniin. Jotenkin Tukholma on ihan kuin Helsinki, paitsi ettei Helsingissä kuljeta Ullanlinnasta Katajanokalle lautalla! 









Djurgårdenissa emme osanneet päättää, mitä tekisimme. Oli jo myöhäistä ehtiä Skansenille ulkoilmamuseoon, minä en puolestaan halunnut mennä mihinkään sisätiloihin, joten ABBA-museokin sai jäädä seuraavaan Tukholman matkaan. Loppujen lopuksi nautimme kauniista iltapäivästä puistonpenkillä kirjoja lukien. Kunnes lounaan jääminen väliin alkoi tuntua vatsassa.

Moni ihana pitsihuvilaravintola oli jo mennyt kiinni, mutta sitten löysimme ennestään tutun ravintolan, jonka terassille oli jo kerääntymässä fiinisti pukeutuneita tukholmalaisia illalliselle. Ulla Winbladh, jossa olen illallistanut kerran aikaisemmin mieheni kanssa. 

Joulun välipäivinä vuonna 1996, kun koko Tukholma oli peittynyt paksuun lumikerrokseen, saavuimme Tukholmaan ja yövyimme jossain vanhassa talossa pitkän metromatkan päässä. Kysyimme isännältämme vinkkejä romanttiseen kynttiläillalliseen ja hän neuvoi meidät Ulla Winbladhiin, mielestään kaupungin parhaaseen ravintolaan. Enää en muista, mitä siellä söimme, mutta tunnelmallinen oli saapua ratikalla illanhämyssä lumiseen Djurgårdeniin ja astua kylmästä sisään kynttilänvaloon vanhaan huvilaan, jonka ikkunanpielissä kimalteli lumi.

Tällä kertaa ei lumesta ollut tietoakaan ja ravintolaa oli laajennettu isoksi terassiksi pihalle. Otin alkupalaksi silli- ja silakkalajitelman ja pääruoaksi Rydbergin pihvin, molemmat paikan perinteisiä annoksia. Tuhti oli ruoka-annos. 






Djurgårdenista kävelimme vanhankaupungin kautta Slussenille. Koko päivän aikana tuli kävelytä yhteensä 19 kilometriä!





Onko Enskede sinulle tuttu ennestään? Onko sinulla joku lempikirjan tapahtumapaikka, jossa olet vieraillut tai haluaisit vieraille? 

4 kommenttia:

  1. Ihania nämä kuvat ja tuo mekko. En ole käynyt kyseisessä paikassa. Jos jonnekin olin halunnut mennä, niin Harry Potter. Sitten voisi olla monet brittimaaseudut ym.jotka kiehtoisi kirjojen kannalta ja muutenkin.

    Kivaa lokakuun jatkoa Ei-Leen. <3

    VastaaPoista
  2. Brittien maaseutu on kyllä todella kiehtovaa. Jännä juttu, miten erilaisia maaseutumme ovat saman Euroopan sisällä. Etenkin eri maiden maaseutuja on jopa vaikea verrata toisiinsa.

    Ihanaa syksynjatkoa sinullekin, Tiia! <3

    VastaaPoista
  3. Olen syönyt joulupöydän tuola Ulla Winbladhin ravintolassa 👍👍
    Kivaa viikonjatkoa sinulle 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, joulupöytä siellä on varmasti aivan ihana! Mukavaa viikkoa, Ulrika <3

      Poista

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)