Pakkasta, kaipuuta ja vintagea

 

Tämä on haavekuva. Leikin lapseni kanssa tänään Snapchatillä ja tämä kuva niin kertoo siitä, mikä voisi olla mahdollista. Mieheni istuu juuri koneessa matkalla Pekingiin ja toivoin niin, että voisin matkustaa hänen kanssaan. Viisumin hankkiminen ja sormenjälkien jättäminen lyhyessä ajassa tässä työkiireessä meni niin vaikeaksi, että päätin jättää matkan väliin.

 

Olen siis iloinen, että tein suuren ilmastotyön, jätin lentämättä. Silti minua ihan itkettää, sillä olisin niin halunnut päästä käymään taas Pekingissä tapaamassa ystäviäni. Tämä olisi ollut viimeinen mahdollisuuteni viettää aikaa kolmistaan saksalaisten ystävieni Linnin ja LM:n kanssa, sillä kesällä LM palaa Saksaan, ja sen jälkeen emme tiedä, kuinka enää järjestää tapaamisen kolmistaan. Milloin me kaikki voisimme olla kolmistaan samassa paikassa, kun yksi asuu Kiinassa, toinen Baijerissa ja kolmas Suomessa.

 

En tunne kauheasti vetoa näkemään uusia paikkoja maailmalla, olen kai nähnyt jo niin paljon, että tiedän, etteivät uudet paikat anna mitään ihmeellisiä uusia kokemuksia. Sen sijaan haluaisin matkustaa tapaamaan vanhoja ystäviäni, eiväthän Whatsapp- ja Wechat-viestit ikinä korvaa sitä, että saisin istua heidän kanssaan ja höpötellä.

 

Kaipaan myös kaikkea sellaista, mitä olen joskus tehnyt ja kokenut, maistaa tuttuja makuja ja tuntea fiiliksiä, jotka melkein vielä muistan ihollani ja ainakin sydämessäni. Saatoin jo tuntea kielelläni hotpotin ja Linda'sin herkut. Tunsin kirpeän kuivuuden ihollani ja näin silmissäni Pekingin kylmän ja karun talven. Mieheni yritti lohduttaa, että AQI eli ilmansaastearvot ovat korkeat juuri nyt, mutta minua se ei haitannut ennenkään.

 

Miestäni puolestaan ei lainkaan olisi huvittanut lähteä Pekingiin, joten hän lohdutti minua luvaten ostaa lipun jääkiekon maaotteluun ja antaa sen sitten minulle. Ymmärsin, kuinka vastenmielistä hänelle lähtö oli...

 

 

 

 

 

Kakkonen saavutti vähän aikaa sitten mopokortti-iän (mopo ei tosin ole hankinnassa) ja juhlimme sitä tänä viikonloppuna. Saimme esikoisen paistamia omenalettuja aamupalaksi ja aikaiseksi päivälliseksi isä teki hampurilaisia, ennen lähtöään lentokentälle. 

 

Parantelin mieltäni pitämällä taukoa töistä - eka vapaapäivä kolmeen viikkoon! Nautin kävelylenkkien voimalla, tein kolme eri lenkkiä päivän aikana ja ulkoilin yhteensä ainakin parisen tuntia. Pakkasta 20 astetta, tuuletonta ja aurinkoista. Siis täydellinen kävelysää. 

 

 

 

 

 

 

Tällaisilla pakkasilla paras takki on vintagea. Äitini nuukaili vuosia ennen kuin raaski ostaa itselleen Joutsenen untuvatakin ja pettyi. Lauhojen talvien jälkeen untuvatakkien täytteitä oli kevennetty, eikä takki ollut lämmin. Lahjoitin sen hyväntekeväisyyteen.

 

Onneksi äitini oli ostanut minulle Joutsenen untuvatakin vuosia aikaisemmin ja se on lämmin, tosin tylsän musta. Enemmän tykkään tästä Kestilän kelsiturkista, jonka olen perinyt äidiltäni jo vuosia sitten. Äitini on hankkinut sen nuoruudessaan 60-luvulla ja kutonut vielä villaiset tuulisuojat hihansuihin. Muhkean kashmirhuivin suojatessa muutoin niin avonaista kaula-aukkoa on tämä tosi lämmin. Mutkan rukkaset olen ostanut varmaan parikymmentä vuotta sitten ja ne ovat edelleen huippulämpimät, vakiovarusteeni kovissa pakkasissa.

 

 

Sheep skin coat // Kestilä (vintage)
Jeans // Stehmann

Cashmire scarf  // Odd Molly

Cashmire hat // Balmuir

Sheep skin mittens // Mutka

The worst winter boots ever // Timberland

 

 



 

 

 

 

Nämä Timberlandin kengät ovat sen sijaan jalassani toivottavasti viimeistä kertaa. Hankinnassa on yhtä lämpimät, sillä eivät näissä jalat kyllä palele, siitä pitää huolen aito lampaanturkis. Ongelmana on pohjien liukkaus. Kuviointi näyttää syvältä ja hyvältä, mutta nämä ovat oikeat luistelukengät, joilla tänäänkin liukastelin sellaisissa paikoissa, joissa lumi oli tampattu tasaiseksi.

 

Heti kun saan paremmat tilalle, lahjoitan nämä vaikka Pekingiin. Siellä nämä pääsevät oikeuksiinsa: ne kuuluvat paikkaan, jossa on hyytävän kylmää mutta tuskin koskaan liukasta!

 

  

 

 

 Kuinka sinun viikonloppusi meni?