Silkkipaidassa metsänsiimeksessä

Tässä ne nyt ovat: lupaamani metsänreunassa otetut asukuvat. Valitsin asun ystäväni taidenäyttelyyn sopivaksi, mutta tällä viikolla nämä vaatteet kukaties päätyvät myös työasukseni, varsinkin päivinä jolloin minulla on asiaa töiden jälkeen suoraan kaupungille.

 

Kuten olette varmaan huomanneet, tykkään peittää takamukseni ja muutoinkin housujen vyötärön rajan pitsisillä Rosemunden silkkipaidoilla. Rosemunden hihattomista topeista pidän erityisesti aluspaitoina, koska joustinneuleeksi kudottu materiaali joustaa ja mukailee kauniisti vyötäröä. Se ei lerpsuta mistään, kunhan hankkii riittävän tiukan koon. Itse käytän M-kokoa. Leveäpitsinen on kaunis näkyessään lyhyemmän paidan alta. Minulla on näitä muutamia jo monen vuoden takaa ja yhä jatkuvassa käytössä. Eiväthän ne mene miksikään, kun ne pesee koneessa silkinpesuohjelmalla ja –aineella sekä kuivattaa vaakatasossa.

 

Näissä kuvissa näkyvä Rosemunden toppi on kuitenkin upouusi. Kesällä täydensin vaatekaappiani parilla uudella syksyn sävyllä: Misty Rosella ja Desert Rosella. Sattumalta huomasin, että tämä vanhanroosan värinen Misty Rose on täsmälleen samaa sävyä kuin vuosia sitten hankkimani Massimo Duttin silkkipaita, jossa kukat kimaltelevat hopeisina. Loistava pari yhdessä, eikö totta? Lisäksi kaapistani löytyivät vieläpä samansävyiset Wondersin lakerikiiltokengät, jotka ovat jotenkin sinne unohtuneet ja jääneet harvinaisen vähäiselle käytölle. Mutta mikäpä parempi hetki pukea ne jalkaan kuin taidenäyttely.

Silk blouse: Massimo Dutti

Top:  Rosemunde

Leather jacket: Massimo Dutti

My favourite jeans: Fornarina (shown already here and here)

Ballerina shoes: Wonders

Most of these have a long history in my wardrobe :)

Massimo Duttilta on myös kuvien biker-nahkarotsini, sekin jo muutaman vuoden takaa. Ihastuin aikoinaan sen miellyttävän pehmeään nahkaan ja hintavaan lookiin makeine kullanvärisine vetoketjuineen. Eikä se silti kauheasti maksanut, siitäkään huolimatta, että sen farkunsininen vuori on tyylikkäästi viimeistelty ja puhdasta puuvillaa eikä mitään keinokuitua.

Arvostan luonnonmateriaaleja, enkä voi ymmärtää, kuinka kukaan suostuu pukemaan ylleen polyesteriä, kun lähes samaan hintaan voi saada aitoa silkkiäkin. Valitettavasti kuulemma Massimo Duttikin kulkee kohti polyestertuotantoa. Näin minulle ainakin kertoi keväällä heidän myyjänsä ja samaan hengenvetoon selitti, kuinka paljon laadukkaampaa polyester olisi tänä päivänä. Että turhaan sitä niin pelätään. Olen kyllä kuluttajana toista mieltä. Enhän minä syökään muovilautaselta. Miksi siis pukeutuisin muoviin?

  

Onneksi minulla on vielä näitä vanhempia, laadukkaita luonnonkuituisia Massimo Duttin paitoja kaapissani ennestään. Olen tähän asti pitänyt heidän vaatteitaan hinta-laatusuhteeltaan erinomaisina, kohtuuhinnastaan huolimatta ne näyttävät mielestäni kalliimmilta vaatteilta. Jos ne loppuisivat minulta kesken, näyttää niitä löytyvän myös vähänkäytettyinä Rekistä ja Emmystä.

Emmyssä on muuten vielä huomiseen asti farkkutarjous: kaikki farkut - 20 % keskiviikkoiltaan saakka alekoodilla FARKKU09.