lauantai 12. toukokuuta 2018

Pinkissä taivaassa

 


60-luvun nukkeja

 



 




 
 


 



 
 

 

 

 


 

 

 
 
Dior
 
 


Eksoottiset jumalattaret


 


Monacon ruhtinatar Kelly

 
 
 

Marie Antoinette

Elizabeth I

Joséphine Bonabarte

Audrey Hepburn: My Fair Lady



Diana Ross

Scarlett O'Hara



 

 




 
 

Tunnustan!

Rakastan vaatteita ja barbeja.

No, mietin olenkohan todellisuudessa koskaan leikkinyt aidoilla barbeilla. Kun olin lapsi, ne olivat out. Silloin vain Daisyt olivat jotain. Ensin olin onneni kukkuloilla, kun sain joululahjaksi tummatukkaisen Daisyn. Sitten Sokoksessa oli arpajaiset, joissa saattoi voittaa vaaleatukkaisen Daisyn. Täytin todella monta arpajaislappua ja voitin! Kaksi Daisyä oli jo paljon, kunnes markkinoille tuli pakkaus, jossa oli Daisy ja koira, dalmatialainen. Minun oli pakko saada se. Olin onnellinen kolmen Daisyn omistaja.

Ystäväni ja minä leikimme niillä todella paljon. Vielä seitsemännellä luokalla Daisymme kalustivat talojaan, vaihtelivat vaatteitaan tämän tästä ja elivät kadehdittavan jännittävää arkea. Oli heillä yksi mieskin, jota he taisivat vuorotella. Joku kopio-Ken se kai oli.

Daisyjä ei muista kukaan enää, mutta nukkekaverinsa sen kun porskuttaa eteenpäin.

Kun näyttely avattiin pari viikkoa sitten, mietin, kenet pyytäisin mukaani. No kenenkäs muunkaan kuin samaisen ystäväni, jonka kanssa vuosia jaoin leikit ja innostuksen ja jota en ole tavannut moneen vuoteen. Päivityksiä-blogin ystäväni ja tyttäriemme kanssa kävimme tänään katsomassa näyttelyn. Pääsipä kuopuksemmekin mukaan, mutta hän ei oikein ymmärtänyt nukkien katselemista. Kertoi kyllä leikkineensä barbeilla itsekin hyvän (tyttö-)ystävänsä kanssa, jolla on paljon barbeja. Esikoinen ei ole koskaan ymmärtänyt puettavien nukkien päälle, joten lapset kiersivät näyttelyn nopeasti ja lähtivät elokuviin. Supermarsu voitti nuket.

Mutta ystäväni ja minä nostalgioimme. Kiersimme näyttelyn tutkien jokaisen nuken huolella ja ihastellen pieniä yksityiskohtia. Sydämen pohjasta räpsimme valokuvia toisistamme samanlaisella vaaleanpunaisella divaanilla, kuin ystävälläni oli pienenä Daisyn talossaan. Tädit tykkää leikkiä, totesin eräälle pienelle tytölle, joka ihmetteli kuvaamistamme.

Ehkä tulen vielä uudestaan tähän näyttelyyn ennen sen päättymistä elokuun lopussa. Tutkimaan jokaisen nuken huolella uudestaan.

Näyttelyn jälkeen menimme kahville Hakasalmen huvilan kahvilaan, jossa on kuulemma kaupungin laajin valikoima gluteenittomia leivonnaisia. Istuimme pihalla tuntikausia auringosta ja lämmöstä nauttien ja päivitimme vuosien kuulumiset. Ihana päivä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti