Juhla-asussa loppiaiseen ja anti-konmari

Juhlavaatteista ei voi koskaan nauttia liikaa, eihän? Siksipä kuljen jouluaatosta alkaen juhlavaatteissa aina loppiaiseen asti. Tämä asu oli päälläni uutenavuotena ja uudelleen taas tällä viikolla, ihan arkipäivänä. Ovellamme kävi joku kaupustelija ja pohdin, mahtoiko hän ihmetellä kimaltelevaa asuani keskellä päivää.

Leninki on Ralph Laurenin, roikkunut kaapissani muutaman vuoden ja oli päälläni myös kaksi vuotta sitten uudenvuodenaattona.

Neuletakin meinasin lähettää Emmyyn myytäväksi. Kimalteleva kietaisuneuletakki on roikkunut pari vuotta kaapissani käyttämättä ja meinasin, ettei minulla ole sille tällä hetkellä käyttöä, joten olisiko parempi luovuttaa se jonkun muun käyttöön. Onneksi en ennättänyt, sillä uutenavuotena etsiskelin sopivan juhlavaa neuletta kimallemekon pariksi ja tuskailin juhlavaatevarastoni vähyyttä - kunnes kekkasin tuon neuletakin. Voihan sitä kantaa yllä näinkin...

Kuvista ei erotu, että neuletakki oikeasti kimaltelee samalla tavalla hopeisena kuin leninkikin...

Glitter dress // Ralph Lauren

Glitter cardigan // Andiata

Glitter plumps // Loriblu

All old treasures from my wardrobe

Alla oleva kuva on parin vuoden takaa: juhla-asuna nahkahame ja pitsipaita. Hame on nyt kokeiluni, pystyisinkö ikinä luopumaan mistään, millä olisi taas joskus käyttöä. Tiedän, että tulen katumaan...

Olen anti-konmarittaja. Minusta on todella vaikea luopua mistään vaatteistani. Kaikki tulee aina muotiin ja käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Koot vaihtuvat, mutta yleensä ennemmin tai myöhemmin vaatteet käyvät taas sopiviksi. Lisäksi minulla on tytär, joka käy vaatekaapillani ja etenkin isoäitinsä nuoruudenaikaisella vaatekaapilla. Ja kuinka usein teenkään löytöjä omasta vaatekaapistani, kuten yllä olevan neuletakkini. Siksi en yleensä raaski luopua mistään. 

Harvoin myöskään teen vikatikkiostoksia, joita katuisin myöhemmin. Oikeastaan kengät ovat minulle se suurin riskitekijä, jalkani koko vaihtelee päivittäin, jopa tunneittain. Sekä leveydessä että pituudessa. Kenkieni pitäisi olla aina niin isot että jaloillani olisi tilaa turvota rauhassa. Siitä johtuu, etten voi käyttää avokkaita lainkaan, joudun hankkimaan aina niin isot, etteivät ne kertakaikkiaan pysy jalassani ilman remmiä. 

Niinpä joskus moneen kertaan sovitetut ja sopivilta tuntuneet kengät osoittautuvatkin täysin mahdottomiksi jalkaani.

Ennen joulua lähetin myyntiin Emmyyn lähinnä pieneksi jääneitä lastenvaatteita, mutta myös joitain itselleni ostamiani, kuten jossain ajatusharhassa tämän kuvassa olevan Sofie Schnoorin nahkahameen, jota olen käyttänyt vain pari kertaa. Silti pidän siitä kovasti, malli on niin kauniin naisellinen ja näyttävä päällä.

Lisäkuvia kahden vuoden takaa täällä. Voi olla että tulen vielä katumapäälle ja ostan sen itselleni takaisin... :)

Kaikki myyntiartikkelini löytyvät täältä.