Vikatikkifarkkuostos

 

 

 

 

Valmistelin tämän jutun jo kesällä ja siitä syystä luonto on niin kesäisenä. Sitten tulikin helteet eikä tämä farkkujuttu oikein tuntunut sopivalta. Vieläkään en ole kaivanut farkkuja esiin, mutta kenties jo ensi viikolla on aika?

 

 

 

 

 

 

 

 

Farkkujen ostaminen on aina arpapeliä. On niin monta asiaa, joiden pitää toimia, jotta farkut näyttäisivät hyviltä, ja usein takapuoli on se kriittisin paikka Mitkä sopivat yhdelle, eivät välttämättä näytä hyviltä toisella. Siksi farkkuja on aina voitava sovittaa ja erityisesti vieläpä peilin edessä siten, että pystyy näkemään toisesta myös takapuolen.

Siinä on myös syy, miksi suomalaisfirma NOMO ei menestynyt. Se yritti muutama vuosi valloittaa Suomea konseptilla, jossa farkut tehtiin mittatilauksena asiakkaan skannatuilla mitoilla. Minäkin erehdyin testaamaan firmaa ja jouduin sen jälkeen riitelemään toimitusjohtajan kanssa sekä taistelemaan kuluttaja-asiamiehen kautta rahani takaisin. No, oli siinä paljon muutakin, firma kaiken kaikkiaan mokasi farkkuni, eikä suostunut palauttamaan rahoja ilman virallista tietä. Mutta sen opin kokeilustani myös, että vaikka farkut kuinka valmistettaisiin mittojeni mukaan, ne eivät välttämättä siitä huolimatta ole ne hyvännäköiset päällä. Joku asia voi aina tökkiä, vaikkapa taskujen koko tai asento, joka ei ole ihanteellinen minun takapuolelleni. Siksi pyörin aina sovituskopissa kamera kädessäni ja kuvaan takapuoleni sovittamissani housuissa.

Vaikka takapuoliasia olisikin kunnossa, voi joku muu asia olla pielessä. Farkuissa on aika monta muuttuvaa osaa: malli ja muoto, lahkeen leveys ja pituus, vyötärön korkeus. Vieläpä väri sekä koristeet.

Yritän aina löytää farkut, joissa olisi jotain erikoista. Koristeompeleita, vetoketjuja tai glitteriä. Ei mitään tavallista perusfarkkua. Yleensä farkkujeni pitää myös olla kantapäähän asti ulottuvat, ne vain jostain syystä näyttävät parhailta päälläni. Parhaiten vartalooni sopii bootcut tai ainakin suora lahje, se hoikentaa leveätä yläosaa.

Kaksi vuotta sitten eksyin sovituskoppiin nämä farkut mukanani. Olin kiinnittänyt huomiota näihin kukkakoristeisiin. Yleensä sovittelen kaikessa rauhassa, istuen, kumarrellen ja ties mitä kommervenkkeja tehden nähdäkseni, kuinka farkut toimivat päälläni. Mutta tuolla kertaa minulla oli kiire, olin seuraavana päivänä palaamassa Pekingiin ja laukut olivat pakkaamatta. Jotain asiaa olin toimittamassa kaupungilla, kun sinne sovituskoppiin eksyin. Katselin peileistä ja kuvailin. Aika hyvännäköiset. Kapea lahjekaan ei haitannut tällä kertaa. Löysin mielestäni täydelliset farkut, maksoin ja lähdin kotiin.

Vasta kotona tajusin, kuinka hirvittävän matala vyötärö näissä farkuissa oli. Enää ei ollut aikaa viedä näitä takaisin, joten työnsin ne vaatekomeroni perukoille ja lähdin taas vuodeksi Pekingiin.

Viime kesänä löysin ne sieltä vaatekomerosta ja päätin tehdä asialle jotain. Vein ne Remakeen Pialle, joka leikkasi toisista, Fidalta löytyneistä farkuista vyötärökaistaleen ja rakensi näihin tällaisen kaksoisvyötärön. Lisäsi vielä vähän strasseja ja avot: vikatikkiostoksesta tulikin täydelliset muotifarkut!

Mitä sinä olet tehnyt vikatikkiostoksille? Oletko saanut niistä tuunattua jotain vai joutunut heittämään pois?