perjantai 5. tammikuuta 2018

Parhaat joululahjamme

 
 

 
 
 



 
 
 
 


 
 

 



 

 


 

 
 
  

 
 
 
Vaikka joulusta on jo toista viikkoa ja loppiainen (ja loman loppu) kolkuttelee ovilla, on ihana vielä viettää aikaa parhaiden lahjojen kanssa. Lahjojen, joista toivottavasti on iloa vielä tulevinakin jouluina.
Lapsemme ovat kirjaston suurkuluttajia, mutta siitä huolimatta joulupukkikin muistaa heitä aina kirjoilla. Joko kirjat ovat divarien klassikoita tai kirjahyllyssämme kuluvia. Tosin nykyään ne ovat enimmäkseen ulkomailta tilattuja, sellaisia joita ei yleensä kirjastosta saa. Ja vielä jonain päivänä, kun omat lapseni ovat kasvaneet niistä ohi, jatkuu niiden elämä opettajan kirjahyllyssä. Kiertelin kirjamessuilla lokakuussa enkä löytänyt mitään mielenkiintoista ostettavaa, koska kaikki kirjat olivat suomeksi. Palasin kotiin ja tilasin kirjat ulkomailta. Viemme monelta kääntäjältä leivän lukemalla kirjat alkuperäiskielillä, mutta kielitaidon karttumisen kannalta lukeminen on suositeltavaa.
Kirjoja tuo pukki minullekin, mutta valitettavasti ei Annette Haalandia tällä kertaa. Hänen viimeisin eli kolmas kirjansa Pastor Viveka och Glada änkan ei ennättänyt pukinkonttiin, sillä se ilmestyy vasta helmikuussa. Sarjaa ei valitettavasti ole suomennettu, mutta sen kaksi ensimmäistä osaa löytyy ruotsiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista.
Rita Falken kulinaristisissa dekkareissa luettavaa sarjassa riittää joksikin aikaa. Niitä ei niin ikään saa suomeksi, ja vasta nyt, kun kirjahyllyyni on päätynyt useampi osa suoraan Saksasta, ensimmäinen jopa Pekingin kautta ja viimeisimmät kuljetettiin pikatoimituksena pukin reessä, huomasin että ne kaikki löytyisivät kirjastostakin. Saksaksi totta kai.
Mitä muuta pukki toi? Toivottavasti ei mitään turhaa, vaan huolella suunniteltua ja mietittyä. Uuden kameran ja objektiivin, joita harkitsin jo Pekingiin lähtiessäni ja jotka halusin hankkia kotimaasta, ja ilman kiirettä. Käyttäjien kokemuksia kartoittaen ja huolella valiten.
Lämpimän huivin ja pipon, joita himoitsin pitkään ja joiden värejä valitsin hartaudella. Kukallisen kylpytakin, jota jo vuosia sitten halusin mutten toivonut, koska entinenkin meni vielä. Reikäisenä ja rispaantuneena, täpötäysien matkalaukkujen salpoja sulkiessamme se sai viimein tuomion jäädä muuttokuormasta Pekingiin, mutta Suomessa tulikin tenkkapoo, koska kukallisia ei löytynyt enää mistään. Viimein jouluksi onnistuin löytämään tämän, enää ei siis tarvitse aamuisin palella pelkässä yöpaidassa.     
Yöpaidan sain myös. Tai oikeastaan ostin vasta joulun jälkeen alennusmyynnistä lahjaksi isältäni. Yöpaidatkin ovat kuluneet aika vähiin, usein niiden puutteessa joudun lainaamaan t-paitaa mieheltäni. Oikeastaan yöpaitani on tarkoitettu päiväkäyttöön, mutta minulle se on juuri sopivanlainen yömekko.
Häälahjarahoillani ostin 19 vuotta sitten kaksi kaunista pellavapyyhettä, saunapyyhkeemme, kevyet kietoutua iho höyryävänä saunan jälkeen. Vilvoitella mökkiterassilla lempeässä kesäillassa ja odotella lämmön tasaantumista. Vuosien käytössä pyyhkeet ovat vain pesuissa parantuneet ja pehmenneet. Miellyttävyytensä ja kotimaisuutensa lisäksi ne ovat myös ekologiset, onhan pellava materiaalina paljon ympäristöystävällisempää kuin puuvilla. Olen vuosia haeskellut lapsille samanlaisia, yhtä kauniin värisiä, mutten muista pyyhkeittemme valmistajaa ja tämän nimi – jos sellainen pyyhkeissä luki - on kulunut jo pois. Olen etsinyt kaupoista ja netistä, löytämättä kuitenkaan yhtä kauniita. Kerran sitten tänä syksynä törmäsin Stockmannilla kodintarvikeosastolla näihin Lapuan kankureiden pyyhkeisiin ja ne päätyivät pukinkonttiin, yksi kullekin lapselle.
Mieheni kanssa emme lahjoja vaihtele. Hänen lahjansa oli aika, jonka hän kulutti eräänä joulukuisena iltana netissä, selatessaan käyttökokemuksia pen-kameroista. Minut tarvittiin paikalle ainoastaan pankkikorttivaiheessa. Kumpikin täyttää omat pakettinsa, toinen toisillemme vasta käärimme ne.
Lapsilta saamme yllätyslahjoja, tänä vuonna sain ikioman pussillisen pähkinöitä ja miehen kanssa yhteisen suklaalevyn. Eikä joulua ilman Wiener Nougat’ta. Ja lautapelejä, joissa selvitetään julmia murhia.
Suurin yllätys oli kuitenkin anopin nypläämä pellavaliina. Liina, joka tuskin vielä vuosiin pääsee tahmatassujen joulupöytäämme koristamaan. Vasta sitten kun vietämme joulua aikuisten kesken ja silloinkin korkeintaan kahvipöytään.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti