torstai 11. tammikuuta 2018

Haukiwallenberg eli ruotsalaista kalaa ravintoloiden tapaan










”Miks’ meil on TAAS kasviksia?” ihmettelee kuopus haukiwallenberg edessään lautasella.
”Ei, kun meillä on kalaa”, valistaa isosisko.
”Kalahan on kasvista”, kummastelee kuopus ja saa koko perheen remahtamaan nauruun. Hämmentyneenä kuopus sorkkii kalapalaa haarukallaan.
Kun joulukinkuista selvisimme, olemme viikon ajan viettäneet taas lihatonta viikkoa. Syöneet soijarouhemakaronilaatikkoa ja Kakkosen tekemää tomaattispagettia, köksätunneilla opitulla reseptillä.
Neljänä päivänä päivälliseksi on ollut kalaa, milloin missäkin muodossaan. Viikko huipentui lauantain haukiwallenberg-pihveihin, joiden kokeiluun saimme idean treffi-iltanamme Salutorgetin ruokalistalta. Ravintolassa jätimme annoksen kokeilematta, koska totesimme ruokalajin helpoksi valmistaa itsekin kotikeittiössä. Ja helppo se onkin – miehen mielestä. Vaikka vaatii vähän näpertelyä. Ihan hyvääkin se on, mikäli tykkää miedonmakuisesta kalasta. Kohtalainen määrä kermaa nimittäin laimentaa huomattavasti hauen ominaismakua, jota minä ainakin jäin kaipaamaan. En ole miedonmakuisten ruokien ystävä, ja kaloissa se koskee ainakin ominaismautonta kuhaa.
Haukiwallembergresepti löytyy täältä.
Pihvien pariksi tein normaalin kermaviilikastikkeeni eli
1 prk kermaviiliä
1 rkl sinappia
2 rkl sitruunamehua
muutama tippa tabascoa
2 rkl pilkottuja kapriksia
hyppysellinen sokeria ja suolaa
mustapippuria
Miedonmakuisista ruoista puheen ollen, ylijääneestä peruskoulun köksäkirjan miedosta tomaattispagettikastikkeesta tulee seuraavana päivänä vielä hyvä tomaattikeitto. Lisäpontta siihen antaa tulinen chilikastike.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti