lauantai 4. heinäkuuta 2020

Mökkitöistä etätöihin kaupunkiin






Tämä kesä on ollut todella erilainen kuin aiemmat kesät. Emme ole matkustaneet tai aikeissa matkustaa ulkomaille, Saksaan, kuten alun perin oli aikomuksemme. Tarkoitus oli reissata Saksassa opiskelevan tyttäremme luo ja samalla tutustuttaa maahan poikiamme sekä tavata vanhoja ystäviämme ympäri maata. Sen sijaan tyttäremmekin palasi kotiin maaliskuussa koronaeristyksen alkaessa, ja olemme siitä lähtien viettäneet aikaa tiiviisti koko perheen kesken. 

Tavallisena kesänä menemme mökille vasta heinäkuussa, kun ilmat lämpenevät ja miehellä alkaa loma. Mökillemme on liian pitkä matka päiväreissua ajatellen ja kesän ensimmäisen mökkipäivän on oltava riittävän lämmin, jotta kosteat petivaatteet saa tuuletettua ja kuivattua auringossa. Mökissä on alussa aina kylmä ja kosteaa, uuniakaan emme ole uskaltaneet sytyttää vuosiin lämmittääksemme pirttiä. Mökkeily lomalla katsoo säitä ja lomia, siksi se jää meillä hyvin lyhytaikaiseksi. 








Tänä koronakesänä säät päättivät yllättää iloisesti etätyöläiset, ja niinpä, mieheni etätöiden jatkuessa ja tyttären etäopiskelun alkaessa, päätimme siirtää kotitoimiston mökille. Ensimmäisinä päivinä kesäkuun alussa ulkolämpötilakin oli vain reilun parinkymmenen, ja sisällä mökissä oli niin kylmää, että mieheni veti kaikki mukanaan olleet pitkähihaiset ylleen ja palaveriensa välissä tuli ulos lämmittelemään kohmeisia sormiaan. Siinä vaiheessa järvivesikin oli niin kylmää, ettei minua huvittanut edes saunasta heittää talviturkkia (tosin olin heittänyt sen jo tammikuussa savusaunoessamme Krapihovissa). 








Minä ja pojat hoidimme taloutta, samalla kun mies ja tytär tekivät omia töitään. Kiitos äänikirjojen, joita kuuntelin vettä lämmittäessäni ja tiskatessani, kuuntelin ja luin kesäkuun aikana ennätykselliset kymmenen kirjaa. Sellaiseen määrään en ole päässyt sitten teinivuosieni. Aiemmin minä valitin, että lapset eivät kuulokkeet päässä kuule koskaan yhtään mitään, mitä heille sanoo. Nyt lapset valittavat samaa minusta. Koska kuulokkeet ja äänikirja.
  















Mökillä söimme hyvin, uimme paljon ja saunoimme usein. Kuopuksesta kehittyi suorastaan mestariuimari. Sain siivottua nurkkia, joita emme ole ehtineet siivota vuosiin. Koristelin paikat kukilla, kuten isoäitini aikoinaan. Maksoin pojille, jotta he siivoaisivat pihaa, samalla kun itse leikkasin lupiineja maljakkoon ennen kuin ne siementävät pihalle. Eräänä kuumana päivänä tytär ja minä sulloimme kaikki mökin vanhat räsymatot autoon ja vietimme tunteja mattopyykillä.

Seurasimme lintuperheiden elämää, kuinka vesilintujen poikaset kasvoivat ja odotimme räkättilasten ensimmäistä lentoa. 









Nyt mökiltäpaluustamme on lähes viikko. Helle oli jo väistynyt, kun palasimme kotiin, mutta lämpöä riitti vielä päivän. Nyt en jaksa enää toiveikkaana tutkia sääennustetta, haikailen vain lämpöä ja mökille ja pelkään että loppukesä on kylmä ja sateinen. Yhdestä asiasta kyllä nautin: pukeutumisesta kaupungissa, sillä mökillä kuljin nuoruuteni päivät nähneissä mökkivaatteissani koko kuukauden. Nautin myös siitä, ettei huusholli vie koko päivää, vaan minulla jää aikaa muuhunkin. Kuten turhien tavaroiden karsimiseen ja kirjoittamiseen. Sekä lukemiseen :)  
 






Yksi asia on myös paremmin kuin mökillä. Kotona nukkua kuorsaan pitkät yöunet, ilman melatoniinia tai muita apukeinoja. Mökillä stressasin yöllisiä vessakäyntejä pihanperällä niin, etten saanut unta ja heräilin öisin. Lähes joka yö jouduin hiippailemaan ulos ja olin ikionnellinen, mikäli heräsin vasta aamuyöstä ja oli jo valoisaa. Sen jälkeen en enää saanut unta ja yöunet jäivät usein lyhyiksi. Nyt kun vessa on lähellä, nukun levollisesti kuin tukki läpi koko yön kymmenenkin tuntia putkeen!   

Kotiin palattuamme yllätys oli melkoinen. Oletimme kaikkien pihakukkiemme paahtuneen kuoliaiksi kesähelteissä, vaan ei. Miehen netistä löytämät kasteluohjeet olivat toimineet ja meitä odottivat hyväkuntoiset, vehreät kukat. Viimekesäiset, tunkiolla talvehtineet hortensiatkin olivat vironneet ja kasvattivat jo uusia nuppuja. Vain lasten kasvattamat yrtit olivat nuukahtaneet, mutta nekin heräsivät henkiin saatuaan vettä. Mimosa odotteli nupuillaan ja avasi terälehtensä ensimmäisen sateen myötä.   







Kesäkuussa lukemani ja kuuntelemani dekkarit:


englanniksi (Storytel):

Carola Dunn (The Daisy Dalrymple series):
1. Death at Wentwater Court
2. The Winter Garden Mystery
3. Requiem for the Mezzo
4. Murder on the Flying Scotsman
5. Damsel in Distress

ruotsiksi (kirja-Storytel-yhdistelmä, löytyy myös Bookbeatista):
Olseni & Hansen: Badhytten - Det som göms i sand kommer fram ibland
(seuraava osa on huomenna luettu)

saksaksi (Bookbeat):
Jörg Maurer: Niedertracht, Alpenkrimi

suomeksi (Storytel):
Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
    















tiistai 30. kesäkuuta 2020

Emmy-löytöjä esittelyssä: pellavamekko ja design-laukku







Ensinnäkin pieni Emmy-vinkki: vielä parin päivän ajan saa Emmyn naistenvaatteista -15 % alen.  

Sitten omiin Emmy-löytöihini. Tällä hetkellä (taas) minusta on vaikeampi karsia vanhoja kaapistani kuin hankkia uusia. Kesä ja lämpö saa minut aina kaivamaan hameet ja leningit esiin. Kesällä värivalikoima on laajempi ja silloin helposti innostun, kun näen uusia ihania vaatekappaleita. Talven ankeat mustat ja harmaat eivät minua sytytä, sen sijaan kesän leiskuvat värisävyt. Harmi että Suomen kesä on niin lyhyt, etten ennätä käyttää loppuun edes nykyisiäkään mekkojani. Mutta jos kohdalle sattuu laadukas käytetty ihanuus, se on pakko napata omaan käyttööni. 

Viimeisenä helleaamuna nappasimme nämä kuvat viimekesäisestä Emmy-löydöstäni, joka on koko talven roikkunut silitettynä vaatekomerossani ja pääsi nyt ensimmäistä kertaa ylleni. Hauska papukaijakuosinen Talia Bensonin leninki on ohutta pellavaa ja siinä on todella kauniit laskokset rinnuksessa. Ilman niitä leninki olisikin liian perusmallinen minulle =D Helma on kauniisti A-linjainen, mikä tekee siitä kevyen ilmavan ja sopii vartaloni malliin erinomaisesti. 









Leningin pariksi sopii erinomaisesti kuukausi sitten Emmystä bongaamani uutuus: Lovia-merkkinen olkalaukku. Toisinaan suomalainen Lovia, joka yleensä valmistaa laukut huonekaluteollisuuden jätenahasta, tarjoaa ennakkotilauksesta myyntiin erityiserän hirvennahasta valmistettuja, punottuja laukkuja. Näiden Kaiho-nimisten crossbody-laukkujen materiaali on saatu hirvikannan määrää kontrolloivan metsästyksen sivutuotteena, ja Lovian nettisivun mukaan usein tälle nahalle ei ole käyttöä ja se haudataan maahan. 








Viime syksynä tämä Kaiho-erä oli värjätty kauniin viininpunaiseen sävyyn. Ihailin näitä laukkuja Lovian nettisivuilla ja kovasti mieleni teki tätä laukkua. Tilausaika päättyi marraskuussa ja tilaus jäi tekemättä. Onneksi, sillä keväällä bongasin uudenveroisen laukun Emmystä ja pakkohan se oli heti ostaa pois! Ja laukku on juuri niin kuin kuvien perusteella oletinkin. Uskon, että se tulee syksyllä kovaan käyttöön, mutta varmaan näin kesälläkin. Huomasin nimittäin, että tässä leningissäni on täsmälleen samaa viininpunaisen sävyä kuin laukussakin! Tällä hetkellä samaa Kaiho-laukkua on tilattavissa mustana.


Laukkujen valmistajana Lovia on varmaan kaikille jo tuttu. Viime linnanjuhlien jälkeen Iltasanomat ja naistenlehdet hehkuttivat, kuinka moni vieras oli valinnut laukukseen tai koruikseen kotimaisen Lovian.

Illalla sää viileni sateen myötä, ja puin leningin pariksi farkkutakin, jonka löysin noin kahdeksan vuotta sitten Ebaystä käytettynä. Miten ihana yhdistelmä!





Sateen jälkeen nupuilla ollut Mimosamme puhkesi täyteen kukkaan. 








Linen dress: Talia Benson 
Crossbody bag in Nordic elk leather: Lovia     
Jeans jacket: Vingino
All treasures bought as second hand 





Muista ale 2.7. asti koodilla SUMMERW20