Vieraamme
viihtyivät Suomessa hyvin. Olihan eksoottinen maamme kaikin puolin positiivinen
yllätys varovaisten ennakko-odotusten suhteen. Viikon aikana he näkivät
auringon ja harmauden, syksyn, talven ja kevään säät. Heidän kuopuksensa oli
taivaissa: pääsihän hän ihailemansa kaverin kotimaahan, sai leikkiä kaverinsa
kanssa ja peuhata lumessa.
Viikon
aikana saksalaisystävämme ulkoilivat ja tutustuivat pääkaupunkiseutuun, sen nähtävyyksiin
ja kansainvälisiin kouluihin. Torstai-iltana, Isä haki heidän kuopuksensa meille
yökylään. Perjantaiaamuna pieni eskarilainen lähti innokkaana kuopuksemme
mukaan tutustumaan suomalaiseen peruskouluun. Olin etukäteen sopinut asiasta
opettajien kanssa ja oma kuopukseni oli luvannut pitää huolta ystävästään.
Muutamaa
tuntia myöhemmin hain reippaat koululaiset kotiin. Päivä oli mennyt mukavasti, yhdessä
oli opiskeltu matematiikkaa ja kuvista. Välitunnilla oli koulun pihalta
löytynyt iso lätäkkö, jossa oli testattu Taobaosta ostettuja talvikenkiä ja
todettu ne vettäimeviksi. Poika tepsutti paljain varpain, sukat ja kengät oli ripustettu
patterille kuivumaan. Kotona työnsin saappaat täyteen paperia ja suosittelin
vanhemmille, että ulkovarusteet kannattaa jatkossa hankkia Suomesta. Onhan
Suomen talvi märempi kuin Pekingin.
Kun
vuorokauden päästä vanhemmat saapuivat noutamaan nuorimmaistaan, sen sijaan
että tämä olisi koti-ikävissään halannut vanhempansa, totesi hän vain: ”Go
away!” Ei saa tulla häiritsemään leikkiä!
Tällä
kertaa emme tarjonneet suomalaista kotiruokaa vaan vähän fiinimpää: graavikalaa
ja itse savustamaamme savulohta. Sekä Etelä-Saksassa että Pekingissä
kalakulttuuri on sen verran vierasta, että tarjoilumme keräsi aidon ihailun. He
taitavat nyt innolla odottaa, että muutosta tulisi totta tähän mielenkiintoiseen
maahan, jolla on tarjottavanaan paljon eksoottisia elämyksiä ja upea
ruokakulttuuri J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)