Kyllä opet ovat aika huippuja. He pystyvät
sellaisiin ihmeisiin joihin me vanhemmat emme. Opet saavat vettä pelkäävät
lapset sukeltamaan ja hiihtohissejä kammoavat nousemaan hissiin. On jopa opettajia,
jotka hakevat koulukarkulaisia takaisin kouluun, ja olen nähnyt opeja, jotka
kannustavat oppilaita ties minkälaisiin suorituksiin. Mitä supersensitiivisten
lasten vanhemmat oikein tekisivät ilman heitä.
Maanantaina veimme kuopuksen pakottamalla
hiihtokouluun. ”Kun siellä joutuu menemään hissiin ja mä putoon sieltä”, parkui
kuopus ja yritti olla velttona, kun häntä puettiin väkisin.
Iltapäivällä hän palasi riemuissaan kotiin.
”Mä menin neljällä eri hissillä ja laskin ihan ylhäältä alas!” Siis neljä
rinnettä oli huiputettu. ”No oliko kivaa?” ”Joo.”
Kiitos hiihto-opet,
teitte sen jo neljännen kerran! Sillä ilman teitä meidän lapsemme olisivat
edelleenkin taikamatolla...
Kuopus muutamaa päivää myöhemmin: ”Mä haluan laskea yksin. Mä en jaksa odottaa teitä muita, kun te ootte niin hitaita.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)