Pelastuspartioita pakkasessa

YhdenYEnsimmäisten kahden päivän saldo:

12 x mäen alas laskettelua,
4 x järven ympäri hiihtoa
5 x läheltä piti lastensuojelua

Ensin kuopus hyytyy mäkeen ja sitten ladulle. Koska kylmä. Hän lähtee yksin hiihtämään takaisin mökille kun muu perhe jatkaa kukin omaan tahtiinsa järven ympäri. Isoveikan on tarkoitus ensimmäisenä poimia kuopus matkaansa, mutta hän hiihtääkin harhaan, ja niinpä parkuvan kuopuksen pelastaa ventovieras setä. Mitä tästä opimme? (Pukemaan lapselle enemmän päälle ettei tarvitse ladulla palella.)

Samana iltana Kolmonen tuupertuu saunan jälkeen kylpyhuoneen lattialle. Sisarukset kiljuvat hysteerisinä vanhemmat avuksi. Lapsi elvytetään juottamalla tälle vettä. Mitä tästä opimme? (Että urheillessa on nestetasapaino säilytettävä!)

Kuten huomaa, että olemme aika epäurheilullinen perhe. 40 asteen helteessä osaamme toimia järkevämmin kuin 15 asteen pakkasessa. Uutisten mukaan jo muutama etelänmies (ulkomaalainen) on tänä vuonna melkein menettänyt varpaitaan kylmetettyään jalkansa. Meillä on onneksi vielä kaikki tallella.

Laskettelukeskusten lastensuojeluviranomaisilla on kyllä varmasti kädet täynnä töitä etelän hiihtolomien aikaan. Kahteen otteeseen mies hoitaa pelastuspartiotehtäviä rinteessä. Hän pelastaa kaksi nyyhkyttävää esikouluikäistä, joiden puhelimet ovat hyytyneet pakkasessa ja joiden vanhemmat ovat lasten sanojen mukaan hylänneen heidät. Mies lämmittää puhelimet käsiensä välissä, kunnes ne toimivat taas. Vanhemmat löytyvät.

Yhtenä iltana osallistumme naapurilapsen etsintöihin. Vanhemmat kun olivat päästäneet lapsen kaverinsa kanssa laskettelemaan. Lapsen puhelin on hyytynyt pakkasessa ja akku loppunut, kaveri hylännyt, eivätkä vanhemmat tiedä, mihin kylmissään oleva 11-vuotias on kadonnut illan pimetessä, jolloin hissitkään eivät enää toimi. Kaveri kertoo nähneensä tämän viimeksi toisella puolella tunturia, mutta etsijät eivät tavoita lasta yhdestäkään hiljentyneestä laskettelupisteestä. Huolestunut äiti näkee tämän jo sielujensa silmin kylmettyneenä lumihangessa makaamassa.

Puolta tuntia myöhemmin lapsi löytyy kotoaan, jonne hän on neuvokkaasti lykkinyt laskettelusuksilla poikki pimeän järven. Kun säikähdyksestä on selvitty, lapsen kyyneleet kuivattu ja istuudumme ruojapöytään, kysyy äiti lapseltaan:

”Olisitko sä jäänyt lumihankeen makaamaan?”

”No en taatusti”, tuhahtaa lapsi.