Lastenvaatteita tuli myyntiin

 

 

 

 

 

 

 

 

Panin taas paljon huippukuntoista ja laadukasta lastenvaatetta myyntiin second hand -putiikkiini tänne. Merkkeinä muun muassa Steiff, Burberry, Catimini ja Ralph Lauren.

Tragikomediaa ja taidenautintoja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään esitettiin Svenska Teaternissa toiseksi viimeistä kertaa näytelmä En man som heter Ove. Tiedättekö sen ruotsalaisen elokuvan, joka perustuu Fredrik Backmanin samannimiseen kirjaan? Katsoin leffan Finnairin lennolla Pekingistä Suomeen, kun viime kesänä käväisin Suomessa arkuttamaan äitini. Vastapainoksi omalle olotilalleni odotin jotain vastaavaa huumoripläjäystä kuin eräässä lempikirjoistani, Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann (Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi), jonka myöskin olen ensimmäisen kerran saanut kokea leffana Pekingin lennolla. Ove ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta samanlaiseen hersyvään nauruun ja hyvän tuulen tuojaan mitä odotin.

 

Huumoria tässäkin tarinassa on, mutta se puhuttelee toisella lailla. Itkin vuolaasti koko elokuvan ajan, sekä äidin ikävää että elokuvan aiheuttaman tunnekuohun vuoksi. Kyse on nimittäin ennemminkin sentimentaalisesta komediasta. Ripaus tragediaa seuraa mukana läpi tarinan.

 

Olen halunnut nähdä näytelmän sen marraskuisesta ensi-illasta lähtien. Ja viimein tällä viikolla sain aikaiseksi järjestää liput minulle ja miehelleni tämän päivän ensimmäiseen esitykseen. Kyse on monologista, jossa Marcus Groth ansiokkaasti esittää yksinään kaikkien koko rivitalopätkän asukkaiden roolit. Helpotti toki, että olin jo nähnyt elokuvan ja oli helppo seurata juonta, mutta yhtä kaikki, koko Marcus Grothin näytteleminen oli todella upeaa. Osuvasti hän vaihtoi roolia sekunnissa ja jälleen kerran sain nauraa ja itkeä vuorotellen ja yhtä aikaa.

 

Nuhasta kärsien hän veti roolinsa mahtavasti loppuun ja tänä iltana vielä toisenkin esityksen. Näytelmä on mahdollista nähdä vielä, sillä vappuna esitetään viimeinen esitys. Suosittelen lämpimästi.

 

Ja Svenska Teatern – on se vaan niin upea miljöönä!

 

Esitykseen lähtiessämme meillä tuli taas kammottava kiire. Koko aamun puuhasteltuani juoksi kiireessä suihkuun. Asu oli valmiiksi katsottuna, mutta viime tingassa sekin muuttui aivan toiseksi kuin oli aikomus. Tarkoitukseni oli pukeutua keväiseen leninkiin, mutta sukkahousuja kiskoessani jalkaan huomasin valtavan silmäpaon. Niinpä bussimatkakin vaihtui taksiin samalla kun minä vaihdoin leningin eilisiin farkkuihin. Eipä silti, että se olisi harmittanut. Kapeat farkut näyttävät kivalta tämän takin kanssa ja niiden pariksi kaivoin kaapista silkkisen paidan, jonka sifonkihihat jaksavat riemastuttaa minua aina. Paidasta on lisää kuvia myös täällä ja takista täällä. Repeatin aidon pashminan ostin jo parikymmentä vuotta sitten ja edelleen se ilahduttaa minua juhlavissa menoissani, kun on varattava mukaan jotain lämmintä.

Takkini muuten keräsi huomiota. Kahvilassa tarjoilija ilahdutti minua latteani pöytään tuodessaan, että hänen kollegansa oli sanonut sen tulevan sille naisella, jolla on niin kaunis takki J

  

Osa teatteriinlähdön ihanuutta olisi kiireettömässä lähdössä, mutta tuskin opin sitä koskaan. Minulla ei kerta kaikkiaan ole aikaa kiireettömille lähdöille, aina niin paljon puuhasteltavaa. Töihin lähden kotoa aina hyvissä ajoin, mutta kiire on sielläkin. Vapaa-ajan menoissa kiire siirtää lähtöä kotoa ja aina olen myöhässä. Miten sinä toimit? Valmistaudutko sinä aina lähtöön hyvissä ajoin vai juoksetko viime tingassa tukkaputkella?

P.S. Nämä kiireettömät kuvat otettiin vasta palattuamme…

 

Coat: Ted Baker

Jeans: Guess

Silk shirt: Massimo Dutti

Clutch bag (make up bag): Ted Baker

 

Pashmina: Repeat

Heels: Ted Baker

Ja mitä tänään puinkaan ylleni?

Aamulla lupasin julkaista illalla kuvat tämänpäiväisestä asuvalinnastani. Ei, en sitten päätynyt siihen ihanaan farkkutrenssiin, jonka panin myyntiin. Sen sijaan lähdin ulos lyhyessä farkkutakissa, jonka myös huomasin sopivan röyhelöpaitani pariksi kuin nakutettu. Samoin sovittamani valkoiset housut eivät jää omakseni, vaan vaihdoin ylle vanhat farkkuni ja yllätyin.

Yllätyin siksi, koska Noa Noan vaaleansininen röyhelöpaita on ollut vaatehuoneessani käyttämättömänä jo vuosia. Ostin sen kuusi vuotta sitten lähtiessämme Italiaan, ajattelin sen jotenkin sopivan italialaiseen lomalookiin, mutta jotenkin se ei koskaan tuntunut lunastavan paikkaansa muiden vaatteideni parina. Siellä se vain roikkui tyhjänpanttina henkarissa (kävi välillä Kiinassakin roikkumassa). Kuvittelin sen vaativan parikseen valkoiset cigarette-housut, mutta sellaiset eivät kerta kaikkiaan sovi minulle (eivät nuo tämänpäiväisetkään sovittamani). Olin kuitenkin väärässä paidan suhteen. Nimittäin jo vuosia minulla olisi ollut sopiva pari sille: tummat slimfit-farkut. Tänään löysin ne ja sovitin ja avot: siinä se yhdistelmä oli!

Ja kas kummaa, nämä farkut sopivat parhaiten myös aamuisen farkkutrenssini pariksi, kuten second hand –blogini kuvista näkyy. Ne kuvat on otettu jo vuosi sitten Kiinassa ja yllätyin taas kun katselin, kuinka hyviltä nuo yhdessä näyttävät.

Entä takki tuon Noa Noan puseron pariksi? Nahkatakin kanssa se ei näyttänyt hyvältä. Mutta sitten löytyi kaapista vanha farkkutakkini, joka on itse asiassa lastenmallistoa (16-vuotiaan koko). Sen ostin kahdeksan vuotta sitten käytettynä Saksan Ebaystä. Ajattelin sitä ensin tyttäreni käyttöön, mutta hän ei ole mikään farkkutyttö – toisin kuin minä. Minulle se oli aivan täydellinen löytö! Sillä minun farkkutakissani pitää olla juju ja tässä se on selkäpuolella.

Tulipa muuten tänään testattua maailman pienin poliisi. No tietysti se Kilon poliisi! Veimme nimittäin yhden lapsen passihakemuksen. Aika isolta se kyllä näytti, kuten kuvistakin näkyy…

Jeans jacket: Vingino (second hand)

Cotton blouse with flounce: Noa Noa

Undershirt with lace: Rosemunde

Jeans: Guess

Tote bag: Lumi

Boots: Cafénoir

Raaskinko luopua trenssistäni?

 

 

 

 

Luin aamulla Fab Forty Something –blogin Marjukan jutun trenssistään, kevään hittivaatteesta, ja silloin muistin omani. Kaivoin sen vaatekaapistani ja sovitin.

 

Oli minulla joskus nuorenakin joku trenssi, kitinvärinen. Merkkiä en muista, mutta Stockmannilta sen ostin. Siinä taisi olla ohut villavuorikin, viininpunainen muistaakseni, joten pärjäsin sillä vappuna ja pitkälle syksyyn. En tainnut koskaan olla kovin ihastunut siihen, sillä luovuin siitä aika pian. Ehkä se oli vain korvike kunnes löysin mieluisamman kevättakin. Olikohan se se A-linjainen, joka minulla on yhä tallella.

 

Olen varmaan pitänyt trenssiä aina liian maskuliinisena vaatteena ja olen ennemmin prinsessa. Mutta kun näin tämän trenssin, en voinut vastustaa kiusausta. Ostin sen Pekingistä Solanan luksusostoskeskuksesta Miss Sixtyn liikkeestä. Kyse ei ole mistään tavallisesta trenssistä, vaan ensinnäkin se on tehty Miss Sixtyn tyyliin uskollisesti denimkankaasta. Lisäksi naisellisempaa trenssiä saa hakea, sillä tässä on takana helmassa volanki ja glittertimangeista tehtyjä kukkia siellä täällä: edessä, sivussa ja selässä.

 
 

Minulle tämä olisi siis täydellinen trenssi, mutta valitettavasti siinä on yksi ongelma! Se on minulle liian pieni. Tämä oli siis juuri sellainen hullu ostos, että oikean koon puuttuessa sorruin ostamaan numeroa paria liian pienen. Takki menee minulle kyllä, mutta tuntuu hartioista liian naftilta. Eikä alle mahdu kuin ohut paita.

 

Sovitin trenssiä tänään, ja kuten kuvista näkyy, päällä se näyttää tosi hyvältä. Ja miten mahtava pari sille olisi Noa Noan –tunikamekko, jonka ostin kuusi vuotta sitten ja joka on siitä lähtien turhaan roikkunut kaapissani, koska en ole löytänyt sille pariksi vaaleita housuja, sellaisia kuin kuvien sovituksessani olevat housut. Housut eivät kuitenkaan löytäneet kotia, mutta paidalle löysin vaatekaapistani toiset housut ja takkiin rakastuin uudestaan.

 

Niinpä en osaa päättää, mikä on takin kohtalo? Otanko sen itse käyttöön vai myynkö pois? Valinta on todella vaikea, nimittäin pitkissä kapeissa farkuissa ja korkonilkkureissa se näyttää oikeastaan vielä paremmalta kuin noiden vaaleiden kanssa. Katso oletko samaa mieltä kanssani. Lisää kuvia takista näet second hand –palstallani täällä. Jos joku ostaa takin, luovun siitä. Tai sitten pidän sen itse.

 

Mutta mitä tänään puinkaan ylleni tuon Noa Noan muodikkaan rimpsupaidan pariksi? Siitä näet kuvat illalla J

 

 

 

Trench coat: Miss Sixty (for sale in my second hand shop)

Dress/tunic: Noa Noa

Undershirt with lace: Rosemunde

White pants: not mine

Leather boots: Café Noir

 

 

 

 

 

Aurinkoinen päivä paratiisissa on päättymässä taas

 

 

 

 

 

Kesän ensimmäinen ja kuka ties se paras päivä oli tänään pääkaupunkiseudulla, jossa aurinko helli meitä oikein nelikätisesti.
 

Kyllä me suomalaiset olemme aivan hassuja, koska onnemme on kukkuroillaan silloin, kun aurinko paistaa. Silloin kun se ylipäänsä paistaa. Vain täällä pitkän ja pimeän talven elänyt pystyy sen ymmärtämään. Muistan vuosia sitten, kun tapasin Suomessa opiskelevan kreikkalaisen tytön. Hän oli saapunut kylmään ja kolkkoon, epäystävälliseen maahamme tammikuussa. Ihmiset kulkivat kadulla masentuneen näköisinä, katse maahan luotuna. Sitten yhtenä päivänä helmikuussa aurinko ilmestyi esiin ja silmänräpäyksessä ihmiset muuttuivat kuin taikaiskusta. He katsoivat vastaantulijaa silmiin ja hymyilivät. Koko maa muuttui hetkessä tämän tytön mielessä ikävästä ihanaksi.

 

 

 

Saksalaiset ystävämme kävivät täällä maaliskuussa ja ihastuivat maahamme. Vastoin heidän odotuksiaan maamme ei ollutkaan pimeä ja ankea, vaan lumoava. He tulivat tutustumaan, koska Suomi saattaa olla heidän seuraava asemamaansa. Mikäli heidän muutostaan tulee totta, saa nähdä, millaisia tunteita he kokevat marraskuussa. Mutta olen ainakin varoittanut!

 

Olin tänään onnellinen ajaessani aamulla töihin. Torstai on oikeastaan viikon odotetuin päivä: perjantaisin minulla ei ole opetusta ja torstaikin on mukavan helppo työpäivä. Kun palaan töistä, nappaan kiinankirjan kainalooni ja lähden kahvilaan. Arkisin en voi juoda päiväsaikaan kahvia, jotten menettäisi yöunia, mutta torstaisin voin. Tilaan jättimäisen laten, jota siemaillen istun kahvilassa tuntikausia ja teen kiinan läksyjäni. Kun tyttäreni saapuu koulusta, käymme syömässä ravintolassa ja palaamme taas kahvilaan juomaan toisen jättilaten. Ja istumme tuntikausia. Vasta illalla on kiinantuntimme, josta saavumme myöhään kotiin. Mutta onneksi aamulla minulla ei ole aikaista herätystä. On suorastaan luksusta saada nukkua seitsemään! Voin valvoa pitkään ja kirjoittaa blogia tai surffailla muiden blogeissa.

 

Joten voiko olla leveämpää hymyä kuin tällaisena lämpimänä, aurinkoisena päivänä, jolloin tiedossa on kaksi jättimäistä lattea ja melkeinpä vapaailta… Ja vieläpä lempinahkatakki ja –farkut yllä!

 

Leather jacket: Massimo Dutti

Jeans: Fornarina

Floral shirt: Gant

Undershirt with lace: Rosemunde

Boots: Wonders

 

Tote bag: Lumi