sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Mustaakin mustempi perjantai

 
 
 
 

 
 
 
 




Kenelläkään on tuskin jäänyt huomaamatta, että viime perjantaina oli Black Friday, sen verran lujaa asiasta rummuttivat lehtien ja somen mainokset.  Sään puolesta nimitys sopi tuohon päivään paremmin kuin hyvin. Harmaampaa ja sateisempaa marraskuun päivää ei edes tämänkään sateisen marraskuun kalenterista löydy.

Todellisuudessa päivä on kuitenkin saanut kutsumanimensä liikenneonnettomuuksista ja väkivallasta, jotka Yhdysvalloissa ovat liittyneet kyseiseen päivään ihmisten kiirehtiessä alennusmyynteihin ja riidellessä aletuotteista. Huikeiden alennusten himossa on kaasupoljinta painettu liikaa ja joillakuilla tunteet kuumenneet siinä määrin, että samoista tavaroista kilpailevat asiakkaat ovat saaneet surmansa.

Kulutuskriittisestä näkökulmasta katsoen nimeen voi liittää muita myös negatiivisia konnotaatioita. Maapallon kestokyvyn kannalta päivä, jolloin ihmiset ympäri maailmaa ajautuvat ostamishysterian pauloihin ja shoppailevat mitä sattuu, tavaraa jota he tuskin edes tarvitsevat (Sulo Vilénin sanoin ”kun sain niin halvalla”), on kestämätön. Jokainen turhaan hankittu tavara on ympäristömme kannalta liikaa. Ei siis ole sattumaa, että marraskuun viimeisen perjantain, Black Fridayn, yhteyteen samalle päivälle on lanseerattu myös kulutuskriittinen Älä osta mitään –päivä.
 
Pidin viime viikolla ympäristöopintunnin neljäsluokkalaisille kestävästä kehityksestä. Innokkaasti he pohtivat, kuinka paljon luonnonvaroja tarvitaan heidän lempilelujensa valmistamiseen, ja testasivat sitä luonnossa vertailemalla papeririisejä sisältävien kangaskassien painoa lopputuotteen painoon. Neljäsluokkalaiset tietävät nyt, että kahden papeririisin paino (5 kg materiaalia) vastaa yhden kuvakirjan valmistamiseen käytettyä kiinteän materiaalin määrää. Ero tuntuu aika paljolta, kun toisessa kädessä on 5 kg paperia ja toisessa Herra Hakkarainen -kuvakirja. He ymmärtävät myös, että yhden keskikokoisen henkilöauton painosta materiaalia saa valmistettua vain kaksi ja puoli pelikonsolia (500 kg kiinteää materiaalia per pelikonsoli). Mutta kuinka moni aikuinen farkkuostoksilla tiedostaa sen, että puolen kilon farkkujen valmistamiseen on kulutettu 6 kg kiinteitä luonnonvaroja? Lisäksi valmistusprosessiin puuvillan kasvatuksesta farkkujen valmistamiseen on käytetty paljon vettä. Ennen uuden t-paidan hankkimista olisi aikuisenkin hyvä pohtia sen elinkaarta, kuten neljäsluokkalaiset pohtivat järjestäessään paloista järjestykseen t-paidan ja jugurttipurkin elinkaaret.



 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 



Vuosien varrella olen näillä farkuillani kerännyt paljon huomiota ja moninaisia kommentteja. Niitä ovat kollegat ihastelleet, japanilaiset kouluvieraat hämmästelleet ja oppilaat hihitelleet. Nämä ovat jo vuorossa toiset ”kukkapyllyfarkkuni”, joille osuvan nimityksen antoi tyttäreni pienenä tokaluokkalaisena nolostellessaan äitiään, joka lähti yläasteelle opettamaan kukalla paikatut farkut jalassaan. ”Oppilaat alkaa kutsua sua kukkapyllyksi”, varoitteli hän tuolloin. Tänä päivänä hän pukeutuu itsekin rohkeasti oman tyylinsä mukaan ja pohtii paljon eettisiä arvoja, eikä hän enää nolostele äidin hassuja farkkuja.

Vanhoille farkuille on olemassa monta jatkokäyttöideaa, ja tässä yksi. Minun jalassani harvat farkut ehtivät kulua muodikkaasti rikki polvista, sillä ensimmäisenä niistä hajoaa haara. Monet farkut olen paikannut itse perinteiseen paikkaustyyliin, mutta muutamista on ompelimo loihtinut minulle tällaiset erikoisfarkut. Tykkään vaatteista, jotka eivät ole tavallista peruskamaa, kaikissa vaatteissani haluaisin olevan jonkin jujun: erikoisen leikkauksen, erilaisia materiaaleja yhdisteltynä, kimallekoristeita tai tällaisen brodeerauksen. Siksi tuunaus on minun juttuni, mutta valitettavasti aikani ei riitä kivojen vaatteiden toteuttamiseen omin pikku kätösin (kimalteiden kiinnittämistä lukuun ottamatta). Kahdeksan vuotta sitten kiikutin ensimmäiset farkkuni vastaperustettuun kierrätysmateriaaleihin erikoistuneeseen ompelimoon Remakeen, ja niiden kukkapyllyfarkkujen jälkeen on Remake toteuttanut useita sisälläni olevan pienen vaatesuunnittelijan unelmia. Niitä tulette vielä näkemään tässä blogissa.
 
Kuvissa näkyvät kukkapyllyfarkut ovat lähenemässä tiensä loppusuoraa. Kukkakangaspaikka on kulumassa puhki ja farkuissa on jo muitakin kuin muodikkaita reikiä. Suunnitelmieni mukaisesti näiden farkkujen elinkaari ei kuitenkaan pääty vielä tähän. Seuraavaksi näitä odottaa uusi elämä farkkuhameena. Eikä ihan perusfarkkuhameena tietenkään.

Nuo rakkaat korkonilkkurini olivat kiinalaisen suutarin mielestä jo valmiit kaatopaikalle. Eivät suinkaan, onneksi suomalaissuutari pelasti niiden elämän. Siitä ja kenkienhoidosta oli juttu täällä.

Kuten muuten oikein päättelette, yllä olevat kuvat eivät ole viime perjantailta vaan sekä torstaisia että tämänaamuisia, jolloin vastasatanut lumipeite on kauniisti peittänyt mustan maan.








Kumpaa päivää sinä vietit perjantaina?


Jeans: Diesel, Flower decoration: Remake
Ankle boots: Kennel + Schmenger

4 kommenttia:

  1. En ostanut mitään BF alesta. Miksi ostaa jos ei tarvitse? Onnea uuteen blogiin, jolla on mainio nimi😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, miksi ostaa jos ei tarvitse. Kiitos! 😊

      Poista
  2. Pakko sanoa, etten ymmärrä koko Black Friday hommelia ollenkaan ja menin ostamaan tulostimeen mustetta Giganttiin ja ihan järkytyin jonoja ja vaihdoin kauppaa. Kyseinen teemapäivä ei saa millään muotoa shoppaamaan, ostan jos ja kun tuntuu siltä, yleensä alesta tai kirpparilta.

    Vitsi miten hyvänmielen vaatteet ja kukkapyllyfarkut suloisesti sanottu ja myös osuvastikin. Väriä elämään <3

    Sydämellistä viikkoa Ei-Leen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, ja mukavaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista