Lukiessani Hesarista tänään juttua Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivän juhlista, tuli mieleeni muistot aiemmista juhlista viisi vuotta sitten, jolloin itsekin sain olla mukana. Siitä on postaus täällä. Nekin juhlat ja Annika Ekblom mainittiin tuossa Hesarin jutussa.
Fairmont Peace Hotel viiden vuoden takaa:
Mietin kuinka eri tavalla suomalaiset viettävät itsenäisyyspäivää kotimaassa ja ulkosuomalaisena. Kotimaassa itsenäisyyspäivä tuntuu yhdeltä merkkipaalulta vuodessa ja yhdeltä useista "vähän tärkeistä päivistä". Sellaisilta joiden tärkeyttä lähinnä muistetaan koulussa. Kotimaassa päivään liittyy lähinnä kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalla ja Linnan juhlien katsominen telkkarista. Tänä vuonna nekin juhlat on peruttu, joten kävimme aamulla katsomassa lipunnoston ja laulamassa Maamme-laulun. Kovassa pakkasessa ja nälkäisine vatsoine emme lähteneet kirkolle jumalanpalvelukseen, vaikka sitäkin harkitsimme.
Nuorena yliopisto-opiskelijana Helsingin yliopiston, kauppakorkean ja teknillisen korkean yhteinen itsenäisyyspäivän gaala oli kyllä koettava ja sitä varten ompelin ihan itse itselleni iltapuvun. Opin että sametin ompeleminen on todella vaativaa. Vaan se kannatti, sillä tapasin juhlissa ihanan miehen. ;)
Ulkosuomalaisena itsenäisyyspäivä saa paljon syvemmän merkityksen. Silloin kotimaahan suhtautuu paljon suuremmalla sydämellä, kotimaan kaipuussa iskee ikävä. Pekingin perua on se, että joka kerta, kun kuuntelen Lauri Tähkän Minun Suomeni on -kappaletta, liikutun kyyneliin. En pysty laulamaan sitä ilman, että ääneni särkyy. Sydämen täyttää suuri rakkaus kaunista ja turvallista kotimaata, puhtaita vesistöjä ja raikasta luontoa, hiljaisia mutta ystävällisiä ja säntillisiä mutta ahkeria ja luotettavia ihmisiä kohtaan. Ja suuri kiitollisuus esi-isille, jotka vertaan vuodattivat, jotta meillä olisi tämä isänmaa.
Tänään oli myös Hesarissa artikkeli palkitusta uussuomalaisesta kirjailijasta Hassan Blasimista, jonka uusinta kirjaa Kelloja ja vieraita luen parhaillaan. Suosittelen lukemaan tämän kirjan, se on kuvaus hyvin toisenlaisista isänmaista. Se kertoo syistä, joiden vuoksi toiset ihmiset joutuvat lähtemään maastaan ja etsimään itselleen uuden kotimaan - eivät seikkailunhalusta, joka vie minut muihin maihin vapaaehtoisesti kaipaamaan omaa isänmaatani, vaan pakosta. Ja kuinka erilaisina minun kotimaani ja sen kansalaiset heille näyttäytyvät: kylminä ja luotaantyöntävinä. Kuinka eriväristen lasien läpi katsomme maatani, vaikka Suomi voisi ja siitä kuuluisi tulla meille kaikille yhteinen rakas kotimaa. Uussuomalainen työkaverini toivotti minulle perjantaina vahingossa "hyvää yksinäisyyspäivää". Meitä nauratti se kovasti, mutta kun jälkeenpäin asiaa mietin, valitettavan totta siinä oli toinen puoli.
Monenlaista suomalaisuutta lienevät Kiiskinen ja Mikkolakin miettineet sanoittaessaan Minun Suomeni -kappaletta Lauri Tähkälle. Niin osuvat ovat sen sanat, että se sopii kaikenlaiseen suomalaisuuteen: niin syntyperäiseen kuin uussuomalaisuuteen kuin myös ulkosuomalaisuuteenkin:
Lause lausumaton
Se on metsässä puut
Taivaalla kuu
Yllä hankien
Minun Suomeni on
Poika kastamaton
Ei poijjaasta saa pois pakanaa
Vain antamalla nimen
Sitä kun aattelen
Minä ymmärrän sen
Olen liiankin suomalainen
Tulokset internetistä
Mutta palaan aiheeseen itsenäisyyspäivän juhlat. Pienet ex tempore -kutsut pidimme naapureiden kanssa eilisiltana ja kokoonnuimme meille iltaa istumaan. Olin myös lauantai-iltana Keski-Eurooppaan palaavan ystäväni läksiäisissä ja perjantaina kävimme ulkona syömässä. Joten tänä viikonloppuna olen saanut juhlia ihan riittämiinkin. Kuvissa lauantain asuni, pääosassa hame, joka on melkein vintagea - se on nimittäin ollut parikymppisenä housuni (lue blogipostaukseni täältä).
Skirt // remade by Remake (previously posted here)
blouse // Derhy
leather boots with glitter // Ninalilou
Hyvää itsenäisyyspäivää! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)