Vierailimme kuukausi sitten Wonderlandissäsi, Warner Bros Studiolla Watfordissa Lontoon lähellä.
Ensimmäiseksi minun täytyy kuitenkin tehdä pieni tunnustus: en ole
lukenut yhtäkään kirjaasi. Se on erittäin noloa, sillä minä olen se, joka olen kannustanut lapsiani lukemaan, olen
viettänyt satoja tunteja lastenosastoilla kirjastoissa ja kirjakaupoissa, tyhjentänyt kirja-alet "lahjakirjoiksi" ja varastoinut kirjaston kirjat kotiini, lainannut välillä sekä omani että lasten kirjastokortit maksimimäärään asti, jotta lapsilla olisi kotona kädenulottuvilla mihin tarttua, kun tekee mieli lukea. Sakkomaksuja olen maksanut niin paljon, että niiden avulla on varmaan hankittu kirjastoon monta uutta kirjaa ja maksettu palkkaa kirjastonhoitajille!
Siis minä, joka jatkuvasti innostan uusia lapsia, oppilaitani, lukemaan kirjoja, muun muassa sinusta kertovia ja raahaan niitä heille kirjastosta. Se oli
järkytys eräällekin oppilaalleni, jonka kanssa jatkuvasti juttelen kirjoista ja
joka minun innostamanani alkoi neljäsluokkalaisena lukea paksuja teoksia englanniksi. Hän järkyttyi, kun tunnustin, etten ole lukenut "Pottereita". Tai olen minä puolet siitä ihan ensimmäisestä, mistä kaikki alkaa, kun vielä asut Dursleyn perheen luona ja alkuajoistasi uudessa koulussasi. Iltasaduksi kuopukselle pari sivua kerrallaan. Sitten lainaa ei voinut enää uusia ja kirja piti palauttaa kirjastoon.
Siihen, etten ole kirjojasi lukenut, on monta syytä: Ensinnäkin en kestä että niissä
kuolee niin paljon ihmisiä, hyviä ihmisiä: jästejä ja velhoja. Toisekseen iltasatu on meillä jouduttu aina valitsemaan sen mukaan, että kuuntelijoina on myös perheen pienimpiä ja heillekin juonesi on liian raaka. Esikoinenkin oli vasta neljäsluokkalainen ennen kuin uskalsi lukea kirjasi. Pienempänä hän oli yrittänyt, mutta jouduin kieltämään, koska tarinasi tulivat hänen uniinsa. Neljännellä hän ei halunnut olla enää outsider kaveripiirissään ja pakottautui lukemaan loputkin kirjasi. Ja luki ne sen jälkeen useaan kertaan. Pikkuveljensä lukivat ne ensimmäisillä luokilla. He olivat ehkä vähän rohkeampia tai heillä on vähemmän mielikuvitusta kuin siskollaan.
Olen minä sentään myös yhden leffoistasi nähnyt, joten aivan tietämätön en sentään ollut. Ja onneksi seuralaisenani ja oppaanani Studiolla oli kolmetoistavuotias poikani, joka on lukenut kaikki kirjasi ja nähnyt melkein kaikki leffat. Kirjat hän on itse asiassa lukenut neljään kertaan: kerran suomeksi ja kolme kertaa englanniksi. Siihen, pitääkö paikkansa että kääntäjä Jaana Kapari-Jatan suomennos olisi jopa alkuteostaan parempi, hän ei osaa vastata. Hänen mielestään molemmat ovat loistavia. Hänellä tosin on fanittamisesi takanapäin ja hän on aikapäiviä sitten jo siirtynyt seuraaviin fantasiaseikkailukirjoihin, mutta Studio-vierailullamme sinun elämäsi vaiheet palautuivat hänen mieleensä, Harry.
Liput olimme ostaneet jo huhtikuussa Suomesta. Liian myöhään kuitenkin, sillä WB Studion nettisivuston kautta liput oli myyty jo loppuun ja jouduimme ostamaan ne matkatoimiston kautta eikä sieltä edes saanut lastenlippua. Toisaalta se oli ihan hyväkin ratkaisu, sillä bussi lähti keskeiseltä paikalta Victoria Coach Stationiltä ja meillä oli aivan hulvattoman hauska bussikuski, jolta saimme matkalla erinomaisen opastuksen Lontoon halki ajaessamme sekä ratkiriemukkaita kommentteja brittiläisellä työväenluokan aksentilla.
Sisällä Studioilla meillä oli aikaa neljä tuntia, mikä oli riittävästi. Lopussa jäi vielä aikaa kahvitteluunkin. Ulkopuolelta ei tosin enää saanut kermakaljaa, mikä harmitti teinipoikaa. Toisaalta, ilman aikataulua ja bussin paluuaikaa olisimme ehkä tutkineet kaikki yksityiskohdat vielä tarkemmin.
Minua kiinnostivat etenkin kaikki kuvauspaikat upeine lavasteineen. Valaistuksen avulla ne oli luotu niin aidonlaisiksi, salaperäisen tunnelmallisiksi. Vaikea uskoa, että niissä paikoissa voisi tapahtua mitään kauheaa. Edes Kielletyssä metsässä, jonka läpi kuljimme kahteen kertaan synkkää ja selkäpiitä riipivää tunnelmaa aistien. Videoitakin otin, joista yhden julkaisen tämän postauksen lopussa. Sitä ei tosin kannata katsoa, mikäli on vasta menossa Studiolle, luonnossa kohtaus on niin paljon jännittävämpi. Minua pelotti niin paljon, että piilouduin pylvään taakse enkä pystynyt kuvaamaan enää loppua. =D En ymmärrä, kuinka sinä, Harry, olet pystynyt elämään kaikki nuo seikkailut ja hurjat tapahtumat.
Faktatiedot lavasteiden valmistamisesta, etenkin vaatteista, kiinnostivat minua myös, mutta ennen kuin pääsin täysin uppoamaan niihin, teinipoikani repi minua jo eteenpäin. Hän puolestaan etsi kaikki pienetkin yksityiskohdat Dumbledoresta. Rehtorisi on hänen suurin suosikkinsa ystäväpiirissäsi, Harry!
Platform 9 3/4 junineen ja junanvaunuineen toi mieleeni muistoja lapsuudestani. Minäkin olen matkustanut tuollaisessa junanvaunussa, sillä joskus lyhyillä yhteyksillä kulki tuolloin vielä junia tuollaisine vaunuosastoineen. Silloin oli mahdollista piipahtaa oikeasti ajassa menneisyyteen. Niissä vaunuosastoissa oli samanlaiset ikkunat, ovet ja hattuhyllyt, penkit olivat tosin puiset eivätkä pehmustetut, kuten teillä Tylypahkan junassa.
Vierailumme studiolla oli mielestäni hintansa väärti, sillä fantasiamaailma näin toteutettuna on hieno ja kiinnostava, vaikkei tarinaa edes tuntisi. Tämän innoittamana teinipoikani haaveilee nyt seuraavasta lempikirjojensa filmatisointipaikasta, nimittäin Tolkienin Taru sormusten herrasta. Hän saa ryhtyä tosissaan säästämään, Tolkienin Keski-Maahan kun pitää matkustaa aina Uuteen-Seelantiin asti!
Täältä löytyy pari videopätkää. Ensimmäinen on ystäväsi Ronin kotoa:
Ja tässä eräs jännittävä kohtaus, joka sisältänee juonipaljastuksia :)
