Mittumaari - keskikesän juhla

Juhannuksen vietto alkaa vaihtua taas tavalliseksi arjeksi. Varmaan osa teistä kerää pilkkoo juhannuskoivuja lomasaunan lämmikkeeksi, ja osa puolestaan ajelee autoletkassa nokka kohti kotia. Osa varmaan on viettänyt juhannuksensa kaupungissa. Toivottavasti teillä kaikilla oli joka tapauksessa mukava ja turvallinen juhannus ja olette voineet nauttia lämmöstä, kauniista illoista, hyvästä ruoasta ja seurasta! 

Meidän perheessämme yksi valmistautuu henkisesti jo huomiseen työpäivään, toinen puolestaan rentoutuu järvenrannalla tiukkatahtisen opiskeluviikonlopun päätteeksi. Muualla maailmassa juhannusviikonloppu ei poikkea tavallisesta, niinpä ulkolaisissa yliopistoissakaan ei taukoa ollut. Päinvastoin tyttärellä sattui juuri juhannukseen hyvin vaativa kurssi, jonka päätteeksi opiskelijat osallistuivat toimittajan johdolla artikkelin kirjoittamiseen, joka julkaistaan sanomalehdessä. Juhannusaattona saimme kiellon astua sisään pirttiin, siellä oli lehdistötilaisuus etänä meneillään. Meidän tyttäremme on siis ollut maaliskuusta lähtien Suomessa koronaa paossa ja opiskelee etänä kenties marraskuulle asti. Monta mielenkiintoista vaihetta liittyy tähänkin, mutta niistä kerron joku toinen kerta.

Meidän juhannuksemme on ollut aika perinteinen suomalainen. Juhannuskoivut terassilla, lempeät löylyt ja grillausta perheen kesken. Sellainen kuin itselläni oli lapsena. Oikeastaan olen hyvin sosiaalinen ihminen, joten koen juhannuksena aina itseni vähän yksinäiseksi ja kateellisena seuraan niitä, joiden juhannukseen kuuluu perinteiset menot kaveriporukassa. Meille ei sellaisia perinteitä ole päässyt kehittymään. Siksi hyvin usein olemme viettäneet juhannuksen ulkomailla (parempi siellä kuin ikävöidä seuraa kotimaassa). Itse asiassa tämä olisi ollut ensimmäinen juhannus, jolloin joku olisi ehdottanut meille yhteistä illanviettoa (kaupungissa naapurimme, joiden kanssa olemme toisinaan extempore päätyneet viettämään juhannusiltaa), mutta tällä kertaa päätimme lähteä mökille. Harvoin jo kesäkuussa on riittävän lämmintä lomailla alkeellisella ja ahtaalla mökillämme, jossa pelkästään jo petivaatteiden lämmittäminen vaatii lämpimän auringonpaisteen. Tällä kertaa valmistelutyöt hoituivat jo kesäkuun alussa.

Yritin itse kutsua vieraita mökillemme, mutta alkeelliset olot ihanan järven rannalla luonnonrauhassa eivät houkutelleet ketään, joten olimme keskenämme omissa oloissamme. Loppujen lopuksi juhannuksesta tuli aika työpainotteinen, sillä valjastin mieheni ja hakkaamaan puita ja itse kuljin ympäri tonttia vesuri kädessä ja näin kaikkialla puuntaimia, jotka pusikoittavat pihaamme ja tuovat hyttysiä ja joista näin ollen on päästävä hetimiten eroon. Nuorilla koivuilla reunustin terassin, kuten lapsuudessani oli tapana. Kun lähes kahdekankymppinen isäni tuli juhannuspäivänä kylään, komensin hänet heilumaan moottorisahan kanssa, jotta saisimme siivottua pihasta muutaman puunrungon sekä komeasti kasvavan mutta pihaa varjostavan kuusen. 

Mökkirantamme lahdenpohjukassa on niin hiljainen, olimme varmaan ainoat asukkaat lähimaillakaan. Pari soutuvenettä onnistuimme näkemään koko juhannuksen aikana kauempana järvenselällä, siinä olivat ainoat näkemämme ihmiset koko juhannuksen aikana. Paitsi tyttärellä, joka kävi juhannusyönä lenkillä kylällä ja pelasti jonkun tielle sammuneen ja toimitti kotiin nukkumaan.

Saunoimme, paahdoimme vaahtokarkkeja tulilla padassa ja kuuntelimme käkeä, joka kukkui herkeämättä elämänsä ilosta valoisana juhannusyönä. Lintujen laulelun lisäksi hyttysten ininä oli ainoa ääni kesäyössämme, oli niin tyyntä etteivät edes laineet liplattaneet. Neitomme laski, kuinka monta kertaa käki kukkuu ja totesi, ettei hän näköjään pääsee naimisiin vielä vuosikymmeniin.   

Toisena juhannuspäivänä minun oli jo aivan pakko päästä ihmisten ilmoille. Olimme lukeneet juhannuksen Hesarista tilaviineistä artikkelin, jossa kerrottiin Rönnvikin viinitilasta. On mielenkiintoista, että Suomessa on viinitiloja, jotka ovat kehittäneet tuotteitaan jo 25 vuoden ajan, mutta meille kotimaiset tilaviinit ovat täysin vieraita, lukuunottamatta joitain Valamon luostarista saamiamme tuliaisviinejä. Totesimme, ettei matka Pälkäneelle olisi edes kovin pitkä ajella, ja koska tila oli sopivasti auki myös juhannussunnuntaina, teimme sinne päiväretken. Siitä teen kuitenkin aivan oman postauksen. 

Kuinka sinun juhannuksesi sujui? Jatkoitko vanhoja perinteitä vai loit uusia? Viihdytkö yksin rauhallisella rannalla vai hulinassa isommassa porukassa? 

Hyvää alkavaa keskikesää!