Vanhanajan maalaisidylliä puodissa ja kahvilassa

Kesäisin rakastan vierailla viehättävissä puodeissa. Ainakin kerran kesässä mökkireissullamme minun on ihan pakko päästä tänne, muotia ja sisustustavaroita myyvään pikkupuotiin, joka on kuin suoraan maalaisidylliä tarjoavan lehden aukeamalta. 

Ensimmäisen kerran löysin paikan kälyni suosituksesta. Silloin paikka oli vasta aloittanut ja keskittyi lähinnä maalaisromanttisiin sisustusesineisiin ja maatilan tuotteisiin. Uuden ohella myytiin vanhaa, joten löysi meille täältä tiensä eräs vanha matka-arkkukin. Samoihin aikoihin mökkiruokarepertuaariimme tulivat burgerit sonnin jauhelihasta, aina on mukaamme lähtenyt pussillinen lihaa maatilan omasta karjasta.  

Myöhemmin puotiin tulivat vaatteet, Annie Sloan maalit ja kahvilatoiminta. Täältä olen löytänyt espanjalaisia kimallesandaaleja, marokkolaisia paljettitossuja ja Ewa i Wallan mekkoja. Täältä myös hankin Rosemunden silkkitopit, kun uusia tarvitsen. Kirjaillulla lakanalla peitetty sovituskoppi suorastaan houkuttelee kokeilemaan uusia vaatteita. Täältä lähti kerran mukaani myös Soulmate-paita, jonka näette ylläni pian postauksessani Lappeenrannasta.  

Tuotevalikoima on muuttunut ehkä vuosien mittaan klassisemmaksi, tai sitten minun makuni yltiöromanttisemmaksi, joten vaatteet ja sisustustyyli eivät siten aina kohtaa minun makuani, mutta silti nautin niiden esillepanon katselemisesta. Ja mikä parasta: kauniiden vaatteiden ja sisustustavaroiden ihailemisen lisäksi saa nauttia myös kahvilan antimista: korvapuusteista ja latesta tai salaateista ja vaikkapa lasillisesta viiniä. Lapsille pizzauuni taikoo maukkaita pizzoja ja pannulla tirisevät sonnipihvit burgereihin.

Aina en siis osta tavaraa, tunnelmasta nauttiminen riittää minulle ja parhaiten saan siitä nauttia istuskellen kahvilassa kaiken sen viehättävyyden keskellä. Näin taitaa tehdä moni muukin, sillä tänä vuonna kahvila on laajentunut entisestään. Silti meidän vierailumme aikana kaikki sisäpöydät olivat hetken täpötäynnä. Onneksi maltoin odotella ja tuli hiljaisempi hetki, jolloin saatoin valokuvata rauhassa (tarjoilijatytön luvalla).

Tällä kertaa mukaani lähti pari purkkia tulisia kastikkeita ja vastapainettu Peltiruokaa-kirja. Sekä pussillinen sonninjauhelihaa (arvatkaa vain mitä grillasimme taas illalla mökillä...)

Fab Forty Something -blogin Marjukka ihasteli vastikään kivijalkakauppoja ja harmitteli niiden katoamista. Mietin että tällaisena haahuilija-asiakkaana kynnys astua kivijalkakauppaan on suurempi kuin haahuilla tavaratalossa ja jopa ostarien pienissä putiikeissa, jos ei nimenomaan ostomielellä liikenteessä vaan haluaa vain katsella kaikkea kaunista ja poiketa sitten hyvälle kahville ja herkulliselle hiukopalalle viehättävään kahvilaan. Miksi niitä ei yhdistetä enemmänkin? Asiakkaan kynnys astua sisään liikeeseen on pienempi, kun voi kuitenkin piipahtaa asioivana asiakkaana. Mutta ehkä tällainen sekoitus konsepti on yleistymässä. Relovehan on hyvä esimerkki Helsingissä, vieläpä second handiin yhdistettynä!

Tässä putiikissa lisäpalvelut on viety vielä pidemmälle. Paitsi tavaroita, ruokaa ja juomaa, saa paikasta myös sisustuspalvelua, vuokrata mökkiä ja paljua, tilata juhlia, oppia maalaustekniikoita... Ja heinäkuussa keskiviikkoisin paikalla on esiintyviä tähtiä, huomenna kuulemma Anssi Viskari.

Vinkkinä vielä, ettei paikka ole kuin puolen tunnin ajomatkan päässä Marjukan vinkkaamasta Vääksystä.

Huomautan vielä, etten hyödy tästä kirjoituksesta millään tavalla. Minulle ei makseta siitä rahalla eikä luonnossa, enkä saa siitä muutakaan hyötyä kuin iloista mieltä. Ostamistani tuotteista maksan saman kuin muutkin. Tämä ei ole myöskään mikään palvelus kaverille vaan ihan bloggaaja-minäni omiin mieltymyksiin perustuva juttu. 

Ja mikä tämä paikka siis on nimeltään? Suvimarja Padasjoella, löytyy googlettamalla :)