sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Ilta savusaunassa ja blinipöydässä


 
 
 

 
 
Kerroin eilen, kuinka lauantai-iltamme jatkui musikaalin jälkeen savusaunoen ja blineillä herkutellen.
 
Krapihovi on nykyään hotellina ja ravintolana toimiva vanha Krapin tila, joka sijaitsee Tuusulan rantatien varrella, niissä maisemissa, missä 1800-luvulla sijaitsi merkittävien suomalaisten taiteilijoiden yhteisö. Ravintola on vanhassa päärakennuksessa, ihanassa puutalossa, jossa noin 14 vuotta sitten vietimme veljeni häitä perhepiirissä. Hotelli puolestaan on pihapiiriin rakennetuissa viehättävissä uusvanhoissa taloissa ja yhdessä kaikki rakennukset, uudet ja vanhat, muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. 
 
Ajoimme suoraan rantaan savusaunalle, jonka olimme varanneet seurueellemme pariksi tunniksi. Me naiset menimme saunaan ensin ja miehet jäivät istuskelemaan saunan kupeessa olevaan pieneen saunabaariin. Aikaa saunomiseen oli tunti, sen jälkeen teimme vaihdon. Sauna oli ihana, iso ja hämärä, miedosti savulle tuoksuva, niin kuin savusaunan kuuluukin olla. Mikään saunakokemus ei ole kyllä yhtä mahtava kuin saunominen aidossa savusaunassa. Ei edes hyvin vanhassa saunassa saunominen - paitsi jos se on savusauna.
 
 
 
 
 
 
Lapsena pääsin muutaman kerran savusaunaan sukuloidessamme Kainuussa. Ne harvat kerrat, jolloin vierailimme isotätini ja hänen miehensä mökillä, meitä varten lämmitettiin vanha savusauna, jolla taisi olla jo ikää vuosikymmeniä elleipä sata vuotta. Oli se jännää, kylpeä pimeässä alkeellisessa saunassa ja hilpaista järveen peseytymään.
 
Nuo lapsuusmuistot jättivät ihanan muistikuvan savusaunassa saunomisesta, mutta sain odottaa ainakin kaksikymmentä vuotta, ennen kuin seuraavan kerran pääsin nauttimaan savuisista löylyistä. Se tapahtui toukokuussa 2000, esikoistani odottaessani. Millenium-vuosi oli myös Helsingin kulttuurivuosi, jolloin järjestettiin kuukauden sauna -projekti. Toukokuun saunana oli Espoon tuomiokirkon kupeessa oleva Kuninkaantien saunaseuran pikkuinen savusauna, jolla on ikää enemmän kuin monellakaan savusaunalla, nimittäin yli 200 vuotta!
 
Olin yksi niistä 30 onnekkaasta, jotka mahtuivat saunomaan tässä Suomen vanhimmassa savusaunassa. Minä ja kaksi ystävääni. Se oli mieletön kokemus, ison vatsani kanssa kipusin korkealle lauteille ja kapusin lauteiden alle peseytymään vadin ja kuupan avulla, aivan kuten mökkisaunassammekin. Miestenvuorolla näyttää kylpeneen amerikkalainen New York Timesin toimittaja Edmund L. Andrews. Jos sinulla ikinä on mahdollisuus saunoa täällä, suosittelen lämpimästi!
 
Myöhemmät savusaunakokemukseni ovat uudemmista saunoista. Harvalla savusaunalla nimittäin on pitkää ikää, nimittäin sen verran suuri on todennäköisyys, että savusauna palaa. Olen muutaman kerran saunonut Helsingin seurakuntayhtymän savusaunassa Lohjan Lohirannassa, mutta siihen kokemukseni ovat jääneet. Kunnes keksimme porukalla vuokrata Krapihovin saunan.
 
Krapin 1930-luvulla rakennetusta savusaunasta vanhaa on enää vain kiuas, itse sauna on rakennettu vuoden 1998 palon jälkeen uudestaan. 90-luku näkyy sisustuksessa, silti savusaunassa on aina tunnelmaa. 

 
 
 
 
 
 
Saunan lähelle on hakattu avanto, ja muistimme lukeneemme vastikään, kuinka viileä aktivoi ruskean rasvan. Sitä kiihdyttääksemme pulahdimme sitten avantoon kolme kertaa. Kyllä oli hyvä olo sen jälkeen!
 
Saunottuamme lähdimme tarpomaan pimeää tietä pitkin kohti päärakennuksen seisovaa blinipöytää. Krabin blinit lienevät tunnettuja, sillä jonossa juttelimme muiden ravintolavieraiden kanssa, joista osa kertoi palaavansa joka vuosi Krabiin näille letuille.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ystävällinen tarjoilija esitteli meille täytteet, joita on todella montaa sorttia, aivan kuten aidossa venäläisessä blinipöydässä konsanaan. Kattaus on niin kaunis, että ihan silmiäni hiveli. Lisukkeeksi on vielä montaa sorttia mitä herkullisempia salaatteja. Itse tykkäsin täytteistä eniten perinteisestä siianmädistä sipulin ja smetanan kera, mutta todella herkullisia uusia tuttavuuksia olivat hanhi ja fasaani sekä savusilakka. Osan söin aivan sellaisenaan, ilman blinilettua.
 
Aivan alkuun otimme kupilliset madekeittoa, joka oli todella herkullista. Meidän on ollut aikomus keittää itse kalasoppa mateesta kotona, mutta se taitaa nyt jäädä tekemättä, sen verran hyvää soppaa saimme Krapissa. Lammasmakkaran jätin suosiolla testaamatta, vaikka herkulliselta sekin kuulosti. Neljän blinin ja valtavien salaattilautasellisten jälkeen totesin parhaaksi siirtyä jälkiruokapöytään, jossa oli tarjolla juustoja, erinäisiä keksejä, kahta sorttia kakkuja sekä suussasulavia kinuskipaloja.

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olen kertonut aiemmin, kuinka joka laskiaiseksi saamme kutsun ystäviemme blinijuhliin. Täällä on viimevuotinen postaukseni näistä juhlista. Ystävieni suvussa kiertäneeseen bliniohjeeseen verrattuna Krabin bliniletut ovat vähemmän rasvaisia ja selvästi tiiviimpää tavaraa. Täytyy sanoa, että minun mielestäni Krapissa maistamamme eivät pääse lähellekään ystävieni tekemiä, mutta mieheni mielestä molemmat ovat yhtä hyviä. Neljä tuhtia blinilettua riitti täyttämään vatsani niin, että loppuillan oloni oli niin ähkyinen, että voin melkein pahoin. Ensi kerralla kolme saa riittää... 
 
Mutta heti kun ähky laski, alkoi taas tehdä mieleni blinejä. Voi kuinka jo odotan, että kuukauden päästä koittavat ystäviemme laskiaisjuhlat!




 

 
 
Krapihovin savusaunan saa vuokrattua 1-8 hengelle kahdeksi tunniksi hintaan 340 €. Saunaan pääsee myös kerran kuukaudessa lauantaisin yleisövuorolla kohtuuhintaan 18 €/hlö. Tarkemmat tiedot ja päivämäärät löytyvät täältä.
 
Pitopöytä pääruokana maksaa 48 € hengeltä. Ravintolan 5 vuodenajan pitopöydästä löytyy lisätietoja täältä ja tarkempi ruokalista täältä. sisältäen tällä hetkellä kuvauksen blinien herkullisista lisäkkeistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)