Mielessäni myllertää jatkuvasti ja yksin ollessani ja touhutessani käyn samalla syvällisiä pohdintoja ja keskusteluita. Niistä en kuitenkaan halua kirjoittaa. En halua olla synkkämielinen enkä vähääkään paatoksellinen, vaan ironinen huumori vetoaa minuun paljon enemmän. Mietteiden purkaminen ja asioiden käsitteleminen ja kirjoittaminen loogiseen järjestykseen vaatisi kuitenkin niin paljon kirjoitusaikaa. Ja sen pitäisi olla silloin, kun ajatukset alkavat pyöriä mielessä, lauseita ei saa ylös enää myöhemmin. Kun aikaa on vähän, pysyttelen mieluummin pinnallisemmissa aiheissa.
Pyhäinpäivän viikonloppu oli niin kiireinen, ettemme kerinneet edes haudoille. Vähän pahalta se tuntui, eihän äidin kuolemasta ole kuin reilu vuosi. Panimme kuitenkin sitten lapset ja oman etumme etusijalle, emmekä yrittäneet saada johonkin väliin automatkaa toiseen kaupunkiin. Se olisi vaatinut muutaman tunnin reissun. Yksin ei äidin ja isovanhempien haudat jääneet, siitä piti onneksi huolen suku. Muistoissakin edesmenneet rakkaat ovat olleet, sukulaisten kesken ovat muisteluviestit lennelleet.
Kynttilän sytytimme äidille koti-ikkunalle. Ja tavoistani poiketen pukeuduin mustiin - äidin muistoksi.
Shirt // Cos
Trousers // Andiata
High heel pumps // Loriblu
Bag bought in Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)