"Itkevä immyt kivessä on
Velhojen vankina, onneton
Kyyneleet helminä hiekkaan putoo,
Haltijan hääviittaa immyt kutoo . . ."
"Vielä nytkin nousevat uskolliset hovineidot joka yö usvana suosta ja liehuvat kiven ympärillä, jonka
sisässä kuninkaantytär istuu kutoen ja itkien päivät ja yöt."
sisässä kuninkaantytär istuu kutoen ja itkien päivät ja yöt."
Usvassa on jotain niin ihmeellisen taianomaista. Lämpimän päivän jälkeen yöllä on ihana kävellä tielle katsomaan auringonlaskua ja pellolle nousevaa usvaa. Tuntuu siltä, että silmien edessä usva vain tihenee ja tihenee. Mutta kun sen läpi kävelee, se antaa tietä. Voin suorastaan nähdä siinä prinsessa Sarasteen uskolliset hovineidot, jotka väistyvät viereltämme ja päästävät kulkemaan lävitseen...
Katkelmat ovat Aili Somersalon kirjasta Mestaritontun seikkailut.
Samanlaisissa tunnelmissa olin kaksi vuotta sitten täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)