Muistan vielä kun sain ensimmäisen aikuisten pyöräni. Olin noin 12-vuotias. Sillä opettelin ajamaan ilman käsiä enkä vuosiin paljon sarviin koskenut. Mutkatkin poljin sarviin tarttumatta.
Samalla pyörällä kuskasin kaveria tarakalla ja poliisiauto ajoi ohitsemme. ”Toinen pois tarakalta”, kuului tiukkasävyinen käsky kaiuttimesta ja kaveri hyppäsi kiireesti pois kyydistä. Kun auto oli kadonnut näkyvistä, kaveri kiipesi takaisin.
Kun nuorena aikuisena muutin Vaasaan, sain kämpän läheltä keskustaa, pyörämatkan päästä. Äiti ja serkku toimittivat pyöräni junaan.
Vuosia pyörä oli varastossa ja kuljin julkisilla ja kävellen. Jossain vaiheessa isäni toi pyöräni Helsinkiin ja vuosia se ruostui pihalla käyttämättömänä. Muutama vuosi sitten kaivoin sen taas käyttöön, kun lapset olivat kasvaneet isommiksi ja saatoin taas liikkua ilman rattaita ja yksin.
Neljä vuotta sitten löysin pyöräilyn uudestaan, huollatin vanhan pyöräni ja aloin polkea keskustaan kesäisin. Vain hyvällä säällä tosin.
Pekingissä ostin uuden pyörän, sellaisen vanhanmallisen ja kurvikastankoisen. Mummopyörän. Siellä poljin kesät talvet, mutta vain kodin lähellä. Vilkkaille teille en uskaltanut liikenteen sekaan. Myin pyörän palatessamme Suomeen.
Suomessa kaivoin esiin taas tutun pyöräni, sen ensimmäisen aikuistenpyöräni. Noin 35-vuotiaan vanhuksen. Sen huolsi mies ja korjaamo, vaikka käsijarrut ovat tiukat edelleen. Ykkösvaihde sentään toimii taas. Valoa siinä ei ole, joten ajan vain päiväsaikaan, kelloa kilistelemättä. Sillä sekään ei toimi.
Silti se on maailman paras pyörä. Niin rakas <3
Eikä tarvitse pelätä että varkaat veisivät!
Vieraiden lähdettyä pidimme lepopäivän ja sen päivän ainoa aktiviteetti oli uuden pyörän hankinta Kolmoselle ja pyöräretki Kakkosen kanssa Tuomarinkylän kartanoon. Jossa on aina pakko piipahtaa suloisissa pikkuputiikeissa. Ihan vain atmosfäärin vuoksi. Kahvila-ravintola oli valitettavasti suljettu ykstityistilaisuuden vuoksi.
Juu ei Jopoa meille, sillä pojan kaksi Jopoa varkaat pöllivät, toisen niin, että koulunpihalta vietiin koko iso teline, jossa oli lukemattomia pyöriä kiinni.
VastaaPoistaIhana pyörä ja asu, kiva kesämeininki siellä. Täälläkin muistetaan eka pyörä, ai että se oli jännää, kun sai ekan pyörän ja pääsi apupyöristä.
Ihanaa uutta viikkoa <3
Jopot ovat suosittuja. Serkkutytön ja kaverin jopot vietiin ikkunan alta, tosin niin myös ystävien Kiinasta tuomat uutuudet. Minun 35 v vanha pyöräni on saanut olla rauhassa, se kun ei ole Jopo! :)
VastaaPoista