sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Onnellista äitienpäivää!



 
 
 
 
 
 
 
  
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 

 
 
  
 
 
 
 
 
 
Hyvää äitienpäivää kaikille jotka olette tai sydämessänne tunnette olevanne äitejä!
 
Omaa äitiäni en voinut juhlia enää tänään muutoin kuin muistelemalla. Siitä on monta vuotta, kun viimeksi olemme voineet viettää äitienpäivää yhdessä. Onneksi äitini sai kuitenkin kukat haudalleen, kiitos rakkaan serkkunsa. <3
 
Ja toisaalta, mietin anoppiani, joka ei ole koskaan voinut viettää äitienpäivää lastenlastensa kanssa, koska hän asuu sen verran pitkän matkan päästä heistä kaikista.
 
Onneksi sain juhlia omaa äitiyttäni sydämeni pohjasta kuten joka vuosi 17 vuoden ajan ja samanlaisia vuosia minulla on toivottavasti edessäni vielä lukuisia.
 
Muistan vieläkin ensimmäisen äitienpäiväni. Sain aamulla pienen tyttäremme, 9 kuukauden ikäisen, ja lapsen kokoisen hortensian viereeni. Lapsella on pinkki pyjama, jossa punaisia leppäkerttuja, ja hortensia oli sinipunainen. Muistan ne elävästi.
 
Tuona päivänä meidän oli tarkoitus mennä vanhempieni kanssa ravintolaan syömään, siihen, joka on Kaisaniemen puistossa. Oli kylmä ja sateinen päivä, ja sitten äitini soitti. Elinvoimainen ja pirteä isoäitini oli sairastunut yöllä vakavasti ja joutunut sairaalaan. Siitä äitienpäivästä alkoi hänen alamäkensä ja alle kahta kuukautta myöhemmin hän kuoli. Ne olivat raskaat kuukaudet ja äidilleni vielä pitkään sen jälkeen, sillä kyseessä oli hoitovirhe. Jäi siis ikimuistoiset muistot ensimmäisestä äitienpäivästäni.
 
Mietin myös erästä tuttavaäitiä Pekingissä. Viime vuonna äitienpäivän alla juhlistimme Suomi-koulun 20-vuotisjuhlassa myös äitejä. Hän säesti lauluja, esikoisemme pyysi häneltä nuotteja. Illalla kokoonnuimme aikuisten porukalla, juttelin hänen kanssaan pitkään, etenkin siitä kuinka ihnaa on asua Pekingissä. Muutamaa päivää äitienpäivän jälkeen tapasimme viimeisen kerran ostoksilla, kun lähdimme suomalaisnaisten porukalla sovittelemaan mekkoja. Viikkoa myöhemmin hän jäi pyöräillessään kuorma-auton alle. Kuulin tapahtuneesta muutaman päivän kuluttua, samana aamuna, kun lähdin ystävieni kanssa matkalle. Seuraavana päivänä kesken reissun sain kotoa viestiä, että myös oma äitini oli kuollut.
 
Tänään mietin, kuinka tuon tuttavani perhe on ottanut tämän äitienpäivän vastaan.
 
Onneksi muut äitienpäiväni ovat olleet hyviä ja niin oli tänäänkin, vaikka päivää varjosti isäni sairastelu. Hän ei päässyt mukaamme, kun menimme syömään Finlandia-talon ravintolaan. Täydellinen sää, herkullista ruokaa, herttaiset lahjat lapsilta ja kauniit kukat mieheltä. Tällä hetkellä elämä tuntuu hyvältä.
 
Illalla annoin kuopukselle sängyssä iltasuukon. Hän sulki silmänsä ja huokaisi: "Tänään oli hyvä äitienpäivä!"
 
 

2 kommenttia:

  1. Niin kaunis mekko ja ihanat onnelliset hymyt kuvissa <3 Äitienpäivä täälläkin muuttaa aina muotoaan, ennen aina syötiin appivanhempien kanssa ja nyt ovat molemmat muistisairaita, anoppi ei tänään jaksanut 5-minuuttia enempää. Minut kasvattanut mummini on taas huimat 96vee ja äitini taas asuu Oulussa. Mutta oma perhe kyllä järjesti ihanan äitienpäivän.

    Hyviä unia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Elämä muistisairauden varjossa on tuttua minullekin. Joskus kirjoitinkin pari blogikirjoitusta muistiosastolta, jossa viettänyt aika paljon aikaa. Toinen niistä on täällä: https://eedenista-itamaille.blogspot.fi/2016/12/joulu-lukitulla-osastolla.html

      Aika aikaansa kutakin ja on nautittava niistä hetkistä joista voi. Päivistä jolloin murheita vielä (tai enää) ole sekä myös niistä viisiminuuttisista. Nekin ovat tärkeitä! Ihanaa että olet saanut sinulla on mummisikin vielä :)

      Mukavaa viikkoa! <3

      Poista