keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

"Uusi" vai vanha laukku?

 




 



Luin Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran kirjoituksen vaatteista, joiden olemassaolon on unohtanut ja joiden löytyminen ilahduttaa. Näin käy minullekin usein. Omistan hirmuisen paljon vaatteita mutten mielestäni yhtään liikaa. Pakkaan ne vuodenajan mukaan pois muovisäkkeihin ja laatikoihin - ja talvivaatteet kesän ajaksi ja kesävaatteet puolestaan talveksi. Kun tähän vielä lisätään neljän lapsen vaatemäärä, sekä kaikki käytöstä poistetut (kuten liian pieneksi jääneet) vaatteet tai kankaat, näitä muovisäkkejä kertyy aika monta vaatehuoneen perälle. Niiden tyhjentäminen on sitten oma operaationsa. Välillä (ja aika usein) sattuukin niin, että joku säkki tai laatikko unohtuu tyhjentää. Usein käy vielä niin, että aivan kuumeisesti etsin jotain vaatetta - tuloksetta. Lopulta vaatehuoneen perältä löytyy se unohtunut säkki. Siinä vaiheessa kun kausi on ohi!

Osa vaatteista jää käyttämättä ihan tarkoituksella. Ne eivät vain löydä sopivaa tilannetta. Tällä hetkellä esimerkiksi turkoosi sateenpitävä leudon sään talvitakkini on ollut vuosia käyttämättä. Pekingissä ei lämpimälle vedenpitävälle takille ollut käyttöä ja nykyään liikun niin vähän ulkona, että sateenvarjo ajaa saman asian. Mutta sitä ennen liikuin vuosia (noin 15 vuotta) enimmäkseen rattaita työnnellen ja sinä aikana kulutin useammankin vedenpitävän talvitakin puhki.

On kuitenkin aivan mahtavaa löytää omasta vaatekaapista jotain, jonka olemassaolon on jo unohtanut. Sellainen löytöhän on siis käytännössä jotain "uutta"!

Tällainen uutuus - vaikkakin vuosia kaapissani lojunut - on tämä laukku. Ostin sen kahdeksan vuotta sitten jostain Kämp Gallerian vaateliikkeestä. Se on valmistettu Pilgrim-korujen mainosesitteistä päällystämällä paperisuikaleet muovilla ja punomalla. Yritin etsiä laukkua googlettamalla, mutta samaa en löytänyt, sen sijaan löysin nettisivun, joka antaa ohjeet tällaisen laukun punomiseen.

Muistelen myyjän kertoneen, että se on valmistettu kehitysyhteistyönä työllistämällä köyhiä naisia (jossain Etelä-Amerikan maassa, en muista missä). Laukku oli kallis ja mukana tulleen lapun mukaan tekijät saivat kunnon korvauksen.

Laukku oli mielestäni todella hieno. En voinut vastustaa kiusausta ja ostin sen (menihän raha hyvään tarkoitukseen...). Mutta laukussa oli yksi ongelma. Muovin suuresta määrästä johtuen se on myös hyvin painava. Koska liikuin lähinnä jalkaisin tai julkisilla, en jaksanut raahata sitä mukanani.

Vuosia se roikkui naulassa vaatehuoneessani. Tänä kevään (lajitellessani vaatteita myyntiin Ei-Leenin Pikku Putiikkiin) meinasin myydä sen pois. Kunnes tajusin, että hei, nythän minulla itselläni onkin sille käyttöä! Koska joudun työn vuoksi liikkumaan autolla, ei laukun paino ole mikään rasite.

Niinpä oppilaiden kokeet kulkevatkin nyt näin hienossa laukussa. Ja kun ala-asteella olen, eksyy laukkuun välillä kaikenlaista muutakin kivaa ;)


**

Vapun säätiedotusta kuuntelin tänä aamuna ajaessani töihin ja kuulostaa siltä, että vappuna taitaa tulla sille turkoosille takillekin vielä käyttöä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti