sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Hurraa opet




Yh


Kyllä opet ovat aika huippuja. He pystyvät sellaisiin ihmeisiin joihin me vanhemmat emme. Opet saavat vettä pelkäävät lapset sukeltamaan ja hiihtohissejä kammoavat nousemaan hissiin. On jopa opettajia, jotka hakevat koulukarkulaisia takaisin kouluun, ja olen nähnyt opeja, jotka kannustavat oppilaita ties minkälaisiin suorituksiin. Mitä supersensitiivisten lasten vanhemmat oikein tekisivät ilman heitä.


Maanantaina veimme kuopuksen pakottamalla hiihtokouluun. ”Kun siellä joutuu menemään hissiin ja mä putoon sieltä”, parkui kuopus ja yritti olla velttona, kun häntä puettiin väkisin.

Iltapäivällä hän palasi riemuissaan kotiin. ”Mä menin neljällä eri hissillä ja laskin ihan ylhäältä alas!” Siis neljä rinnettä oli huiputettu. ”No oliko kivaa?” ”Joo.”

Kiitos hiihto-opet, teitte sen jo neljännen kerran! Sillä ilman teitä meidän lapsemme olisivat edelleenkin taikamatolla...

  
Kuopus muutamaa päivää myöhemmin: ”Mä haluan laskea yksin. Mä en jaksa odottaa teitä muita, kun te ootte niin hitaita.”

 ”Mitäs me sit tehdään jos mä haluan lähteä aikaisemmin? Mä oon liian pieni menemään bussilla yksin eikä mulla oo edes ajokorttia…”





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti